Erilaisten metsien raja näkyy selvästi. Toisella puolella puut kasvavat korkeampina ja paksumpina, sitä metsää kutsutaan aarnialueeksi. Vaikka astun aarnialueelle mennessäni kalliolta alas, on maasto edelleen helppokulkuista.
Tunnelma muuttuu, värit syvenevät. Metsä vanhenee.
Palaan lapsuusmuistojeni paikkaan. Muistot maistuvat evässämpylältä ja punaiselta pillimehulta ja tuntuvat käsivarsissa alkusyksyn viileältä ilmalta pyörämatkan jälkeen.
Vaikka vietimme tuolloin paljon aikaa metsässä muutenkin, tämä paikka oli erilainen kokemus jo lapsen mielessä. Muutoksen huomasi heti, kun polku ehti vanhan metsän puolelle.
Puissa kasvoi valtavia kääpiä ja pahkoja. Metsänvihreä oli toisenlainen. Meitä tarvittiin useampia, kun mittasimme puista suurinta yhteisvoimin, kurottaen käsiämme rungon ympäriltä toisiamme kohti yltääksemme täyteen ympyrään.
Silloin olimme alakoulun metsäretkellä uuden millenniumin kynnyksellä. Muistot, nämäkään, eivät ole sateenkestäviä, mutta mielestäni kyläkoulultamme tehtiin pyöräretkiä säännöllisesti samaan metsään.
Nyt palaan Haapajärvellä sijaitsevalle Jämsänkallion aarnialueelle aikuisena. Monen elävän männyn kaarna on paksua kilpeä, havaitsen useita keloja lähelläni. Maahan kaatuneista puista näkee, mitkä ovat kaatuneet vastikään, mitkä vuosia sitten. Vanhimmat ovat jälleen osa metsänpohjaa. Lahoavissa rungoissa kasvaa sieniä ja uusia puita. Synkän juurakon pohjassa kukoistaa heleä saniainen.
En enää mieti, kuka koulukavereistani kähvelsi metsältä isoimman käävän. Sen sijaan pohdin, mitä tarkoittaa aarnialue? Kertooko nimitys, kuka suojeli tämän metsän ja milloin? Miksi suojeltu alue on niin pieni, ja miksi sinne kulkiessa ohittaa paljon suurempia hakkuuaukioita?
Suojeluohjelmasta toiseen
Kun internet ei anna kyllin kattavaa vastausta, on aika kääntyä asiantuntijan puoleen. Tapaan Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksessa Eero Melantien, luonto ja alueiden käyttö -yksikön päällikön. Hän kertoo, että aarnialue on vanha nimi, jota valtio on käyttänyt itse suojelemistaan vanhoista metsistä.
Jämsänkallion aarnialueesta Melantie ei löydä lisätietoja, joten on todennäköistä, että alue ollut alunperinkin Metsähallituksen omistama vanha metsä, joka vain on päätetty säästää hakkuilta, kunnes se on virallisesti suojeltu.
Lähistöllä olevan Vihtanevan aarnimetsän sen sijaan silloinen lääninhallitus on ostanut paikalliselta yhteisalueosakunnalta vuonna 1993. Kauppahinta yhdentoista hehtaarin kokoisesta alueesta on ollut 150 000 markkaa.
Vanhojen metsien suojelutyöryhmä valitsi molemmat metsänpalaset suojeluohjelmaan 1990-luvun puolivälissä. Sittemmin niistä on tullut Natura 2000 -alueita.
Nämä hehtaarit ovat säilyneet muuttumattomina kauan. Katsomme vanhoista ilmakuvista, kuinka ne ovat väistäneet ihmisen toimet vähintään 1950-luvulta asti. Aarnialueiden vieruskaverit ovat muuttuneet vuosien varrella: metsää on käsitelty ja kaadettu, soita ojitettu.
Kunnan alueella on lukuisia muitakin suojelualueita, kukin kooltaan melko pieni. Melantie kertoo, että suurimmat suojelualueet löytyvät Suomen pohjoisimmista osista siksi, että niissä on ollut laajimpia valtion omistamia alueita. Jo täällä Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa alueet ovat pieniä ja yksittäisiä.
Koko Suomen mittakaavassa pienten suojelualueiden merkitys ei ehkä ole kovin suuri. Mutta paikallisesti merkitystä on. Pienehkökin alue säilyttää vanhaa metsää ja sen piirteitä. Ja jos pienehköjä alueita on useita vaikka yhdenkin kunnan alueella, on sekin jo jotain. Melantien sanoin: askelkiviä säilyttämiselle.
Yli kahden Nuuksion verran uusia suojelumetsiä
Pohjois-Pohjanmaalla on vuosikymmenten mittaan ostettu valtiolle tai perustettu yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi 140 000 hehtaaria yksityismaata luonnonsuojelun tarkoituksiin. Vanhat ja moni uudempikin kohde löytyvät jo peruskartasta vihreillä rajoilla merkattuina.
Naturan jälkeen merkittävimpiä yksittäisiä ohjelmia vanhojen metsien kannalta on ollut metsien suojeluohjelma Metso. Metson toiminta-aika on vuodesta 2008 vuoteen 2025, mutta se mitä todennäköisimmin saa jatkoa Valtioneuvoston päätöksellä lähiaikoina.
Pohjois-Pohjanmaalla Metsosta vastaa Melantie. Hän kertoo, että Metso-ohjelman puitteissa ja puitteiden vierestä on käytetty noin 32 miljoonaa euroa valtion rahoja Pohjois-Pohjanmaan metsien suojeluun.
