Maastopyöräilijöiden määrä on paikoin yli kaksinkertaistunut Pallas-Ylläksen ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa.
Pyysimme Metsähallituksen Lapin luontopalveluilta tilastotietoa maastopyöräilijöiden määrästä Lapin kansallispuistossa.
Luvut perustuvat niihin laskureihin, jotka erottavat pyöräilijät ja patikoitsijat toisistaan.
Luontopalveluista arvioidaan, että Pallas-Ylläksen kansallispuiston eteläpään, eli Ylläksen alueen, kävijöistä 17 prosenttia liikkuu nykyään maastopyörällä.
Määrä on kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa.
Pyöräilijöiden osuus kaikista kävijöistä on vielä aika pieni, kertoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Erkki Ollila. Tietyillä reiteillä pyöräilijöitä voi kuitenkin olla puolet tai ylikin.
Patikoijat ja maastopyöräilijät tulevat keskenään varsin hyvin toimeen.
Negatiivista palautetta tulee lähinnä vilkkaimmilta reiteiltä, kuten Ylläksen Kukastunturin reitiltä.
Kritiikkiä annetaan yleensä kahdesta syystä.
Toinen niistä liittyy kohtaamisiin. Kävelijät pelkäävät kovaa vauhtia tulevaa maastopyöräilijää. Toinen kritiikin aihe on, että poluilla ylipäänsä pyöräillään.
– Jotkut ajattelevat, että pyöräily ei kuulu samaan paikkaan kuin perinteinen patikointi.
Puistoihin on tulossa lisää sorapolkuja
Sorastettujen polkujen määrä on kasvanut samaan aikaan kävijämäärien kasvun kanssa.
Paitsi pyöräilijöitä, myös patikoitsijoita on aiempaa enemmän. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sulan maan ajan kävijämäärä on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana ja on jo ohittanut talven kävijämäärän.
Uusimpien tutkimusten mukaan märkien kohteiden kuluminen kasvaa pyöräilyn yleistyessä. Renkaiden jäljiltä maastonkohta muuttuu märäksi mutalälliksi. Kaikki kiertävät sen, ja polku alkaa levitä, Ollila kertoo.
– Kuivalla maalla ei ole eroa, tuleeko jälki tossusta vai renkaasta.
Ollilan mukaan reittien kestävöinti ehkäisee polkujen leviämistä. Liikkumisesta sujuvaa niin patikoijille kuin pyöräilijöille
Pyöräilijät itse antavat sorastukselle sekä kehuja että moitteita. Toisaalta kiitellään, että kansallispuistoissa saa ylipäänsä pyöräillä. Toisaalta tosiharrastajat saattavat moittia uria liian helpoiksi.
Metsähallituksen Ollilla myöntää, että etenkään Ylläksellä ei tarvitse maastopyörää.
– Ajastus on, että kansallispuistossa mennään pyörällä luontoon, eikä maastopyöräilemään sanan varsinaisessa merkityksessä. Hyvät polut ovat helpotus niille, joille liikkuminen olisi muuten liian vaikeaa.
Sorastamista aiotaan jatkaa sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee. Ylläksellä suunnitellaan seuraavaksi Ylläsjärveltä Ojanlatvan ja Latvamajan kautta Äkäslompoloon kulkevan huonokuntoisen reitin kunnostamista. Lahonneet pitkokset on tarkoitus korvata sorastuksella ja teräspitkoksilla.
Myös Urho Kekkosen kansallispuistossa on tarkoitus kestävöidä lisää polunpätkiä.
– Olemme havainneet hyväksi tavan, jossa ei sorasteta koko polkua, vaan pelkästään märät osuudet, Ollila kertoo.
Yhteinen polkukulttuuri on vasta kehittymässä
Maastopyöräily kansallispuistossa on vielä sangen tuore ilmiö. Erkki Ollila arvioi, että vähitellen on syntymässä uusi kulttuuri, jossa poluilla liikkuu eri käyttäjäryhmiä.
Uusi polkukulttuuri edellyttää joustoa.
Pyöräilijä voi joskus hypätä pois pyörän selästä, jos tilanne sitä vaatii. Ollilan mukaan riittävän hidas kohtaamisnopeus on kaikkien etu.
Pyöräilijän on lisäksi syytä antaa äänimerkki, etenkin lähestyttäessä patikoijaa takaa päin.
– Valitettavasti soittokellokulttuuri ei vielä ole rantautunut edes Rovaniemen korkeudelle. Oikeissa pyöräilykaupungeissa se on peruskamaa.
Ruuhkia ja kohtaamisia voi välttää ajoittamalla retkensä oikein. Syyskuun ruskasesonkina reitti voi olla tukossa päivällä, mutta illansuussa siellä ei ole ketään.
– Itse en ainakaan tykkää pyöräillä, jos polulla on paljon muita liikkujia, Ollila sanoo.
Pitää myös hyväksyä se, että monilla reiteillä pyöräily on sallittua kansallispuistojen järjestyssääntöjen mukaan, ja todennäköisesti niillä myös tapaa pyöräilijöitä. Osa reiteistä on erikseen suositeltu ja viitoitettu pyöräilyyn ja näillä reiteillä pyöräilijöitä on enemmän.
– Sitten on polkuja, joilla ei kannata pyöräillä, tai joilla sitä ei suositella.
Urho Kekkosen kansallispuistossa jo lähes 400 000 käyntiä
Urho Kekkosen kansallispuistossa on tänä vuonna kirjattu jo 398 000 käyntiä. Se on enemmän kuin viime vuonna yhteensä.
Puiston kävijämäärä on noussut vuodesta 2017 alkaen.
Kävelijät ja pyöräilijät
Kävijöitä erottelevia laskureita on myös Urho Kekkosen kansallispuistossa. Niiden mukaan osalla reittejä on tänä vuonna ollut lähes yhtä paljon pyöräilijöitä kuin kävelijöitä.
Kiilopäältä Luulammen suuntaan kävelijät 6000, pyöräilijät 1900.
Rumakuru kävelijät 4000, pyöräilijät 3400.
Saariselältä Vellinsärpimän suuntaan kävelijät 5400, pyöräilijät 4200.