Talviretkeily on mielekästä puuhaa, mutta siinä on myös riskinsä – joskus myräkkä tai lumivyöry voi yllättää. Kysyimme erä- ja luonto-oppaita kouluttavalta Tomi Mandelinilta, miten talviretkeilyyn tulisi valmistautua.
– Ainakin yleisenä ohjeena voisin sanoa, että sääennusteita kannattaa tarkkailla ennen talviretkelle lähtöä. Kannattaa käyttää samaa lähdettä, joka on tuttu ja jota on oppinut omassa arjessa tulkitsemaan.
– Ei kannata myöskään nojautua vain siihen, mitä seuraavana päivänä on ennusteiden mukaan luvassa, vaan tarkkailla sääennusteita pidemmältä ajalta.
Mandelin muistuttaa, että esimerkiksi edellisviikon sää voi vaikuttaa siihen, minkälainen lumipatja on tällä viikolla.
– Jos keli lämpiää nopeasti, lumen pinta on märkää, mutta alla voi olla kuivaa pakkaslunta. Tällöin kuiva pakkaslumi voi tarttua suksen pohjaan. Nopeasti vaihtelevat säätilat voivat aiheuttaa myös teiden ja polkujen pettämistä.
– Toisaalta taas kohteeseen voi olla vaikea päästä, jos sinne vievä tie ei ole ajokunnossa.
Esimerkiksi Koillismaalla tuulet eivät Mandelinin mukaan ole niin keskeisessä osassa, koska Koillismaalla retkeillään pääasiassa suojaisilla alueilla.
– On metsän suojaa. Toisaalta on myös järvialueella liikkumista, kuten Kitkalla hiihtämistä. Silloin kannattaa huomioida tuulen suunta – kummalla puolella järveä kannattaa hiihtää? Saisiko tuulen käännettyä myötätuuleksi?
Tarvittaessa sade tulee huomioida varusteissa: vedenpitävä varustus on sateen yllättäessä tärkeä.
Säätä on hyvä seurata retken aikana ja havainnoida, miltä ympäristössä alkaa näyttää. Sääennuste tai muualla tehdyt mittaukset eivät välttämättä vastaa omia maastossa tehtyjä havaintoja.
Mandelin muistuttaa, että tallautuneisiin kävelypolkuihin sää voi vaikuttaa niin, että on todella liukasta ja kaikki urat ovat aivan jäässä. Jos jyrkät mäet ja portaat ovat aivan lumen peitossa tai liukkaita, voi kulkemisesta tulla hankalaa.
Tällaisiin tilanteisiin tuleekin Mandelinin mukaan varautua esimerkiksi nastakengillä, liukuesteillä tai sauvoilla.
Millaisella varustuksella pidemmälle talviretkelle pitäisi lähteä? Luonnossa liikkumiseen kun on hirvittävä määrä eri tapoja.
– Joku voi hiihtää 50 kilometriä Kiutakönkäältä Rukalle päivässä trikoissa, näin esimerkkinä mainittuna.
– Nyrkkisääntönä voi sanoa, että pidemmälle retkelle kannattaa varata mukaan ruokaa, keitin ja makuupussit.
Kun lähdetään hoitamattomaan luonnonympäristöön, muita ihmisiä ei ole välttämättä auttamassa.
– Ennen kaikkea tulee olla mahdollisuus hälyttää apua. Jos kompastut ja murrat nilkkasi etkä pysty itse liikkumaan, mitä sinulle tapahtuu?
Myös välineet voivat mennä rikki. Niiden tulisikin olla etukäteen testattuja, ja mukaan ei oteta rikkinäisiä tai sopimattomia välineitä.
Välineiden kohdalla voi pohtia, voiko ne korjata. Mandelin vinkkaa, että mukaan kannattaa ottaa esimerkiksi metrin mittainen kangashihna, jolla saa hätätapauksessa vaikka suksen kiinni jalkaansa. Myös ruuveista ja ruuvimeisselistä voi olla hyötyä lumikenkien hajoamisen kohdalla.
Sukset ja liukulumikengät voi myös käsitellä ennen retkelle lähtöä.
– Kun sukset on voideltu hyvin ja liukulumikengät käsitelty silikonilla, se estää lumen tarttumista.
Vaikka säähän olisi etukäteen varautunut, tunturin huipulla sää voi olla hyvin erilainen kuin juurella.