Sillä on suojeltu metsää maanomistajien tarjousten pohjalta yhteensä noin 13 500 hehtaaria. Vertailuksi: esimerkiksi Rokuan kansallispuisto on 1800 hehtaarin kokoinen, eteläisessä Suomessa tunnettu Nuuksio puolestaan 6500 hehtaaria.
Niinpä niillekin retkeilijöille, joille oman lähialueen vanhat suojelukohteet ovat vanhoja tuttuja, löytyy omasta maakunnasta tuoretta koettavaa uusista suojelukohteista.
Viime vuosina Melantien mieleen erityisen vaikuttavina ovat jääneet muun muassa Ohtavaaran alue Pudasjärvellä ja Ranta-Perttulan luonnonsuojelualue Oulun Hannunsuolla.
Metso-ohjelmassa yksityisten maanomistajien kanssa sopimuksia on tehty yli 500. Vaikka huippuvuodet olivat vuosikymmen sitten, vuosina 2020 ja 2023 saatiin maakuntaan vielä ylimääräinen rahoitus metsien suojelemiseen.
Kaikkiaan Pohjois-Pohjanmaan alueella on 1 500 yksityistä luonnonsuojelualuetta. Valtion omistuksessa alueita on lukumäärältään vähemmän, mutta pinta-alaa enemmän.
Lapin maakunnassa on Metson nimissä suojeltu 9 000 hehtaaria metsää. Samoin kuin pohjoisen Suomen muissakin maakunnissa, Metson tavoitteet ja määrärahat saatiin täyteen nopeasti.
Vuosina 2021–2024 Lapin maakunnan alueella on suojeltu piirua vaille 10 000 hehtaaria vanhaa metsää, joista kahtena vuonna erityisesti valtion erillismäärärahan turvin.
Viime vuosina Lapin maakunnassa on tehty erityisesti niin sanottuja korvauksettomia suojeluita, ilman valtion rahaa. Näissä valtio ei ole ollut osapuolena, vaan kohteet ovat yleensä siirtyneet kaupalla jonkin muun toimijan, kuten säätiön tai yhtiön, omistukseen.
Kaupan jälkeen uusi omistaja on hakenut Lapin ely-keskukselta päätöstä kohteen pysyvästä suojelusta luonnonsuojelulain nojalla. Mukana on joitakin suoria lahjoituksia.
Erikoissuunnittelija Juha Kangas Lapin ely-keskuksesta kertookin, että juuri tällaisen korvauksettoman suojelun määrä on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi: viime ja toissa vuonna valtion korvauksilla suojeltiin vain 400–500 hehtaaria, siinä missä korvauksettoman suojelualueen pinta-alat noina vuosina olivat 3 000 ja 1 700 hehtaaria.
Nyt suojellaan tulevaisuuden vanhoja metsiä
Samoin kuin Jämsänkalliota arvioinut työryhmä 1990-luvulla listasi suojeltavien metsien tyyppejä ja ansioita, myös Metsoon valittavan metsän tai suon täytyy täyttää tietyt ominaispiirteet.
Vanhat metsät ovat tärkeitä elinympäristöjä monille lajeille. Luonnon monimuotoisuuden kannalta olisi asiantuntijoiden mukaan tärkeää myös se, että pirstaleisten alueiden lisäksi suojeltaisiin niin sanottuja ekologisia käytäviä vanhojen metsien välillä – vaikkei niitä juuri nyt kaikilta osin ikimetsiksi voisi kutsuakaan.
Melantie kertoo, että jo hänen oman työuransa aikana moni suojeltu metsä on muuttunut aivan ok -tasoisista kohteista vaikuttaviksi vanhoiksi metsiksi.
– Ihmismittakaavassa kymmenen vuotta voi tuntua pitkältä, mutta luonnon mittakaavassa se ei ole mitään, Melantie sanookin.
Siksi nykyhetken lisäksi täytyy miettiä myös tulevaisuutta. Paikalliselle ihmisellekin vanha metsä tarjoaa ainutlaatuisia luontokokemuksia ja ymmärrystä siitä, mitä me menetämme, kun menetämme kauan kasvaneita metsiä.
Ymmärrystä kasvattaa se, että ihminen näkee samanlaista vanhaa metsää kuin arkisesti muutenkin. Olivat metsät sitten Jämsänkallion kaltaisia soisia havumetsiä, etelän eksoottisia vehreitä lehtoja tai matalien puiden tunturimetsiä.
Mitä lähempänä vanhat metsät ovat, sitä paremmin myös koululaiset pyörineen ne tavoittavat.
Kuinka löydät oman lähimmän vanhan metsäsi?
Lakisääteinen luonnonsuojelualue on merkitty peruskarttaan vihreällä. Uudet suojelualueet päivittyvät kartta-aineistoihin verrattain nopeasti.
Natura-kohteet löytyvät Suomen ympäristökeskuksen kartalta.
Pohjois-Pohjanmaan Metso-, Helmi soidensuojelu- ja luontolahjakohteet on koottu omalle kartalleen.
Historiallisia ilmakuvia voi tarkkailla Maanmittauslaitoksen karttapalvelusta.
Metsänsuojelukohteiden lisäksi kannattaa silmäillä soidensuojelukohteitakin. Siinä missä suojelluissa metsissä on usein myös suota, on suojeltujen soidenkin laidoilla upeita metsiä.
Metsähallitus toteaa sivuillaan, että vanhojen metsien suojelualueilla voi liikkua jokaisenoikeuksin, mutta leiriytyminen ja tulenteko on rauhoitusmääräyksissä kielletty.
Vastuullinen retkeilijä liikkuu vanhassa metsässä erityisellä varovaisuudella ja tarkkuudella ja välttää jättämästä käynnistään mitään merkkiä.