Eräopas on luon­nos­sa ko­to­naan

Kaipuu luontoon.

Pois oravanpyörästä.

Eroon istumatyöstä ja sisällä olemisesta.

Tällaisia toiveita on monella eräoppaaksi haluavalla.

− Toki Muonioon hakevia kiinnostaa Lapin luonto ja luonnonkierron kokeminen, sanoo erä- ja luonto-opaskouluttaja Priitta Pöyhtäri-Trøen Ammattiopisto Lappiasta.

Iso osa luontoalan ammattitutkinnon erä- ja luonto-opastuksen osaamisalan opiskelijoista on jo matkailualalla ja toiminut myös eräoppaana. He hakevat koulutuksesta lisää työkaluja oppaan työhön, eväitä yrittäjyyteen tai verkostoitumista, Pöyhtäri-Trøen kertoo.

Joku taas hyppää tuntemattomaan.

Koulutukseen valitaan tietoisesti erityyppisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Pöyhtäri-Trøen tuntee vastuunsa opiskelijavalinnassa. Valintaprosessissa kartoitetaan muun muassa fyysistä kuntoa ja erätaitojen tasoa.

Hakijalla on oltava vahvaa osaamista taustalla siksi, että kyseessä on ammattitutkinto eikä perustutkinto, Pöyhtäri-Trøen sanoo.

− Olemme kiinnostuneita hakijan ammatillisista tavoitteista, koska koulutuksen järjestäjänä meillä on työnkuvana kouluttaa erä- ja luonto-oppaita elinkeinon tarpeeseen.

Kartoittamisesta huolimatta joskus voi käydä niin, että opiskelija huomaakin olevansa väärässä paikassa. Joko kunto tai perustaitotaso ei riitä.

Vuosittainen keskeyttämisprosentti Muoniossa on kuitenkin pieni. Pöyhtäri-Trøenin mukaan opintoihin valituista 26 opiskelijasta joskus yksi tai enintään kaksi keskeyttää opinnot.

Luonnossa kulkija säällä kuin säällä

Eräopasopintoihin Muonioon hakee vuosittain 80–100 hakijaa. Mitä heidän olisi hyvä tiedostaa alasta etukäteen?

Että se on töisevää, Priitta Pöyhtäri-Trøen vastaa.

− Eräoppaan täytyy nauttia ruumiillisesta työstä. Fyysisen päivän jälkeen mielikin on tyytyväinen. Evoluutio on muokannut meidät ihmiset luonnossa kulkijoiksi ja tekijöiksi. On helppo olla onnellinen, kun tekee ensin raskaan päivän ja saa sitten ruokaa, lämpöä ja lepoa.

Toki työnkuvia ja opastamista on monenlaista. On päiväretkiä ja pitkiä, vaativia vaelluksia.

Toisena Pöyhtäri-Trøen mainitsee sään.

Ulkona on viihdyttävä. Satoi, myrskysi, pyrytti – tai paistoi.

Ensimmäisinä eräopasvuosiaan Pöyhtäri-Trøenkin seurasi säätiedotuksia ja toivoi parasta.

− Mutta kun on koko ajan ulkona, tajuaa, että eipä se sää mene minun töitteni tai asiakkaiden lomien mukaan.

Priitta Pöyhtäri-Trøen muutti pikkutyttönä perheensä kanssa Himangalta Muonioon. Opiskeltuaan biologiksi hän työskenteli eräopasalan yrittäjänä Muonion Äkäskerolla ja opetti osa-aikaisesti luonnontietoa eräoppaille Ammattiopisto Lappiassa.

Sitten Pöyhtäri-Trøen muutti Huippuvuorille ja jatkoi siellä pitkien koiravaljakkoretkien järjestämistä yrittäjänä. Kahdentoista Huippuvuorilla vietetyn vuoden jälkeen Pöyhtäri-Trøen palasi takaisin Muonioon.

Nyt hän on työskennellyt erä- ja luonto-oppaiden vastuukouluttajana yhdeksän vuotta.

− Eräopastaminen ja kouluttajana työskentely ovat mahdollistaneet minulle asumisen Lapissa ja pohjoisessa.

Porot nousevat lumesta, ihminen ei aina

Huippuvuorilla ahtojäät saattoivat rysähtää kutsumatta paikalle juuri, kun laivan olisi pitänyt tulla hakemaan Priitta Pöyhtäri-Trøenia ja hänen asiakkaitaan pitkän kesävaelluksen jälkeen ja keitinbensakin oli jo käymässä vähiin.

Eräopastamisesta haaveilevan on hyvä tiedostaa, että työssä voi tulla vastaan kiperiä tilanteita, hän sanoo.

− Oikein hankalassa paikassa sitä miettii mielessään, että kun tästä selviän, en lähde enää ikinä minnekään kenenkään kanssa. Sitten kun pääsee kuitenkin perille tai myrskyn jälkeen paistaa taas aurinko, ne ajatukset unohtuvat saman tien.

Pöyhtäri-Trøen painottaa turvallisuusajattelua myös opiskelijoilleen. Turvallisuudella on täällä ihan yhtä suuri merkitys kuin Huippuvuorilla, vaikka Lapissa ei olekaan jääkarhuja, jäärailoja ja merta, josta saattaa yhtäkkiä hävitä jäät, hän sanoo.