Talvella syntyy välillä tilanne, että ilma lämpiää ylöspäin mentäessä. Ero voi olla todella suuri. Joskus taas tilanne on toisin päin.
– Avoimella alueella tuulen voimakkuus 15 metriä sekunnissa voi olla hyvinkin erilainen kuin metsässä. Ylhäällä voidaan joutua kulkemaan vastatuuleen aika kovassa tuulessa, Mandelin sanoo.
Jos myräkkä yllättää retkellä, kannattaa hakeutua avoimelta alueelta suojaisempaan paikkaan ja tarvittaessa leiriytyä.
– Vanhat urat, käytetytkin reitit voivat peittyä lumeen. Lunta voi tulla taivaalta tai nousta maasta. Reittimerkit ja heijastimet voivat myös kadota lumen alle.
Näissä tilanteissa suunnistustaidon merkitys korostuu. Mukana on hyvä olla kartta, kompassi tai GPS-laite, jollainen löytyy lähes jokaisesta kännykästä. Kun eteneminen muuttuu hankalaksi, kannattaa odottaa, että sää paranee ja tarvittaessa hälyttää ajoissa apua.
– Avun oikea-aikainen hälyttäminen on keskeistä. Voi tulla äärimmäisiä seuraamuksia, jos apua ei hälytetä ollenkaan tai sitä hälytetään liian myöhään.
Lumivyöry on puolestaan toisenlainen, äkillinen tilanne. Mandelin kehottaa kouluttautumaan ensisijaisesti lumiturvallisuudessa, jos liikkuu harrastuksessa lumivyöryriskialueella.
Jos lumivyöryyn jää, pitäisi siitä ensisijaisesti pyrkiä pois – tämä voi olla alkuvaiheessa mahdollista. Tilanteessa tulisi pysyä rauhallisena ja saada pää pysymään lumen pinnalla.
– Kaikki toimiminen on lumivyöryssä vaikeaa. Jos kaveri on hautautunut vyöryn alle, kannattaa merkata se paikka, jossa viimeksi näki kaverin. Aina kun ihminen on hautautunut kokonaan lumeen, on kiire. Etsinnät pitää aloittaa ja apua hälyttää välittömästi.
– Lumivyöryriskialueilla lumivyörypiippari on välttämätön. Sillä helpotetaan etsintää. On olemassa myös lumivyöryreppuja, jotka täyttyvät ilmalla.
Lumivyöryä voi ennakoida sään nopeista muutoksista, jotka vaikuttavat lumipatjaan. Näitä ovat esimerkiksi lämpötilan muutokset ja tuuli.
– Voi syntyä lumipatjoja, joissa on epäjatkuvia kohtia, jotka voivat sitten aiheuttaa vyöryn.
– Jos kuuluu humpsahtelevia ääniä, lumipeite on voinut alkaa pettää paikoittain.
Entä onko hetkiä, jolloin retki kannattaa jättää kokonaan välistä? Mandelin nostaa esiin tietotaidon.
– Itse ajattelen sillä tavalla, että jos lähtee retkelle, voiko siellä tehdä sitä, mitä on menossakin tekemään? Palkitseeko lähteminen ja saadaanko tavoite täytettyä?
– Haastavammat reitit vaativat luonnollisesti enemmän kokemusta ja osaamista, mitkä ovat olosuhteissa niitä juttuja, mitä ottaa huomioon. Voi ajatella niinkin, että jos pahin tapahtuu, mitkä ovat seuraukset, sillä omalla tiedolla ja varustautumisella.
Mandelin korostaa myös, että talviretkellä ei välttämättä ole koko ajan mukavaa. Siksi tuleekin etukäteen valmistautua siihen, miten pärjää ne hetket, kun ilo ei ole ylimmillään.
– Someretkeilyssä korostetaan usein niitä parhaita puolia, mutta totuus on, että talviretkeilyllä on ne nurjatkin puolensa.
Apulaispalopäällikkö Ari Virtanen Pohjois-Pohjanmaan pelastuslaitokselta kertoo, että Kuusamossa ja Taivalkoskella talviretkeilijöiden pelastustehtävät painottuvat moottorikelkkailuun.
– Käytännössä kelkka on usein suistunut reitiltä ulos. Talviretkeilyyn liittyen meillä on 20–30 tehtävää talvessa, Virtanen toteaa.
