Muu­tok­sen vuosi

Keskittyneitä katseita. Otsaryppyjä. Toistakymmentä niskaa kumarassa.

Sormet etsivät oikeaa kohtaa.

Muoniossa ammattiopisto Lappian luokassa olevat oppilaat eivät räplää puhelinta.

Heillä on käsissään neula, lankaa ja paloja parkittua nahkaa.

Käynnissä on perinnekäsitöiden tunti, ja tulevien eräoppaiden olisi saatava aikaan nahkainen kahvipussi.

Opettaja Satu-Maarit Seppänen valvoo pussukoiden valmistumista.

Yli kaksikymmentä vuotta käsitöitä ohjanneelta Seppäseltä pussi syntyisi melko nopeasti.

– Minulta menee tällaisen tekemiseen noin neljä tuntia.

Luokassa voi nähdä kunnioitusta osoittavia katseen kohotuksia ja syviä huokaisuja. Oppilaille pussukan tekemiseen on varattu koko päivä.

– Perinteisten käsitöiden tekemisen tarkoituksena on osoittaa, kuinka paljon aikaa ja perehtyneisyyttä näiden valmistamiseen todella vaaditaan, kertoo Taneli Kantanen, 26.

Helsingistä kotoisin oleva Kantanen aloitti vuoden kestävän eräoppaan koulutuksen viime elokuussa 25 muun oppilaan ohella. Koulutus houkuttelee niin jo uraa tehneitä alanvaihtajia kuin nuoria yrittäjänalkuja.

– Tähän koulutukseen hakeudutaan ennen kaikkea elämänmuutoksen halusta, opettaja Seppänen kiteyttää.

Laaja-alainen luonto

Kantanenkin hakee uutta suuntaa elämälle.

Hän on alkuperäiseltä ammatiltaan kokki, mutta vapaalaskun parissa vietetyt vuodet saivat pohtimaan, voisiko luonnossa liikkumisesta saada myös elannon. Kantanen oli kuullut kavereiltaan eräoppaan opinnoista paljon hyvää.

Lappi oli kytenyt sydämessä jo pitkään ja opintojen perässä pääsisi sinnekin.

Pääsykokeet menivät nappiin.

Kokin takki jäi naulaan ja Kantanen muutti tyttöystävänsä kanssa Muonioon.

Muutos sopi molemmille.

Tyttöystävä pystyy tekemään työnsä etäyhteyksin Helsinkiin. Yhteisiä harrastuksia, kuten vapaalaskua, pääsee vapaa-aikana toteuttamaan helposti niin Pallakselle kuin rajan taakse Norjaan.

Oppilaiden vuosi on tiukkatahtinen. Kantanen ottaa esille opetusaikataulun.

Excelissä vilisee vaelluksia ja eri lajien tunnistustehtäviä. Opintojen aikana opitaan muun muassa kalastamaan, metsästämään, melomaan ja tulemaan toimeen eri vuodenaikojen vaatimusten kanssa.

– Vuosi on todella intensiivinen, Kantanen toteaa.

Vaikka opinnot jatkuvat vielä heinäkuulle saakka, yksi asia on jo selkeä.

– Helsinkiin palaaminen ei ole kovin todennäköinen vaihtoehto.

Uudenlainen elämä

Opinnot ovat houkutelleet muitakin etelän eläjiä pohjoiseen, kuten etupenkistä löytyvät luokan kuopukset.

Jyväskylästä kotoisin oleva Iina-Sofia Karonen, 23, vietti viime talven Ylläksellä ja opinnot olivat hyvä tapa jäädä Lappiin.

Tampereelta lähtöisin oleva Sanna Kielinen, 21, halusi palata sukujuurilleen pohjoiseen.

– Muutin pohjoiseen uuden elämän kaipuussa, kyllästyin kaupunkielämään, Kielinen kertoo.

– Olen käynyt täällä jo lukion ja viettänyt välivuodet, enkä halunnut lähteä pois. Opinnot olivat hyvä tapa saada viettää vuosi lisää Lapissa.