− Suomessa sattuu joka vuosi kuolemantapauksia niin sanotuilla perusretkillä. Kaikkea ei voi estää, mutta turvallisuuden huomioiminen on erä- ja luonto-oppaan työssä todella tärkeää.

Pakkanen, jäihin putoaminen tai niin kova myrsky, ettei tunturista pääsekään alas. Toimintakyky voi kadota tai tapahtua muuta yllättävää, vaikka ei olisi enää kaukana kohteesta. Aina ei ole mahdollista kaivautua suojaan tai ehtiä kämpälle asti, Pöyhtäri-Trøen listaa huomioitavia asioita.

− Porot nousevat myrskyn jälkeen lumesta, pudistelevat turkkiaan ja jatkavat matkaansa, mutta ihminen tarvitsee hyvät varusteet ja suojaa selvitäkseen myrskystä, Pöyhtäri-Trøen vertaa.

− Luonnon kanssa ei pidä lähteä mittelemään voimiaan. Ihmisen voimat eivät riitä siihen. Kun kuljetaan luonnossa, mennään nöyränä luonnon ehdoilla. Jos jollain on tarvetta voimien mittailuun, niin se on parempi tehdä sitten itsekseen eikä opastaessaan.

Luonnon kanssa samassa rytmissä

Sitten ovat ne hankalat asiakkaat tai ryhmät.

Heidän kohtaaminen voi tuntua eräoppaasta raskaalta, koska oppaalla on halu tuottaa asiakkailleen hyviä elämyksiä ja kokemuksia, Priitta Pöyhtäri-Trøen sanoo.

− Joskus asiakkailla on vääriä kuvitelmia siitä, missä he ovat. Pääsääntöisesti asiakkaat haluavat kuitenkin olla lomallaan onnellisia, ja siinä mielessä oppailla on kiva ympäristö tehdä töitä.

Pöyhtäri-Trøenin kokemuksen mukaan usein asiakkaista tulee myös ystäviä. Näin varsinkin pidempien reissujen jälkeen.

Työn huippuhetkiä tarjoaa myös luonto kokonaisuudessaan: luonnossa oleminen ja työskenteleminen, luontoelämykset ja kohtaamiset eläinten kanssa.

Erä- ja luonto-oppaana pääsee lähemmäs luonnon kanssa samassa rytmissä elämistä, Pöyhtäri-Trøen kuvailee.

− Moni ei saa enää luonnossa olemisesta elantoaan. Me olemme nyt niitä kalastajia ja metsureita, jotka ennen tekivät töitä luonnossa. Kun kauniilla säällä hiihtää, kävelee tai ajaa koirilla tunturissa, se on kuin taideteoksessa kulkisi. Varsinkin koirien kanssa kulkiessa on aikaa olla myös omissa ajatuksissaan. Se on rauhoittavaa ja jopa meditatiivista. Läsnäoloa omassa arjessa ja elämässä.

Liian suuret saappaat säikäyttävät

Koulutuksen lähtökohta on, että luonnosta tulee luonnollinen ympäristö olla, Pöyhtäri-Trøen sanoo.

− Luonnossa ei olla vain käymässä tai vierailemassa, vaan luonnossa ollaan kotona. Se on meillä lappilaisilla tapana. Monet opiskelijat ovat kokeneet, että koulutuksen aikana luontosuhde on muuttunut ja syventynyt esimerkiksi lajintunnistustiedon karttuessa.

Pöyhtäri-Trøen näkee työssäoppimisjaksot tärkeinä siksi, että kukin opiskelija voi harjoitella sitä, missä haluaa kehittyä. Työssäoppiminen on myös hyvä tapa verkostoitua ja näyttää omat kykynsä.

Valmistuttuaan jokainen erä- ja luonto-opas kasvaa ja kehittyy työnsä myötä. Tärkeintä on, ettei joudu liian äkkiä liian isoihin saappaisiin, Pöyhtäri-Trøen huomauttaa.

− Jos uusi opas tulee yritykseen ja joutuu tilanteisiin, joissa taidot eivät vielä riitä, hän todennäköisesti säikähtää, tekee sen yhden sesongin ja lähtee pois. Liian paljon vastuuta liian aikaisin on myös vaarallista asiakkaiden näkökulmasta.

Oppaat opettavat myös retkeilytaitoja

Koronapandemian myötä suomalaiset asiakkaat ovat kiinnostuneet retkeilytaitojen oppimisesta. Nyt myydään paketteja talvivaelluskursseille. On myös retkiä, joilla asiakkaat saavat ruokaohjeet, muut ohjeistukset ja tavaroiden kuljetuksen eräoppaalta, mutta vaeltavat ilman opasta, Priitta Pöyhtäri-Trøen kertoo.

Tulevaisuudessa hän uskoo näkevänsä vielä enemmän digimatkailun ja retkien yhdistelmiä. Omilta yrittäjävuosiltaan Pöyhtäri-Trøen muistaa, miten tärkeää keskieurooppalaisille vakioasiakkaille oli kokea koiravaljakkoretket vuodesta toiseen. Ne olivat osa heidän identiteettiään.

− Jos digiaika olisi ollut olemassa jo tuolloin, koiravaljakkoretkien yhteyteen olisi voinut kehittää pientä sivutuloa, Pöyhtäri-Trøen sanoo.

Tällä hetkellä hän ei kuitenkaan ajata koiriaan työkseen, vaan yrittäjyys on jäänyt taakse.

− Kolmentoista huskyn valjakko on vain perheen omaa harrastusta varten.