Miten tilanteet olisi voinut välttää? Virtanen nostaa esille kokemattomuuden: oma osaaminen tulisi tunnistaa ennen retkelle lähtöä.
– Usein siinä on tämänlainen kombo: vauhtia ei ole sovitettu taitoon.
– Retkeilijöille tapahtuvat onnettomuudet painottuvat kesäpuolelle, mutta jonkin verran esimerkiksi Pieni Karhunkierros ja Kiutaköngäs tuottavat tehtäviä talvisaikaan.
Virtanen kertoo esimerkiksi Kiutakönkäällä olleen tapauksen, jossa pariskunnalla oli liian kevyet varusteet matkassa. Pakkasta oli ollut yli 20 astetta.
– Väsymys ja kylmyys olivat alkaneet painamaan.
Talvisaikaan haastaviin kohteisiin päästään usein moottorikelkalla, mutta korkeuserojen vuoksi sillä ei päästä aina aivan perille asti, jolloin joudutaan hyödyntämään suksia tai liukulumikenkiä.
Virtanen vinkkaa, että olisi ensiarvoisen tärkeää seurata säätä, ennen kuin retkelle lähtee.
– Lisäksi kun on naapuri (Venäjä) tässä aika lähellä, tulee huomioida, että GPS-häirintää tapahtuu. Kyllä on syytä olla muukin suunnistusväline mukana kuin ainoastaan GPS-pohjainen juttu.
– 112-sovellus on järkevää olla ladattuna puhelimeen. Sovellus antaa sijaintitiedot hälyttäessä apua.
Jos akkukäyttöinen väline kuten puhelin menee mykäksi, tulee pyrkiä esimerkiksi lähimmälle tielle tai liikennöidylle paikalle, jossa voisi tavata toisen henkilön.
Virtanen kehottaa aloittamaan retkeilyn oman kunnon ja tietotaidon huomioiden.
– Kannattaa pohtia, mitkä olisivat sellaisia helppoja paikkoja vaativuudeltaan.
– Jos luonnonvoimat ovat kovinkin ankarat, ihminen häviää aina.
Myös Lapin pelastuslaitoksen alueella talviretkeilyyn liittyvät onnettomuudet aiheuttavat vuodessa kymmeniä tapauksia. Näin kertoo ylipalomies Joonas Kortelainen Sodankylästä.
Vuosien 2023–2024 ajalta maastopelastukseen liittyviä pelastustehtäviä oli Posion kunnan alueella kaikkiaan 15 kappaletta.
Kortelainen kuvaa, että talvisin tapahtumat ovat esimerkiksi eksymisiä. Voi olla myös tilanteita, joissa liikkumisvälineet eivät sovellukaan olosuhteisiin tai varusteet ovat muuten puutteellisia talviolosuhteisiin.
– Välinerikot voivat aiheuttaa sellaisia tilanteita, ettei päästä enää omin avuin pois, Kortelainen sanoo.
– Varautuminen on omalla vastuulla: ovatko varusteet asianmukaiset, onko olosuhteet otettu huomioon ja onko suunniteltu retki sopiva omaan taitotasoon nähden. Retkille, joissa on tarkoitus yöpyä, kannattaa ottaa mukaan esimerkiksi teltta ja makuupussi, mikäli esimerkiksi autiotuvalle ei jostain syystä pääse tai löydä. Huonoksi tilanne menee sitten, jos paha ilma yllättää eikä olla varauduttu siihen, miten viettää yön.
Posiolla pelastuslaitosta työllistävät Korouoma ja Riisitunturi.
– Korouoma on pitkä kurumuodostelma, jossa on molemmilla puolilla jyrkät seinämät ja lumivyöryt ovat mahdollisia. Myös useat jääputoukset saattavat muodostaa oman vaaran. Riisitunturin alueelta löytyy lisäksi yksittäisiä paikkoja, jossa lumivyöryt ovat mahdollisia. Tiettyihin paikkoihin on hankala päästä maateitse moottorikelkalla tai mönkijällä, ja aikaa voi kulua pitkäänkin pelastustoimen saapumiseen. Aina sääolosuhteet eivät salli helikoptereiden käyttöä avun tuomiseksi.
– Retkeilijät eivät välttämättä ole varautuneet siihen, että avun saapumisessa voi mennä tuntitolkulla.