Ympäristöjärjestöt haluaisivat lisätä nopeasti Suomen jäljellä olevien luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelua. Suurin osa niistä sijaitsee Lapissa. Tavoitteena on hidastaa ihmisen toiminnasta johtuvaa luontokatoa eli luonnon monimuotoisuuden heikentymistä.
– Toivomme valtioneuvoston tekevän periaatepäätöksen hakkuukiellosta, jotta metsiemme parhaimmistoa ei nyt hassattaisi, sanoi Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) suojeluasiantuntija Paloma Hannonen torstaina järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.
Greenpeace, SLL, WWF, BirdLife, Luonto-Liitto ja Natur och Miljö esittivät kaksi viikkoa sitten pääministeri Sanna Marinille (sd), että hallitus tekisi poliittisen linjauksen luonnonmetsien suojelusta kevään kehysriiheen mennessä.
Järjestöt toivovat yksityismetsien suojeluun lisärahaa, mutta ennen kaikkea periaatepäätöksellä ohjattaisiin Metsähallitusta, koska sen hallinnoimilla valtion mailla suojeluun saataisiin hehtaareja nopeasti.
EU:n yhteisen biodiversiteettistrategian tavoitteiden mukaan kaikki vielä luonnontilaiset ja vanhat metsät tulisi suojella vuoteen 2030 mennessä. Ympäristöjärjestöt kuitenkin pelkäävät, että jäljellä olevat luonnonmetsät hakataan tai ne hupenevat muun maankäytön jalkoihin ennen virallisia suojelupäätöksiä.
Järjestöjen mukaan valtion maista muodostetun alue-ekologisen verkoston metsiä on hakattu myrkytuhojen takia, lohkottu rantatonteiksi ja niille suunnitellaan tuulivoimaa, joten ne eivät ole pysyvästi turvassa kuin lakisääteisinä luonnonsuojelualueina tai Metsähallituksen luontopalvelujen taseeseen siirrettynä.
Mistä metsistä nyt sitten puhutaan? Järjestöjen mukaan kiireimmin suojelutyö olisi tehtävä arviolta 135 000 hehtaarille valtion maita. Niistä 100 000 hehtaaria sijaitsee Lapissa saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolella, 20 000 hehtaaria Kainuussa ja Koillismaalla, ja noin 15 000 hehtaaria etelämpänä.
Jotain mittakaavasta kertoo, että yksin Lapissa suojeltaisiin järjestöjen esityksen mukaan osapuilleen yhtä paljon uutta pinta-alaa kuin koko Etelä-Suomen metsistä on nyt tarkoitus suojella Metso-ohjelmalla vuoteen 2025 mennessä.
Suojelua kaipaavia metsiä on kartoittanut Luonnonmetsä-työryhmä, joka teki jo viime vuonna Etelä-Suomessa maastotöitä yli kolmen henkilötyövuoden edestä.
Vanhojen metsien tilanne on Suomessa heikoin juuri etelässä, missä arvokkaita kohteita on vähiten jäljellä, suojelualueet ovat sirpaleisia ja metsät ovat pääosin yksityisomistuksessa.
Greenpeacen metsäasiantuntijan Matti Liimataisen mukaan Etelä-Suomessa suojelualueita tulisi kytkeä isommiksi kokonaisuuksiksi sellaisillakin kohteilla, jotka eivät luontoarvojensa puolesta nouse listojen kärkeen.
Luonnonmetsä-työryhmän hankekoordinaattorin Ari Aallon mukaan jo Keski-Suomen korkeudella on merkittävästi valtionmaita, joilla suojelukokonaisuuksia on helpompaa toteuttaa.
Suojelun lisäämisen voi toteuttaa järjestöjen mukaan monella tavoin, kunhan alueet rauhoitetaan hakkuilta ja muulta maankäytöltä pysyvästi.
– Muuta virkistyskäyttöähän suojelu ei estä, esimerkiksi metsästys voi jatkua, Aalto sanoo.
Greenpeacen Liimatainen nostaa esimerkiksi Sodankylän Peurakairan, jossa on sovittu Metsähallituksen hakkuiden ulkopuolelle metsät 32 000 hehtaarin alueelta.
– Alue roikkuu Metsähallituksen Metsätalous oy:n taseessa, vaikka siellä ei ikinä hakata. Sen voisi liittää Hammastunturin erämaahan.
Järjestöjen torstaina julkistaman kyselyn tulosten mukaan suomalaiset suhtautuvat metsien suojelun lisäämiseen suopeasti. Kyselyn tuloksia voi tarkastella lähemmin jutun ohessa julkaistavista grafiikoista.
Luonnonmetsä-työryhmän työ jatkuu tänä vuonna Lapin metsien kartoituksella.
– Tarkoitus on käynnistää maastotyöt Etelä-Lapista lähtien kun hanget sulavat. Etelä-Lapissahan suojelualueita ei ole niin paljon kuin pohjoisempana, toteaa Ari Aalto.
Aalto kiersi viime vuonna Etelä-Suomen metsiä seitsemän muun luontokartoituksen ammattilaisen kanssa. Apuna oli saman verran vapaaehtoisia.
Keväällä kartoitukset jatkuvat pohjoisessa kymmenkunnan ihmisen voimin.
– Hajaannumme eri puolille Lappia 2–3 hengen porukoilla. Taustana hyödynnämme avointa metsävaratietoa, ilmakuvia ja kaikkea sellaista. Ei varmaan ole kuitenkaan realismia, että kaikki metsänsirpaleet voitaisiin käydä läpi, Aalto kertoo.
Ensimmäisiä kartoituksia tehtiin Lapissa jo viime vuonna. Esimerkiksi Sallan alue kammattiin jo Aallon mukaan aika hyvin läpi.
– Siellä puhutaan 4 000 hehtaarin suojelutarpeesta muun muassa Sallatunturin liepeillä.
Luonnonmetsä-hanketyöryhmää rahoittaa Koneen Säätiö. Työryhmän tavoitteena on kartoittaa valtion omistamat arvokkaat metsät, joita ei ole vielä suojeltu.
Kartoituksessa tähän mennessä arvokkaiksi tunnistetut kohteet edustavat työryhmän mukaan Suomen suojelemattomien metsien parhaimmistoa. Ne poikkeavat yksityisten omistamista metsistä edukseen sillä, että kyse on yleensä laajemmista kokonaisuuksista.
Nimetyiltä alueita on dokumentoitu runsaasti uhanalaisuusarvioinnin punaisen kirjan lajeja.
– Monet niistä ovat lajeja, joilla ei ole elinmahdollisuuksia tavallisissa talousmetsissä, Aalto sanoo.