Molemmille luonto ja ulkona oleminen ovat merkittäviä asioita. Eräoppaan opinnot, jossa vain neljäsosa opetuksesta tapahtuu sisätiloissa, sopivat heille erinomaisesti.

Opetussuunnitelmassa on seuraavaksi vuorossa kahden kuukauden työharjoittelu.

– Lähden Norjaan Tromssaan, jossa työnantajan järjestämät retket suuntautuvat Lofooteille, Karonen kertoo.

Kielinen jää lähemmäksi. Hän löysi Särkijärveltä mielenkiintoisen safariyrityksen, jonka palveluksessa pääsee harjoittelunsa suorittamaan.

Uusia tapoja tehdä ja ajatella

Opinnoissa koulutetaan taitoja, joiden avulla eräopas varmistaa sekä omansa että asiakkaiden turvallisuuden. Karosen ja Kielisen mieleen ovatkin jääneet erilaiset talvierätaitojen opit sekä lumiturvallisuuskurssit.

– Vaikka on tottunut liikkumaan luonnossa, opinnoissa on tullut esiin uusia ajattelun ja tekemisen tapoja, Kielinen sanoo.

Uutta tekemistä talviolosuhteissa opetellaan tänäänkin. Kielisellä on käsityötuntien jälkeen vuorossa vielä tunturisuksihiihdon perusteita. Luokan liitutaululle nimetty ryhmä lähtee pimeän tullen kierrokselle Pallaksen kupeeseen.

Retki on valmistautumista kevään pidemmälle hiihtovaellukselle, jossa täytyy olla hallussa esimerkiksi ahkion ohjaaminen.

Erämailla vaeltamisen oppeihin kuuluu myös ravinto. Sieniä ja kasveja opetellaan laaja-alaisesti.

Muun muassa villiyrtit ovat tulleet tutuiksi. Kuopukset kääntyvät katsomaan parin penkin päässä istuvaa Kantasta.

– On ollut ehkä parasta olla vaelluksella Tanelin kanssa. Sillä reissulla ei oltu nälässä, kaksikko kehuu opiskelijatoverinsa kokkaustaitoja.

Kantanen nyökyttelee kehuille tyytyväisenä. Aiemmista opinnoista on ollut hyötyä.

Eräopasopinnot ovat sekä Karoselle että Kieliselle yksi etappi elämässä.

Molemmilla on haaveissa tutkinto vielä joltain muultakin alalta. Toiveena olisi kuitenkin pystyä käyttämään eräopasopintojen antia tulevaisuuden töissä.

Ylitetyt odotukset

Luokan perältä löytyy lisää alanvaihtajia pakertamasta pussien äärellä.

Jyväskylästä kotoisin oleva Kristiina Saarnio, 23, on alunperin lähihoitaja. Lapsesta saakka luonnossa liikkuneelle nuorelle naiselle eräoppaaksi opiskelu on ollut pitkäaikainen unelma.

Kun elämässä viimein koitti sopiva hetki, hän laittoi hakupaperit Muonioon.

– Opinnot ovat ylittäneet kaikki odotukseni. Tiesin, että tämä on monipuolinen koulutus, mutta laajuus yllätti silti, melonnasta ja maastopyöräilystä innostunut nuori nainen kertoo.

Saarnio tietää jo, että tulee jäämään Muonioon opintojen jälkeen.

– Tämä on ihana paikka, hän toteaa.

Kotkalainen Thomas Lindqvist, 32, ja Oulusta tiensä Lappiin löytänyt Johannes Effe, 40, taiteilevat pusseja sohvalla lekotellen.

Kauppakorkeakoulun käynyt Lindqvist on ehtinyt kokeilla jo useampaa eri alaa. Kokeilemalla on voinut sulkea pois niitä töitä, mitä ei halua tehdä. Siinä ohella haave omasta yrityksestä liikunnan ja hyvinvoinnin parissa on vahvistunut.

Yrityksestä on jo vahva visio.

