He­mu­li­lan isäntä

Hemulilan isäntä on tullut vieraita vastaan maantien varteen. Sitten lähdetään kävelemään pitkin maastoauton kosteaan kankaaseen painamia uria, joiden märimpiä kohtia on tuettu puukapuloilla.

Suuntaa näyttää myös vihreä puukyltti, jossa lukee Hemulin metsää. Sana valtion on siis maalattu yli ja korvattu metsikön omistajan nykyisellä nimellä.

– Ajouraa ei ollut. Otin semmoisen kohdan, missä oli vähän puuta ja raivasin itse, selittää Hemuli itse, siis Heikki Tienari.

Hemuli on yksi 46-vuotiaan oululaisen ohjelmistokehittäjän lempinimistä. Nyt tutustumme hänen kesäpaikkaansa Iin perukoilla, Paskajoen varressa. Se on Kaihuajärveen laskevan pikkujoen oikea nimi. Joki seurailee viereistä Olhavantietä.

Pian tullaan pienelle metsäaukiolle ja asuntovaunulle, joka ei ole paljon viereen pysäköityä Landroveria isompi.

– Tässä nyt on tämä... kesämökki, Tienari sanoo.

Säästää piti vuosia, mutta vuonna 2014 Tienari sai ostettua valtion isommasta tilasta viiden hehtaarin kokoisen lohkon. Metsätilan sai nimetä itse, joten siitä tuli Hemulila. Tähän maaplänttiin hän ihastui, koska se oli sakeassa monipuolisuudessaan kuin viidakko: havupuita, lehtipuita, sammalta, suota, heinikkoa, saniaisia. Tienari kävi katsomassa myös mäntykankailla sijaitsevia palstoja, mutta ne tuntuivat kovin tylsiltä.

Asuntovaunu löytyi asumukseksi seuraavana kesänä ja riittää oikein hyvin, sillä tarkoitus viettää aikaa metsässä.

– Tosi vanha ja halpa, Tienari kehuu.

– Taitaa olla vuoden -79 vaunu.

Ikkunat ovat isot ja luonnon äänet kuuluvat hyvin seinien läpi, joten sisällä vaunussakin tuntuu kuin olisi metsässä. Autojen ääni kantautuu maantieltä vaunulle asti, mutta eipä niitä siellä juuri häiriöksi asti kulje.

Ulkoa vaunu näyttää jo kahdeksan talvea metsässä pidetyltä, mutta sisältä se on siisti, aivan kuin vuonna 1979. Vaunun ympärille on rakennettu puukehikko, ja sisälläkin on katon ja lattian väliin pönkätty lauta kantavaksi pilariksi. Lisätuki tarvitaan, ettei katto painu lumen painosta lysyyn.

Suojana on myös kattohuopa, jonka ansiosta vaunu pysynyt kuivana ja asuttavana vuodesta toiseen. Eikä huolta ole sikälikään, että ainahan voi tuoda tilalle uuden asuntovaunun, jos entinen menee asumiskelvottomaan kuntoon.

Pöytä on irrotettava, joten kahden penkin väliin saa lisäpalan avulla viriteltyä 120 senttiä leveän ja 180 senttiä pitkän sängyn. Petivaatteeksi riittää makuupussi.

– Hyvin täällä nukkuu. Varmaan kun on raikas metsäilma ja linnunlaulu kuuluu, Tienari sanoo.

Kausi Paskajoen varressa alkaa, kun maa on keväällä kuivunut riittävästi, ettei maastoauto juutu uriin. Mukavimmillaan oma metsäkohde on syksyllä, kun ei ole enää sääskiä. Vaunussa tarkenee kyllä yöpyä vielä ensilumen tultuakin.

Vaunussa on kaasuhella ja kaasulämmitys. Vesi täytyy luonnollisesti tuoda mukana. Pisimmillään Tienari on viettänyt kesäpaikallaan kolme yötä yhteen putkeen.

Tänä keväänä Tienari yöpyi metsässään ensimmäisen kerran helatorstain aikoihin. Pyhäpäivän jälkeisen perjantain hän teki etätöitä vaunusta käsin. Sen mahdollisti vastikään hankittu aggregaatti, jolla saa ladattua puhelimen, tietokoneen ja varavirtalähteen akut nopeasti täyteen.

– Netti ja videokonferenssit pyörivät pitkin päivää. Se syö paljon akkua, Tienari sanoo.

