Sauvat so­pi­si­vat edel­leen kä­ve­li­jän käteen

Vieläkö sauvakävelijöitä ylipäätään löytyy?

2000-luvun alun hittilaji on hiipunut sekä tutkimustiedon että omien näköhavaintojen perusteella: sauvakävelijöitä on selvästi vähemmän kuin menneinä vuosikymmeninä.

– Minulla on sauvat, mutta tämä pentu on vasta viiden kuukauden ikäinen. Se on koira, jota nyt kuljetetaan ja ohjataan. Sauvoilla käveleminen on jäänyt taka-alalle. Kun asuin Lintulassa, kävelin paljonkin, havannankoira Ricoa ulkoiluttava Liisa Pyykkönen toteaa.

Koska sauvakävelijöitä ei noin vain tupsahda eteen, paikalle täytyy tilata sellainen.

Kari Heljasvaara, jos joku, tietää sauvakävelystä. Hän on aloittanut lajin vuonna 2003, jolloin sauvakävely oli nousussa, mutta samalla sen kylkeen lyötiin naureskelevia leimoja.

– Tein samalla tavalla kuin Pate Mustajärvi eli pimeässä rupesin kävelemään. Onneksi tämän päivän maailma on muuttunut suvaitsevammaksi. Enää ei huomautella, että on sukset unohtunut, Heljasvaara hymähtää.

Rapiat kolme vuotta myöhemmin oululainen olikin jo sauvakävelyn maailmanennätysmies. Siihen vaadittiin rautaista pohjakuntoa, mutta myös lajitekniikan hiomista. Heljasvaara treenasi 24 tunnin ennätyskoetta varten vuoristossa yhdeksän kuukauden ajan.

Ennätystä jahdattiin Espanjassa syksyllä 2006, jolloin Heljasvaara markkinoi lajia Exelin maahantuojan leivissä.

– Ennätys tehtiin valvotuissa olosuhteissa. Esimerkiksi yöllä poliisit ajoivat koko ajan perässäni. Yhtään juoksuaskelta ei saanut ottaa.

Edellinen ME-tulos oli 155 kilometriä ja 800 metriä. Kun oululainen tuli maaliin, häneltä meni taju pois.

– Loppuvaiheissa alkoi näyttää, että meneeköhän ennätys rikki. Oli enää kolme tuntia jäljellä ja se oli laskennallisesti aika tiukalla. Lopulta 200 metrillä se meni rikki eli kävelin 156 kilometriä.

Sauvakävely on Suomen Ladun kehittämä laji. Oivallus syntyi 1990-luvulla matkalla Tahko Pihkalan patsaalle, kun maasta olivat lumet sulaneet. Suomen Ladun ryhmä totesi, että otetaan ainakin sauvat mukaan.

2000-luvun alussa sauvakävelystä tuli hittilaji. Silloin noin viidesosa suomalaisista harrasti sauvakävelyä säännöllisesti, nyt lukema on pudonnut 11 prosenttiin. Tieto pohjautuu Luonnonvarakeskuksen vuoden 2021 tutkimukseen.

– Näppituntuma on toki sellainen, että harrastaminen on huippuvuosista jonkin verran vähentynyt. Toisaalta olemme pistäneet merkille, että ehkä vähän uudenlaiset ryhmät ovat löytäneet sauvakävelyn ja sen monipuoliset hyödyt, Suomen Ladun ulkoilun erityisasiantuntija Susanne Blomqvist kertoo.

Sauvakävely on leimallisesti ollut varttuneempien kansalaisten laji. Blomqvistin mukaan nyt alkaa olla viitteitä siitä, että myös nuoremmat ovat entistä kiinnostuneempia sauvakävelystä.

– Ehkä on jopa jonkinlainen murrosvaihe meneillään, että tuleeko tästä uusi nousu sauvakävelylle.

Sauvakävelyn suosion nousu voi tulla esimerkiksi aktiiviliikkujien kautta, koska se toimii hyvänä ja monipuolisena oheisharjoitteluna.

– Esimerkiksi hiihdon harrastajat hakevat pohjakuntoa sauvakävelyllä, koska siinä käytetään samoja lihasryhmiä. Kävelyyn verrattuna koko keho saa liikuntaa. Se on myös erinomainen kestävyysliikuntalaji, ja uudenlaiset ryhmät ovat huomanneet sen. Sauvojen kanssa tehdyillä mäkiharjoitteilla saa tehoa ja kokonaisvaltaista lihaskuntoa.

Lajia voi silti edelleen suositella ennen kaikkea vanheneville ihmisille.

– Kun toimintakyky alkaa heiketä, sauvakävely auttaa liikkumisessa ja tasapainossa.

Kari Heljasvaara harrastaa yhä aktiivisesti liikuntaa. Hän pyöräilee, maastopyöräilee, hiihtää, pelaa padelia ja käy kuntosalilla. Triathlonin mies joutui jättämään lajivalikoimasta pois vuonna 2017.

Sauvatkin ovat pysyneet käsissä.

– Tämä on yksi hyvä lisä kaikkeen muuhun liikuntaan. Sauvakävelyssä ei tarvitse erikseen lähteä mihinkään kauas, kun pääsee kotiovelta liikkeelle.

Sauvakävelyn kaltaisia buumeja nähdään tasaisin väliajoin. Joskus se on ollut kahvakuula, joskus joku mailapeli. Heljasvaaralla on mielipide erilaisten lajien nousukausista.

– Hyvä, että tulee uusia lajeja. Vaikka ne hiipuvat, ihmisiä kuitenkin jää lajin pariin harrastamaan.

Hän ei epäröi suositella sauvakävelyä. Lajin valttikortti on helppous ja halpuus.

– Jokainen pystyy tekemään sitä omalla vauhdilla ja omalla tasolla. Kun käy tunnin tai kaksi, se opettaa elimistöä käyttämään energiavarastoja oikealla tavalla. Sauvakävely kehittää myös koordinaatiokykyä.

Oli liikuntalaji mikä tahansa, Heljasvaaran toive on koko yhteiskuntaa koskettava.

– Meidän pitäisi huolehtia omasta liikkumistamme, koska se on pohja elämälle.