Paineletko harjujen yli vikkelästi kuin tunturisopuli vai jäätkö mieluusti torkkumaan sammalpeitteelle? Pohjoisen Polut selvitti epätieteellisessä luontokartoituksessa erilaisia retkeilijätyyppejä.
Jutun lopussa on leikkimielinen testi, jolla voit selvittää, mikä tyyppi itse olet.
Armoton Askeltaja
Mikä on tuo kaukana avotuntureilla viilettävä musta piste, joka ohitti sinut polulla vain hetki sitten? Todennäköisesti kohtasit Armottoman Askeltajan, joka on melko tyypillinen suomalaisissa kansallispuistoissa, mutta erittäin runsaslukuinen myös Norjan vaativilla retkeilyalueilla.
Ruumiltaan usein jäntevän Askeltajan tunnistaa pitkistä, harppovista askeleista, joista nimikin on peräisin. Muita tuntomerkkejä ovat virtaviivaiset housut, ihoa myötäilevät paidat ja urheilullinen rinkka.
Askeltaja on luonteeltaan täsmällinen, päättäväinen ja tehokas. Hän suunnittelee vaellukset tarkoin etukäteen ja pitää huolen siitä, että jokaiselle etapille tulee tarpeeksi tarpomista, mieluiten rapiat 30 kilometriä päivässä.
Askeltaja ei jää autiotupiin odottelemaan säiden parantumista, ellei ole aivan pakko. Hänen mielessään on alati seuraava suorite, joka ei lopu ennen vaelluksen päättymistä. Siksi Askeltaja on harvinainen näky telttapaikoilla – kun muut heräävät, on Askeltaja ehtinyt jo koota telttansa, syödä puuronsa ja vaeltaa päivän ensimmäiset kymmenen kilometriä.
Wanha Eräilijä
Tiesitkö, että Gabriel ”Kairain karhu” Virtanen tappeli juuri tämän puun juurella ahman kanssa vuonna 1851? Etpä tietenkään, sillä sen voi tietää vain Wanha Eräilijä, armoitettu tarinan kertoja ja eräperinteiden yksinoikeutettu taitaja.
Wanha Eräilijä on sikäli harvinainen lajityyppi, että hänet voi tavata enimmäkseen joissain Suomen erämaista ja silloinkin Eräilijä välttelee muita ihmisiä. Jos on oikein onnekas, saattaa metsässä nähdä louteen, jonka alla Eräilijä tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen. Jos siitä huolimatta epäilet, onko kyseessä oikea Eräilijä, vilkaise varusteita: sarkahousut, putkirinkka ja kumisaappaat varmistavat havainnon oikeaksi.
Vaikka Eräilijä karttaa ihmisiä, häntä voi lähestyä varovasti. Parhaimmassa tapauksessa saattaa kuulla Eräilijän kertovan kaskuja ja lausuvan runoja. Tulen tekeminen on Eräilijälle pyhä toimitus. Hän ei koske elämää helpottaviin keksintöihin, kuten tulitikkuihin saati sytytyspaloihin. Hänellä on aina mukanaan tuluskukkaro, jossa on piikiveä, karkku ja lunttua – jos et tiedä, mitä ne ovat ja mitä niillä tehdään, kysy Eräilijältä.
Sole N. Justiinsa
Sole N. Justiinsan vastine eläinkunnassa on panda. Hän liikkuu verkkaisesti paikasta toiseen ja pysähtelee tuon tuosta ihastelemaan luonnon ihmeitä. Justiinsa huomaa kukkasen ja jää kuvaamaan sitä. Hän havaitsee erikoisen kiven ja poimii sen käteensä voimaantuakseen siitä. Justiinsa vetää sieraimiinsa suopursujen huumaavaa tuoksua ja jää siitä hyvästä tanssahtelemaan pitkospuille haltioituneena.
Kun Justiinsa on saanut hetkeksi tarpeeksi luonnon antimista, hän nauttii retkilounaan ja oikaisee sen jälkeen mättäälle katselemaan sinistä taivasta. Ei ole tavatonta, että Justiinsa jää mietiskelemään maisemien ääreen useammaksi tunniksi.
Sole N. Justiinsan matka ei oikein etene, mutta se ei juuri vaivaa häntä. Tämä johtaa usein siihen, että Justiinsa on telttapaikalla viimeisenä ja lähtee liikkeelle aikaisintaan kello 11 seuraavana päivänä. Justiinsa ei kerta kaikkiaan välitä aikatauluista tai kilometreistä ja onkin siksi Armottoman Askeltajan täydellinen vastakohta – ja painajainen.
Aina Varautuja
Erilaisia naruja, kolme vessapaperirullaa, viisi karabiinihakaa, otsalamppu ja varalamppu, housut ja varahousut, varahousujen varahousut. Varautujan tunnistaa siitä, että ensimmäiseksi kummun takaa kohoaa rinkka, joka muistuttaa enemmän tornia kuin kantovälinettä.
Varautuja ei varaudu sen takia, etteikö hänellä olisi kokemusta retkeilystä. Hänellä on vain vilkas mielikuvitus. Retkellä voi sattua ja tapahtua, mutta Varautuja on valmiina kuin partiolainen!
Varautuja on myös hieman mukavuudenhaluinen. Hänellä on mukanaan retkisuihku, retkityyny ja retkituoli. Ruoka ei saa missään nimessä loppua kesken: siksi tornimaisen rinkan huipulla kiikkuu sulatejuustoa, muutamaa sorttia ruisleipää ja näkkileipäpaketti.
Ultra Keventäjä
Kevyt, kevyempi, ultrakevyt. Keventäjän retkeilyfilosofia kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Hän viettää kymmeniä, ellei satoja tunteja tutkien ja laskelmoiden erilaisten materiaalien koostumuksia päästäkseen eroon painavasta rinkasta. Silnylon, dyneema ja muu heprealta kuulostava on Keventäjälle peruskauraa.
Keventäjälle tärkeä, ehkä jopa itse vaellustakin tähdellisempi, on excel-taulukko, johon oman elämänsä Pelle Peloton kirjaa gramman tarkkuudella jokaisen retkelle mukaan ottamansa tavaran. Excel-taulukointi tuottaa Keventäjälle suurta iloa ja onnen tunnetta: yksikään gramma ei ole yhdentekevä, vaan hän tuulettaa villisti joka kerta, kun onnistuu nipistämään jostain retkeilytarvikkeesta edes milligramman verran painoa.
Keventäjä on siinä mielessä mukavuudenhaluinen, että hän haluaa hypähdellä vain ultrakeveiden kantamustensa kanssa yli tuntureiden. Muuten Keventäjä on varsin sietokykyinen, sillä hänen retkipyyhkeessään on usein makaroninjämiä (pyyhe toimii myös astiapyyhkeenä) ja alushousujen puhtaudessa on toivomisen varaa (retkelle riittää yhdet, kun kääntää ne nurinpäin muutaman päivän jälkeen).