– Etelässä ala perustuu fitness-kuplaan. Se ei ole minun juttuni, haluan jotain erilaista.

Miten mahdollistetaan tuhoamatta

Vahvistusta visiolleen Lindqvist löysi Ylläkseltä. Vuosi sitten Äkäslompolossa vietetty kevät lisäsi kiinnostusta luontoon entisestään. Kevään aikana Lindqvist tutustui useampaan eräoppaaseen, jotka suosittelivat Muonion koulutusta.

– Se avasi silmäni. Eräoppaan koulutus voisi olla minulle hyvä vaihtoehto.

Johannes Effe kertoo kyllästyneensä toimistohommiin. Halu olla ja elää Lapissa on ollut sytyke hankkia ammatti, jonka avulla olisi helpompi jäädä.

Effe kertoo päässeensä koulutuksessa vahvistamaan luonnossa liikkumisen taitojaan ja kokemaan myös paljon uutta.

Uuden oppiminen innostaa ja yllättää jatkuvasti.

–Joka viikko puraisee joku uusi kärpänen. Se voi olla sienikärpänen tai vaikka melontakärpänen, Effe kuvailee.

Yksi syy jatkuvalle innostukselle on opetuksen laatu. Kaikki kolme suitsuttavat kouluttajien ammattitaitoa.

– Kaikki opettajat ovat superhyviä ja inspiroivia, Effe sanoo.

Koulutuksessa otetaan huomioon myös kestävä kehitys. Luontomatkailun kasvu asettaa vaatimuksia sen toteutustavoille.

– Pohdimme paljon luonnonsuojeluun liittyviä kysymyksiä. Miten voisimme mahdollistaa asioita niin, ettei niillä olisi luontoa tuhoavia vaikutuksia, Lindqvist esittää.

Lapin arvostus

Luokassa remahtelee tasaisesti naurun purskahduksia. Käsitöitä esitellään tovereille.

Kaava ei meinaa toteutua. Miksi tämä pussi näyttää tältä?

Opettaja Seppäsen pakeille on tasainen jono.

– Ajatelkaa, että tässä mennään aivan kuin vuorelta ylös ja alas, Seppänen näyttää neulapistojen mallia.

Seppänen kävi itse eräoppaan koulutuksen vuosituhannen vaihteessa.

Opettajana hän aloitti melkein heti valmistumisen jälkeen, vuonna 2001. Hän opettaa muun muassa käsitöitä ja eräruoan saloja.

Kahdenkymmenen vuoden aikana Seppänen on nähnyt koulutuksen kehittyvän. Myös kiinnostus sitä kohtaan on kasvanut huomattavasti.

– Koulutus on mennyt räjähdysmäisesti eteenpäin ja esimerkiksi lajivalikoima on kasvanut valtavasti.

Opetettavat lajit seuraavat muun muassa ohjelmapalveluyritysten trendejä. Uusin tulokas kurssivalikoimaan on suurta suosiota nauttiva maastopyöräily.

Sitten ovat tietysti revontulet.

– Työnantajat toivoisivat, että eräoppaat osaisivat valokuvata, erityisesti pimeällä.

Oppilaat tulevat monista eri taustoista ja he omaavat erilaisia taitoja jo valmiiksi. Seppäsen mukaan suurelle osalle eräily on jo tuttua, mutta moni tulee puhtaasti halusta olla Lapissa, vaikka harrastuspohjaa ei olisikaan.

– Tämä ryhmä esimerkiksi on selkeästi nuorta ja nopeaa: halutaan mennä tunturissa lujaa, hän kuvailee pistojen kanssa ahertavia oppilaita.

Vaeltaminen ja maisemat. Niiden merkitystä Seppänen kuulee oppilaiden korostavan. Lapin arvostus ei ole Seppäsen mielestä mikään buumi. Muonioon opiskelemaan tulijoille se on ollut pääasia koko hänen uransa ajan.

Alanvaihtajat ovat eräopasopinnoissa tuttu näky. Seppänen on tästä mielissään.

Eräoppaista on pulaa, mutta on merkittävämpikin syy.

