– Seuraa etummaisen liikkeitä, huikkaa Minna Haurinen vinkiksi ja tuuppaa kajakkikaksikon vesille.
Kajakki on tottumattomalle jännä paikka, mutta onneksi etummaisena meloo Salla Kotila, jolla on takanaan vuosien melontaharrastus. Alla ei kuitenkaan ole mikä tahansa kaksikko, vaan roskien keruuta varten erityisesti modifioitu roskakajakki.
Lappiksen Oulun Melontakeskuksen tarjontaan roskakajakki kuuluu jo kolmatta vuotta. Nyt aikomus on lähteä testaamaan, millaisia roskia Oulujoen suistosta löytyy ja miten niitä kajakilla kerätään.
Lappiksen melontaohjaajana työskentelevän Haurisen vinkki tosin on, että kauas ei tarvitse lähteä, sillä suurin osa roskista löytyy torinrannasta ja Kiikelin lähistöltä. Kotila tietää myös Sonnisaaren ja Hollihaan välistä löytyvän kapeikon olevan sellainen, jonne virtaamat usein vievät ja keräännyttävät roskia.
Linnansaaren eteläpuoliselta Pokkisenväylältä ei löydy ainoatakaan roskaa. Suuntaamme rantaa etelään ja alitamme Kaarlenväylän yhdessä läheltä viuhahtelevien räystäspääskyjen kanssa.
Torinrantakin tuottaa pettymyksen: roskia ei ole. Toista on kuulemma erilaisten tapahtumien jälkeen.
– Lämpimänä kesäiltana tämä on tosi hyvä tölkkiapaja, Kotila kertoo ja lisää, että sellaisinakin iltoina hän tapansa mukaan noukkii kaikki roskat mukaan.
Kotila kertoo keräävänsä roskia aina, kun on omalla kajakillaan liikkeellä. Oulujokisuiston vedet ja rannat ovat hänelle tuttuja.
Mitä Oulujokisuistosta sitten voisi löytyä? Haurisen ja Kotilan mukaan vaikka mitä. Pulloja ja tölkkejä, jäätelöpuikkojen kääreitä, muovipusseja, uimapatjoja, rantaleluja ja hiekkalapioita. Ja tietysti take away -ruoka-annosten pakkauksia, joista aterian jälkeen tulee throw away -pakkauksia.
– Toissakesän trombi iski juuri tähän ja sen jäljiltä meressä oli muun muassa tuulensuojalevyjä rakennustyömaalta, Haurinen muistelee.
Kiikeliä lähestyessä tärppää, kun aalloilla kelluu nuuskarasia. Kotilalle löytö on tuttu, hän kertoo nuuskapurkkeja löytyvän yllättävän paljon.
Melojia Haurinen on toppuutellut kurottamasta roskia vedestä käsin. Tätä varten roskakajakin varusteisiin kuuluvat pieni haavi ja roskapihdit. Niillä roskat voi kerätä isoon saaviin, joka on sijoitettu istuinten väliin. Kotila nappaa nuuskarasian haaviin ja kyytiin.
Loppuretki kuluu siististi eli roskitta – mikä on tietysti myös mukava havainto.
Haurinen ja Kotila arvioivat roskan määrän vähentyneen Oulun vesillä vuosien mittaan. Syitä tähän on monia. Tapahtumissa on esimerkiksi alettu suosimaan pantillisia juoma-astioita.
– Kaupunki on myös tuonut isoja roskiksia torinrantaan ja Kiikeliin, Haurinen kiittelee.
– Eikä enää näe sitä, että kun keräät roskia, niin joku heittää uuden roskaan maahan siihen viereen poimittavaksi, Haurinen kertoo ja lisää hänelle myös heitellyn veteen tyhjiä tölkkejä roskamelontareissulla.
Linnansaareenkin on tuotu isompi roska-astia, mitä Haurinen pitää hyvänä. Saari on suosittu piknik-paikka ja tavallisista roskiksista varislinnut ja lokit tuppaavat saamaan roskat vedettyä nurmikolle, mistä ne sopivalla tuulella ajatuvat mereen.
Kotila arvioi roskakajakin toimivaksi, mutta omansa vielä kätevämmäksi.
– Melon lähinnä tyynellä säällä ja ilman aukkopeitettä, jolloin roskat on helppo poimia mukaan, Kotila kuvaa.
Lappiksen hoivissa oleva roskakajakki on osa kahdeksalle paikkakunnalle levitettyä kajakkiverkostoa. Sen taustalla on espoolainen Vesiurheilukeskus Laguuni.
– Oli pysäyttävää nähdä, kuinka paljon roskaa saatiin kerättyä parissa tunnissa. Järkyttävän paljon, Laguunin toimitusjohtaja Juuso Tilaeus muistelee syksyllä 2019 melontaohjaajien kanssa tehtyä kajakkiretkeä, jolla roskakajakkien idea sai alkunsa.
Ideoinnin jälkeen päätettiin lähestyä roskaamisongelmaa tarkoitukseen kehitellyillä kajakeilla, jotka annettaisiin maksuttomasti halukkaiden merensiivoajien käyttöön. Hanke sai nimekseen Itämeri Plogging.
– Mahdollisimman helpot ja vakaat kajakit, Tilaeus kuvaa päältäistuttavia malleja.
Tilaeus yllättyi siitä, kuinka paljon vapaaehtoisia on lähtenyt mukaan työhön. Tähän mennessä saldo on yli 6 000 kiloa roskaa yli 5 000 vapaaehtoisen keräämänä.
– Valitettavasti paljon löytyy edelleen tehtävää. Tätä pitää siis tehdä laajemmin, Tilaeus pohtii urakkaa.
– Hankkeella halutaan nostaa puheenaiheeksi Itämeren huolestuttavaa tilaa ja muuttaa yksilötason käyttäytymistä luonnossa, Tilaeus painottaa.
Hän muistuttaa myös etenkin muoviroskan haitallisuudesta. Muovit hajoavat pienemmiksi ja pienemmiksi kappaleiksi, mikromuoveiksi, ja jossain vaiheessa niiden poistaminen merestä on mahdotonta.
Kuluja roskakajakeista on tullut paljon, mutta toiminta on mahdollistunut sponsorirahoituksella. Toimintaa voisi Tilaeuksen mukaan laajentaa uusille paikkakunnille, jos niiltä löytyy sopivia kumppaneita.
Oulussa roskakajakki on Haurisen mukaan ollut todella suosittu.
– Aiemmin kajakki on ollut tarjolla käyttöön kahden kolmetuntisen vuoron ajan päivässä, nyt lisäsimme päivään vielä kolmannen slotin, Haurinen kertoo tarjonnan lisääntymisestä.
Suosioon vaikuttaa varmasti se, että roskakajakista ei peritä vuokraa.
– Maksuksi käy se, että keräät roskat, punnitset ne ja tallennat keräyksen tuloksen, Haurinen kertoo säännöt.
Lappiksen kajakin varauskalenteri avattiin 29. toukokuuta ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, se tulee täyttymään nopeasti. Ensimmäiset vuorot melotaan 5. kesäkuuta.