Työpäivä kuluu paljolti Teams-puheluissa ympäri Eurooppaa työskentelevien kollegojen kanssa. Tienari on ohjelmistokehittäjä ja osakas työntekijöiden omistamassa Pepron-ohjelmistoyrityksessä. Tällä hetkellä hän kehittää pankkipalveluja finanssialan yritykselle.

Ennakkoon mietitytti, miten matkapuhelinverkon kautta toimiva nettiyhteys riittäisi. Hyvin riitti, jopa videopuheluihin.

Kesäajan etätyöskentelyä Tienari ei ole vielä kokeillut. Saa nähdä. Kun aurinko helottaa, vaunussa tulee luonnollisesti kuuma ja sääskiaikana voi tulla paine pitää ovi ja ikkunat kiinni.

Ajatus on kuitenkin viettää vaunussa mahdollisimman vähän aikaa. Ruuanlaitto tapahtuu etupäässä nuotiolla. Viime aikoina on tullut laitettua etenkin hampurilaisia valmispihveistä, mutta lihatkin säilyvät kylmäkalleilla varustetussa kylmälaukussa pari päivää.

Reissun loppua kohti ruokavalio voi muuttua niin sanotusti pussikeittopainotteiseksi.

– Purkkihernekeitto on säilyvää ja maittavaa, Tienari huomauttaa.

On aika tutustua itse Paskajokeen.

– Mennäänpä arboretum-polun kautta, Tienari sanoo.

Arboretum? Siis puulajipuisto?

Päähän pälkähti joitakin vuosia sitten, että olisi hauskaa, jos omasta metsiköstä löytyisi vähän harvinaisempiakin puita. Niinpä Tienari osti erilaisia taimia.

Syvemmälle metsän siimekseen näyttääkin mutkittelevan polun tapainen. Vastaan alkaa tulla vähän miestä matalampia puuntaimia, jotka on ympäröity verkkoaidalla: balsamipihta, terijoensalava, lehmus, tervaleppä.

"Jalompien puiden osastolla" on vielä saarni ja tammi.

– Ovat vähän huonossa hapessa, Tienari sanoo.

Alkuun verkkoaitoja ei ollut ja jänikset pääsivät taimiin käsiksi. Ihme kyllä tammi on vielä elossa ja pukkaa lopulta lehdet joka kesä.

Eipä aikaakaan, kun edessämme häämöttää telttakota ja sen vieressä ulkonuotiopaikka. Tienari kutsuu Paskajoen mutkaan rajoittuvaa kolkkaa Hyvän tuurin niemeksi, sillä hän luuli alkuun, ettei metsätila ulottuisi aivan joen rantaan. Maanmittarin tarkistus osoitti toista. Kävipä siinä mäihä.

Paskajoen törmällä voi veden värin pohjalta tehdä päätelmiä, mistä joen nimi mahdollisesti voisi juontaa juurensa. Oikeasti väri tulee humuksesta, sillä joen vesi on peräisin soilta. On Tienari siinä uinutkin. Viime kesänä oli oikein laiturikin, kun virta toi Hyvän tuurin niemeen rikkoutuneen moottorikelkkasillan.

Pressulla suojattu telttakota on sadepäivien ruuanlaittoa varten.

– Siinä sai trigonometriaa pyöritellä, että pressun sai leikattua asettumaan, Tienari sanoo.

Nyt pressuja on jo kaksi päällekkäin, sillä alkuperäinen meni vuosien varrella niin risaksi, ettei pidä vettä.

– Saa nähdä, kuinka monta pressua siinä lopulta on, Tienari tuumii.

Kokonaisuuteen kuuluu myös Tienarin raivaamia puupinoja sekä lumen painosta romahtanut laavurakennelma korjausta odottamassa. Laavu tarvitaan, että Paskajokivarren ulkomaisemia voi katsella myös sateella. Pressujen suojaamasta kodasta ei näe ulos.

Hyvän tuurin niemen vehreissä maisemissa linnut pitävät kevätpuuhissaan äänekästä konserttia. Täällä kelpaa elää hidasta elämää, laitella nuotiolla ruokaa ja tarkkailla ympäröivää luontoa. Bongattujen eläinten lista on pitkä. Kertaalleen Tienari on nähnyt saukon ja jopa suden joen toisella puolella.

– Kaikki kysyvät, että aionko rakentaa tänne mökin, mutta mitä järkeä siinä olisi. Idea on olla metsässä.