– Haaveita täytyy olla ja on hienoa, että niitä uskalletaan toteuttaa.

Valmistautumista tulevaan

Pakkanen kipristää keuhkoja ja varpaita. Muoniossa mittarin lukemat ovat tipahtaneet 26 astetta nollan alapuolelle. Neljän aikaan iltapäivällä päivänvalo alkaa jo hiipumaan.

Eräoppaiden päivä ei kuitenkaan ole vielä pulkassa.

Puoli ryhmää valmistelee lähtöä Pallakselle. Kuomuperäkärryyn lastataan välineitä illan hiihtoretkelle. Suksia, sauvoja, ahkioita. Boosteri autolle. Pakkanen voi olla moottorille raakalainen.

– Perillä toimitaan rivakasti ettei palelluta. Nopeasti tavaroiden purku ja sukset jalkaan, illan retkestä vastaava Joona Kivinen ohjeistaa.

Espoossa syntynyt ja Kuopion kautta Lappiin päätynyt Kivinen on toiminut sivutoimisena tuntiopettajana muutaman vuoden.

– Enpä arvannut että ihan näin kireäksi pakkanen yltyisi, hän toteaa.

Hän päätyi viemään ryhmän pakkasen takia Pallaksen puolelle. Siellä sääennuste näyttää lämpimämpää keliä.

Illan retki on esimakua tulevasta. Keväällä oppilailla on edessään noin sadan kilometrin mittainen hiihtovaellus Kilpisjärvellä.

Reissulle täytyy osata varustautua ja perässä kulkevaa ahkiota on kyettävä hallitsemaan.

Illan retkelle lähdetään varmoilla mielin.

– Tämä on jo tuttua hommaa, pakkaselta piiloon pukeutunut Sanna Kielinen sanoo.

Tunturien taikaa

Kolme pakettiautoa parkkeeraa tunturin kupeeseen.

Aurinko sinnittelee vielä horisontissa maalaten maiseman polttavilla punaisen ja oranssin sävyillä.

Autoista purkautuvat tulevat eräoppaat huokailevat ihastuksesta ja kiipeävät lumivalleille ikuistamaan näkyä.

Muutaman kameranapin painalluksen jälkeen puhelimet piilotetaan kylmältä. Mieleen muistuu Kivisen ohje ripeästä lähdöstä.

Kuomuperäkärrystä lasketaan alas kolme kapeaa, avoimeen maastoon tarkoitettua ahkiota. Ne kiinnitetään hiihtäjän vyötärölle lähes parimetrisillä jäykillä aisoilla.

– Tällä reissulla opetellaan esimerkiksi että miten ahkion kanssa lasketaan ja miten se kannattaa pakata, Kivinen kertoo.

Oppilaat jakavat varustereppunsa tasaisesti ahkioihin. On oltava tarkkana, ettei tavaramäärä ole korkea. Muuten ahkiosta tulee epävakaa ja sitä on vaikea hallita. Ahkioista löytyy reppuihin pakattuna vaelluksen perustarpeita.

– Repusta löytyy aina ensiaputarvikkeet, vähän evästä, kuumaa juomaa ja lämmintä varavaatetta, Kristiina Saarnio luettelee.

Tunturin kupeessa lämpömittari näyttää 16 miinusastetta. Pakkanen on silti niin pureva, että lähtöä odotellessa saa hyppiä tasajalkaa.

Kun ahkiot on saatu sidottua vetäjien vyötäisille, on aika lähteä liikkeelle.

Kivinen on suunnitellut tunturin satulalle vievän reitin, jossa päästään harjoittelemaan laskemista ja turvallisuutta ahkioiden kanssa. Matkalle on varattu aikaa muutama tunti.

Ryhmä lähtee lumen narinan säestämänä kohti hämärää tunturimaisemaa. Otsalamppujen lisäksi eräoppaiden retkeä syttyvät valaisemaan vihreänä leiskuvat revontulet.

On helppo ymmärtää, miksi tämä ammatti on monille unelma.