Pieni rän­sis­ty­nyt tupa odottaa pää­tös­tä

Tämä autiotupa ei ole kovin kelvollisessa kunnossa, se on selvää.

Kosteus on tunkeutunut rakenteisiin, sisäkatossa on valkoinen kerros jotain hyhmää. Laverin alla on rullalla patja, jota ei tee mieli avata tarkastelua varten.

Huone näyttää ja haisee kostealta.

Varustus on kompakti: Leveä ja kapea nukkumalaveri, jota voi laajentaa vielä irtopalalla koko huoneen leveäksi. Pieni pöytä, jämäkkä tuoli ja kamiina.

Ulkoseinän hirret ovat alaosistaan sammaloituneet, jäkälöityneet ja lahonneet. Möyheä sammal peittää osaa katosta.

Katso video, miltä tupa näyttää sisältä.

Sauna vaikuttaa olevan paremmassa kunnossa, ja vieraskirjamerkintöjen perusteella sitä on käytettykin. Nurkassa kassissa on jokunen klapi, vadit ja ämpärit siististi ylösalaisin lauteilla. Kiukaan vesisäiliöön on jäätynyt vettä.

Voisihan täällä saunoa!

Tästä ajatuksesta saunan ja kämpän omistaja tuskin innostuisi: rakennukset ovat niin heikossa kunnossa, että omistaja eli Oulun kaupunki haluaa purkaa ne.

Kuvat saat isommiksi yksi kerrallaan niitä napauttamalla.

Kaupungin autiotupa Ylikiimingissä, Koivujoen Pitkäkoskella on jonkinasteinen harvinaisuus, sillä yleensä kunnat eivät tupia omista.

Ahinmaja siirtyi kaupungilta Metsähallitukselle huhtikuussa 2021 samassa yhteydessä, kun kaupunki myi sille Isokankaan ja Asmonkorven luonnonsuojelualueet. Remontin jälkeen Ahinmajasta tuli vuokratupa.

Autiotupia on Suomessa kaikkein eniten ja kaikkein tiheiten pohjoisimmassa Lapissa, eli suunnilleen Kemihaara–Vuotso–Pokka–Kolari -akselin pohjoispuolella.

Siellä ei kuitenkaan ole kuntien omistamia tupia, koska lähes kaikki vähänkin syrjäisempi maa on valtion maata, ja yhteiskunnan huoltamat tuvat valtion eli Metsähallituksen Luontopalvelujen omistuksessa, selventää autiotuvista kaksi kirjaa yhdessä Joel Aholan kanssa tehnyt Jouni Laaksonen.

Tupaverkostoa täydentävät avoimet porokämpät ja omistajattomat sekä talkoilla huolletut tai kokonaan huoltamattomat kämpät. Tällaisia ovat esimerkiksi LaVu ja Riekkokämppä Hammastunturissa sekä Lahtinen Muotkalla. Lisäksi tupia omistavat ja ylläpitävät esimerkiksi kyläyhdistykset.

Pohjois-Suomen tuvista 80 prosenttia on Metsähallituksen huollossa, Laaksonen arvioi. Etelä-Suomessa suhdeluku on lähes päinvastainen.

Metsähallituksella on koko maassa 231 autiotupaa. Pohjois-Suomessa, mikä tarkoittaa tässä yhteydessä Lappia, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaata sekä Kainuuta, niistä on 209. Luvussa ovat mukana vain autiotuvat, eivät esimerkiksi autio- ja varaustupien yhdistelmät.

Nyt Pitkäkosken tupa halutaan purkamisen sijaan kunnostaa. Oulun keskustan valtuustoryhmä on vuosi sitten marraskuussa jättänyt aloitteen, jossa esitetään autiotuvan uudistamista sekä Leader-rahoituksen selvittämistä sitä varten.

Asia on tulossa yhdyskuntalautakunnan käsittelyyn viimeistään ensi vuoden alussa, arvioi maanhankintapäällikkö Juha Peuraniemi Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalveluista.

Kertaalleen se lautakunnassa jo kävikin, mutta maaliskuussa asia palautettiin uudelleen valmisteltavaksi.

Kyse on rahasta: vanhan purkamisessa ja uuden rakentamisessa puhutaan useista kymmenistä tuhansista euroista. Kustannusarvion tarkentaminen on juuri työn alla.

Kunnostamista vaatisi tuvan ja saunan lisäksi Koivujoen ylittävä jämerä mutta repsottavakaiteinen silta.

Myös lähimmäs kulkeva tie pitäisi kaupungin mukaan kunnostaa nykyistä isompia liikennemääriä kestävälle tasolle.

Yhdyskunta- ja ympäristöpalveluiden maaliskuussa 2024 antaman vastauksen mukaan Koivujoen Pitkäkosken kämppä on nykykunnossa vähäisellä käytöllä, noin 100–200 henkilöä vuodessa.

Vastauksen mukaan kämppä ja huussi tulisi purkaa ja saunarakennus ainakin osittain, jonka jälkeen sen voisi ehkä kunnostaa.

Vastauksessa ehdotetaan kämpän rakentamista Koivujoen toiselle puolelle, mikäli rakentaminen ylipäätään katsotaan välttämättömäksi. Silloin kaupunki säästyisi sillan rakentamiskustannuksilta.

Vaihtoehdoksi esitetään myös jotain kevyempää eli kustannuksiltaan halvempaa ratkaisua, kuten nuotiopaikkaa ja laavua, jotka tukisivat mahdollisesti ennallistettavan Haarasuon retkeilykäyttöä. Tällaiselle voisi hakea Leader-rahoitusta, arvioi Peuraniemi.

Vieraskirjat kertovat, millaiset kulkijat ovat kämppää käyttäneet.

Toukokuussa 1999 tuvalla näyttää käyneen arvovieraita.

"Käytiin Päivin kanssa rauhoittumassa täällä Räkäsuon tai Koivuojan kämpällä (minä en muista niin tarkkaan näitä Pohjois-Suomen paikannimiä). Ihanan rauhallista täällä pohjoisessa ja ihmiset varsinkin oikein mukavia (vaikka ovatkin kepulaisia). Henkiä vähän ahistaa! Tulemme ehkä uudestaan joskus. Kiitoksia. Paavo ja Päivi Lipponen (SDP)."

Jos allekirjoitus on aito, näin olisi sanaillut Suomen silloinen pääministeri.

Vihkosia on ainakin vuodesta 1993 alkaen. Niiden perusteella tuvalla on käynyt moottorikelkkailijoita, hiihtäjiä, hangella pyöräilijöitä, retkeilijöitä, marjastajia, synttäreiden viettäjiä, saunojia, makkaranpaistajia ja linturetkeilijöitä.

Joku kertoo juoneensa kaverin kanssa vähän viinaa ja laskeneensa puroa kumiveneellä.

Marraskuussa 1994 kulkija kertoo käyneensä luontoretkellä, löytäneensä hyvän puolukkapaikan ja poimineensa kaksi ämpäriä puolukoita.

Myöhäinen on ollut syksy 30 vuotta sittenkin.