Hirvikärpäsiä on pörähdellyt tänä vuonna luonnossa monin paikoin runsaasti. Oulun yliopiston yli-intendentti Marko Mutanen kertoo, että lähiaikojen lämpimien säiden ansiosta hirvikärpäsiä on luvassa reilusti metsissä vielä jonkin aikaa.
Mutasen mukaan hirvikärpästen huippuaika on elokuun puolesta välistä syyskuun 10. päivään saakka. Sitten kanta alkaa hiipua.
Säät alkavat jäähtyä ja hirvikärpästen ravintoenergia vähenee. Niitä ei myöskään kuoriudu koteloista loputtomia määriä. Kun lämpötila nousee yökylmän jäljiltä 4–5 asteeseen, hirvikärpäset pääsevät kuitenkin liikkeelle. Vasta pitempi pakkasjakso nujertaa sitkeän hyönteisen.
Onnekkaat hirvikärpäset ovat jo löytäneet isäntäeläimekseen hirviä, kärpäsiä saattaa elellä sarvipään turkissa tuhansittain. Ne imevät verta ihoon poraamistaan rei'istä. Naaraat synnyttävät toukkia, jotka koteloituvat ja putoavat maastoon. Koteloista kuoriutuu uusia kärpäsiä seuraavana kesänä.
Hirvikärpäset pörähtävät myös metsässä liikkuvan ihmisen hiuksiin. Täikärpänen pudottaa siipensä ja mielellään imee verta.
Noin 30 prosenttia hirvikärpäsen puremille altistuneista ihmisistä sairastuu hirvikärpäsihottumaan. Puremakohtaan nousee pitkäksi aikaa kutisevia paukamia, jotka ovat herkkiä bakteeritulehduksille. Tämä johtuu siitä, että ihminen herkistyy hirvikärpäsen syljelle ja immuunipuolustus reagoi.
Keinot ikävältä hyönteiseltä suojautumiseen ovat vähäiset. Mutanen toteaa, etteivät kemialliset karkotteet toimi, sillä hirvikärpänen löytää uhrinsa visuaalisesti.
Vaalea vaatetus voi suojata hirvikärpäsiltä. Ne kuitenkin mahdollisesti hoksaavat hiilidioksidin ja lämmön lähteen.
– Muistelen, että Oulun yliopistossa oli tutkimushanke, jossa kehiteltiin optimaalista vaatetusta hirvikärpäsiä vastaan. Sitä tehtiin monta vuotta, mutta se ei edennyt kaupalliseen vaiheeseen.
Mutanen antaa kotikutoisen neuvon: avainasemassa on tiukkojen päähineiden käyttö, vaikka tuubihuivin voi vetää päähänsä. Toiset käyttävät tiheäsilmäistä hyttyspäähinettä tai isomman suojan antavaa hirvikärpästakkia, niiden silmien eteen menevä verkko voi kuitenkin haitata näkemistä.
Hirvikärpänen on tulokaslaji Oulun seudulla. Se ilmaantui hirvien mukana riesaksi parikymmentä vuotta sitten. Suomeen hirvikärpäset rantautuivat kaakosta 1960-luvulla ja levittäytyivät kohti pohjoista ja länttä.
– Hirvikärpästen määrä on paljolti sidoksissa hirvien määrään. Kärpästä voisi vähentää tehokkaasti hirvikantaa pienentämällä.
Mutanen kertoo, että hirvikärpästen esiintyvyydessä on myös muunlaista jaksoittaisuutta. Esimerkiksi niitä saattoi olla Oulun seudulla tolkuton määrä jo kymmenen vuotta sitten, eli hirvikärpäskanta ei ole kasvanut jatkuvasti.
Hirvikärpästen esiintymisraja kulkee poronhoitoalueen etelärajalla. Mutasen mukaan pelot siitä, että ne leviäisivät porojen mukana pohjoisen riesaksi, ovat osoittautuneet toistaiseksi turhiksi.
– Hirvikärpäset voivat asettua poroon ja tehdä sen nahkaan reikiä, mutta eivät ne kunnolla porossa elä. Lisäksi minulla on sellainen spekulaatio, että hirvikärpäset tarvitsevat kehittyäkseen tarpeeksi pitkän kesän. Lapin kesä on liian lyhyt, eikä lämpösumma riitä.