Erämaiden hiljaisuus menetti yhden kulkijansa, kun Ali Leiniö poistui yllättäen keskuudestamme.
Ali tunnettiin pohjoisen luonnon syvällisenä tuntijana, kokeneena eränkävijänä ja miehenä, joka liikkui tuntureilla, metsissä ja poluilla yhtä luontevasti kuin toiset kotipihallaan.
Hänen osaamisensa ei perustunut näyttävyyteen vaan vuosikymmenten kokemukseen, vaatimattomuuteen ja aitoon kunnioitukseen luontoa kohtaan.
Ali edusti vanhaa pohjoisen eräkulttuuria — elämäntapaa, jossa luontoa ei valloiteta, vaan kunnioitetaan. Hänen kaltaistensa ihmisten mukana katoaa myös arvokasta hiljaista tietoa pohjoisen luonnosta ja erätaidoista.
Monelle retkikumppanille Ali jäi mieleen rauhallisena ja turvallisena kulkijana, jonka seurassa vaikeatkin olosuhteet tuntuivat hallittavilta. Hän osasi lukea säätä, maastoa ja eläinten jälkiä tavalla, joka nykyisin on yhä harvinaisempaa.
Nuotion äärellä hänen tarinansa, huumorinsa ja hiljainen läsnäolonsa loivat tunnelman, joka ei unohdu. Sama tunnelma välittyy myös Alin monilta suosituilta retkivideoilta.
Erämaiden lisäksi Alille tärkeää oli Pirkanmaan lähiluonto, jonka hän tunsi oikein hyvin.
Hän retkeili rohkeasti myös polkujen ulkopuolella ja hänen seurassaan saattoi päätyä kohteisiin, jotka olivat suurelta yleisöltä piilossa.
Alin seurassa päädyin kerran hiihtäen tiheän metsän keskellä olleen autiotalon pihaan. Yhdessä vietimme hyvän tovin kuvitellen, minkälaista elämää talossa oli sen historian aikana vietetty.
Majoitteeksi Ali valitsi sulan maan aikaan usein riippumaton. Hän ripusti riippumattonsa yhtä nohevasti suomalaiseen mäntyyn kuin palmuun jossain etelän auringon alla. Suomen aktiivinen riippumattoretkeilijäyhteisö menetti Alin poistuttua innokkaan ja idearikkaan jäsenen sekä ystävän.
Tutustuin Aliin aikoinaan eräopasopinnoissa, joissa koulutukseemme Eräkarkussa kuuluivat olennaisena osana juuri perinteiset erätaidot. Huomasimme, että meillä oli hyvin samanlainen suhtautuminen luontoon ja kiinnostusta erätaitojen opiskeluun.
Kuljimme usein yhtä matkaa pohjoiseen, molemmat omille retkillemme eri puolille pohjoista Lappia. Satojen kilometrien ajomatkalla oli aina hyvä vaihtaa kuulumisia ja tarinoita kummankin retkiltä.
Omaiset, ystävät, retkikumppanit ja kaikki hänet tunteneet jäivät kaipaamaan Alia suuresti. Hänen muistonsa elää kuitenkin edelleen pohjoisen poluilla, tunturituulessa ja jokaisessa nuotiossa, jonka äärellä kerrotaan tarinoita erämaasta.
Hyvää matkaa, ystävä.
