Ruskaretkisesonki alkaa olla parhaimmillaan. Tänä syksynä Hetan ja Pallaksen väliä vaeltavat voivat kuitenkin törmätä hehkuvan maaruskan lisäksi Pyhäkerolla erikoiseen näkyyn: kanerva ja variksenmarja näyttävät kuivuneen ja kuolleen laajoilla alueilla.
Syypää on pieni perhonen, metsämittari, joka on Ounastunturilla runsastunut poikkeuksellisen massaesiintymän mittoihin. Ruskettuneen kasvillisuuden alueita on useilla seudun keroista, kuten Pyhäkerolla, Pikkuvaarassa ja Outtakalla.
Metsämittarin ei ole koskaan aiemmin havaittu muodostavan Ounastunturin esiintymän tyyppisiä massaesiintymiä. Muutamien muiden perhoslajien tuhot sen sijaan ovat vanhastaan tuttuja monille lapinkävijöille. Näyttävimpiä tuhoja ovat vuosikymmenten mittaan aiheuttaneet tunturimittarit ja hallamittarit.
Tunturimittarien massaesiintymiset kestävät yleensä vuoden, jonka jälkeen perhoskanta romahtaa. Tämän vuoksi tunturimittarituho ei yleensä jatku seuraavina vuosina.
Hyväkuntoiset koivut toipuvat tavallisesti tuhosta. Puiden selviytymiseen vaikuttavat kuitenkin myös aiemmista säätekijöistä johtuva kasvukunto sekä seuraustuholaisten esiintyminen.
Jos siis esimerkiksi edellinen kylmä kasvukausi on heikentänyt puiden kasvukuntoa tai jos koivun kaarnakuoriaiset ovat iskeytyneet puuhun, voivat koivut kuolla.
Lisäksi tuhoutuneiden koivikoiden tilalle ei ole kaikilla alueilla syntynyt uusia koivikoita, ja tunturimittari voikin metsänraja-alueilla saada aikaan kauaskantoisia vaikutuksia maisemaan.
Esimerkiksi vuosina 1965–66 tunturimittarit söivät Pohjois-Suomessa paljaaksi yhteensä noin 1 200 neliökilometriä tunturikoivikoita. Osalle näistä alueista koivikko ei ollut palannut vielä vuosituhannen vaihteessakaan.
Massaesiintymien aikana perhosmäärät ovat todella suuria. Runsautta kuvaa esimerkiksi Kilpisjärvellä dokumentoitu vuoden 2004 esiintymä.
Reima Leinonen ja Juhani Itämies kirjoittavat Kilpijärven biologisen aseman juhlakirjassa Tieteen ja taiteen tunturit, kuinka "tunturimittaria havaittiin yhdestä valorysästä yli 200 000 yksilöä. Tämä luku ei kerro totuutta, koska viikon koentavälillä rysän kymmenlitrainen keräysastia on ollut yleensä täynnä jo parissa yössä."
Käsivarren Lapissa heinäkuussa 2004 käyneet muistavat, kuinka Kilpisjärveä lähestyttäessä koivikoiden vihreys vaihtui lehdettömiksi syötyjen puiden ruskeuteen ja ruskea mittarituhovyöhyke erottui Saanan rinteiltäkin jo kauas.
– Maasto on mustana silmänkantamattomiin, Peeran matkailupaikan isäntä Tapio Ollanketo kuvasi tuolloin maisemaa Lapin Kansan jutussa.
Hallamittarit puolestaan ovat 2000-luvun alussa syöneet koivikoita lehdettömiksi kymmenien tuhansien hehtaarien alueelta muun muassa Tenojokilaaksossa ja Kaldoaivin erämaassa.
Ilmastonmuutoksella on vaikutuksensa tunturien perhosiinkin. Leinosen ja Itämiehen mukaan 20 vuoden aikana useat leudot talvet ovat nopeuttaneet tunturimittarin massaesiintymien tiheyttä Kilpisjärvellä kymmenestä kahdeksaan vuoteen.
Ilmastonmuutoksesta ja metsien hyönteistuhoista Metsätieteen aikakauskirjassa vuonna 2020 kirjoittanut Seppo Neuvonen korosti, että Lapin tunturikoivikoiden hyönteistuhojen kannalta tärkein yksittäinen eloton ympäristötekijä on talven minimilämpötila, joka vaikuttaa puiden latvuksissa talvehtivien mittariperhosten munien elossasäilyvyyteen ja näin tuhojen alueelliseen ja maisematason esiintymiseen.
Tunturimittarin munien kylmänkestävyyden raja-arvo on 37 pakkasastetta, hallamittarin 36 astetta. Jos talvien minimilämpötilat kohoavat, mittarien joukkoesiintymien riski Neuvosen mukaan kasvaa mantereisilla alueilla.
Ruskaretkeilijöille tämä voi näkyä aiempaa useammin tunturien syysvärityksen haalistumisena.
Mittarit talvehtivat munina
Tunturimittari on vaaleanharmaa etusiiviltään tummapoikkijuovainen perhonen.
Tunturimittarit parveilevat elokuun viimeisistä päivistä aina lokakuulle saakka. Naaraat munivat koivun oksiin.
Tunturimittarit talvehtivat muna-asteella.
Toukat kuoriutuvat munista kesäkuussa. Ne syövät koivunlehtiä aina koteloitumiseensa asti, joka tapahtuu heinä–elokuussa.
Toukat ryömivät maahan koteloitumaan. Aikuiset perhoset kuoriutuvat esiin koteloista noin kuukauden kuluttua koteloitumisesta, ja aloittavat parveilun.