Hiihto on mukava ja monipuolinen harrastus silloin, kun välineet ovat kunnossa – suksi luistaa ja perinteisen tyylin hiihdossa pitää. Hommasta on mukavuus äkkiä tipotiessään, jos jompikumpi noista ominaisuuksista pettää.
Rovaniemen Intersport-urheiluliikkeessä työskentelevällä Jarmo Koutaniemellä on 35 vuoden kokemus suksien voitelusta. Hänen mukaansa voitelu ei ole rakettitiedettä, vaan sukset saa luistaviksi ja pitäviksi kotikonstein.
– Nesteiden käyttö on lisääntynyt vuosien varrella merkittävästi. Nestevoitelu on tosi helppoa, ja sen voi tehdä vaikka olohuoneessa. Pullosta suihkutetaan ainetta suksen pohjaan ohut kerros, ja levitetään huopakorkilla.
– Sen jälkeen suksen annetaan kuivua huoneenlämmössä vähintään 15 minuuttia ennen kuin tehdään käsin harjaus. Harjauksessa otteet saavat olla ronskeja, suksi ei mene rikki. Pora helpottaa kyllä paljon tätä työvaihetta, Koutaniemi kertoo.
Pitovoitelun osalta Koutaniemi suosittelee, että jo ostovaiheessa myyjä merkitsee selkeästi pitoalueen sukseen.
– Pitoalue karhennetaan santapaperilla siten, että kiilto rapsutetaan pois. Pohjavoidetta laitetaan ohut kerros, ja tasoitetaan korkilla hyvin. Sen voi myös lämmittää raudalla.
– Pitovoiteista paras on perussininen, joka toimii pakkaskelillä. Sitä vedetään kolmesta viiteen ohutta kerrosta, ja tasoitetaan korkilla sileäksi niin, ettei siihen jää paakkuja. Nyrkkisääntönä on, että voiteessa oleva suosituslämpötila on lauhempi kuin mitä keittiön pakkasmittari näyttää, Koutaniemi toteaa.
– Voitelu on tietysti helppo tehdä pöydällä tai telineellä. Polven päällä se on erittäin hankalaa, hän jatkaa.
Uusiin tai paljon hiihdettyihin suksiin pitää tehdä pohjustusvoitelu.
– Suksi puhdistetaan harjaamalla, levitetään pohjaparafiini raudalla, ja jäähdytetään suksi. Sen jälkeen suksi siklataan ja harjataan erittäin huolellisesti.
– Luistovoiteen laitossa on sama periaate. Luistoparafiini levitetään voiteluraudalla, ja annetaan sen jäähtyä. Jäähtyneestä suksesta rapsutellaan kantit ja keskiolas puhtaaksi. Siklausvaiheessa kaikki näkyvä voide pitää saada pois suksesta. Sitä kuntoilija ei aina raski tehdä.
– Lopuksi suoritetaan jälleen harjaus huolellisesti. Tämä vaihe tehdään usein ylimalkaisesti, mikä vaikuttaa heikentävästi suksen luisto-ominaisuuteen, Koutaniemi tietää.
Perinteisen tyylin kuntohiihtäjät suosivat pitokarva- eli skinisuksia, joilla on yksi päänvaiva vähemmän. Pitovoitelua ei tarvitse tehdä, mutta karvapohjasuksiakin on hoidettava.
– Karva on pidettävä puhtaana, jotta pito-ominaisuudet säilyvät. Sille on oma puhdistusaine, joka levitetään rätillä, Koutaniemi kertoo.
Voitelumestarin mukaan kotivoitelijallakin kannattaa olla asianmukaiset varusteet sekä tila, esimerkiksi lämmin varasto.
– Voitelupöytään ja muihin varusteisiin kannattaa satsata muutama satanen, jotta voitelu saadaan suoritettua mielekkäästi, Koutaniemi muistuttaa.
Koutaniemi tekee nykyisin voitelua pääasiassa urheiluliikkeessä. Aiemmin hän kiersi ahkerasti kilpailuissa.
– Toimin poikani Mikon henkilökohtaisena voitelijana parikymmentä vuotta. Kansainvälisissä edustustehtävissä Mikon suksien voitelusta vastasivat maajoukkuevoitelijat, mutta kansallisissa kilpailuissa olin aina mukana.
Varsinaisen hiihtouransa jo lopettanut Mikko Koutaniemi muistetaan lukuisista viestihiihdon Suomen mestaruuksista 2010-luvulla Vuokatti Ski Teamin rautaisessa joukkueessa. Palkintokaapissa on myös yksi henkilökohtainen miesten SM-mitali, 50 kilometrin pronssi vuodelta 2012.
– Toimin aikoinaan myös yhdistetyn maajoukkueen ja hiihdon B-maajoukkueen voiteluryhmässä, Jarmo Koutaniemi lisää.