Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen Oulun yliopiston Oulangan tutkimusasema Kuusamossa on ollut paljon vartijana. Se on laajalla havumetsävyöhykkeellä yksi harvoista luotettavaa tutkimusdataa keräävistä asemista.
Yhteistyö suomalaisten ja venäläisten tieteilijöiden välillä on loppunut. Se aiheuttaa jatkuvia ongelmia ilmastonmuutoksen mittaamiselle ja ennustamiselle erityisesti pohjoisella havumetsävyöhykkeellä ja puuttoman tundran alueella. Noista alueista peräti 60 prosenttia on Venäjän hallitsemilla alueilla.
Ennen sotaa Venäjällä oli tulkinnasta riippuen 6–10 tutkimusasemaa eri puolilla Siperiaa, mutta tällä hetkellä maasta ei saada lainkaan tietoja. Tästä seuraa, että ilmastonmuutoksen ennustamisen virhemarginaali kasvaa.
– Tulevaisuusskenaarioihin tulee paljon epävarmuutta. Siitä on todella paljon haittaa, että ennusteiden luottamusvälit kasvavat, Oulangan tutkimusaseman asemanjohtaja, erikoistutkija Riku Paavola sanoo.
Pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueella tutkimusdataa keräävät Oulangan tutkimusasema, Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema ja Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos Kevolla. Lisäksi Norjalla on vastaava tutkimusasema Svanhovdissa.
Venäläisistä laitteista ei sen sijaan tällä hetkellä saada dataa ollenkaan. Kun dataa alkaa mahdollisesti myöhemmin Venäjältä tulla, siihen on Paavolan mukaan suhtauduttava kriittisesti.
– Ne on kyllä kalliita huippuvehkeitä, mutta ne ovat niin kovien säiden armoilla koko ajan, etteivät ne toimi, jos niitä ei jatkuvasti huolleta. Voi sanoa, että valtava alue maailman arktisesta ja subarktisesta maamassasta on tieteentekijöiden näkökulmasta kuin musta laatikko.
Venäjän havumetsävyöhykkeen ja tundran alueiden kehittymistä voi jossain määrin seurata muilla tavoin. Esimerkiksi satelliiteilla saa tietoa, jota voi käyttää ennusteiden tekemisessä.
– Pelkkien satelliittien käyttöä voisi silti verrata timpuriin, joka yrittää rakentaa hirsitalon työkaluinaan vain pussillinen sahoja. On tärkeää, että ilmastonmuutoksen ennustamisessa käytössä on paljon erilaisia työkaluja, Paavola sanoo.
Tilanteeseen on vaikea keksiä korjaavia ratkaisuja nopeasti. Oulangan mittausaseman kaltaisia paikkoja ei ole ylipäätään monia olemassa.
Mittausasema on kansallispuistoalueella, joten ihmisen toiminta ei vaikuta alueen luontoon, mikä tekee mittaustuloksista luotettavampia kuin jos se olisi kansallispuistoalueen ulkopuolella.
Toisaalta ilmastonmuutoksen mittaamisen näkökulmasta on tärkeää, että mittaustuloksia kerätään samasta paikasta pitkiä aikasarjoja.
Aiemmin tänä vuonna uutisoitiin laajasti Nature Climate Change -tiedelehden tutkimuksesta, jonka mukaan pohjoinen ikirouta-alue ei enää kykene varastoimaan hiiltä muun muassa lisääntyneiden maastopalojen vuoksi. Tutkimuksessa Oulangan tutkimusaseman tuottama data oli tärkeässä roolissa.
Samassa Nature Climate Change -tiedelehdessä julkaistiin viime vuoden alussa artikkeli, jossa nostettiin esiin huoli Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan vaikutuksista ilmastonmuutoksen mittaamiseen ja ennustamiseen.