Juttu kuuluu Poluilla -juttusarjaan, jossa nostamme esille Pohjoisen Polkujen parhaita. Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 18. kesäkuuta 2022.
23-vuotias Vilma Helimäki on nuoresta iästään huolimatta tottunut pitkän matkan vaeltaja. Kesäaikaan hän kävelee pisimmillään 2–3 viikon mittaisia matkoja, talvisin hiihtovaellukset kestävät viikon.
Viime vuonna Helimäki hiihti ensimmäisenä suomalaisnaisena Vita Bandet-tunturivaelluksen. Kyseessä on noin 1 300 kilometrin mittainen vaellus Ruotsin Grövelsjönin ja Kilpisjärven välillä. Reittiä ei ole merkitty luontoon, vaan jokainen vaeltaja valitsee itse omat kulkureittinsä.
Pitkien vaellusten tekeminen on kiehtonut nuorta naista jo pitkään. Lopullisesti vaelluskärpänen puraisi partiota ja retkeilyä harrastanutta Helimäkeä neljä vuotta sitten.
– Minua kiehtoo se, miten vaelluksella saa olla rauhassa yksinkertaisten perusasioiden äärellä. Luonnossa eläessä elämänrytmi muuttuu huomattavasti rauhallisemmaksi ja stressitasot laskevat välittömästi. Arkielämän kiireet muuttuvat kirjaimellisesti pölyksi kantapäiden alla, hän listaa.
Vaelluksella huomio kiinnittyy rinkan painoon
Helimäki suosii vaeltamista mahdollisimman kevyen, toimivan ja turvallisen varustuksen kanssa. Mukaan hän pyrkii ottamaan ainoastaan ehdottoman tarpeelliset ja monikäyttöiset kamppeet.
– Vaeltajille kaupataan todella paljon erilaisia välttämättömäksi nimettyjä varusteita. Retkellä on kuitenkin mahdollista pärjätä myös todella kevyellä varustuksella. Googlettamalla hakusanan "kevytretkeily" vastaan tulee paljon hyviä vinkkejä järkevän varustuksen luomisesta, hän kertoo.
Helimäen rinkan peruspaino pyörii kesäisin viiden kilon kieppeillä. Talvisin kantamukset painavat paksumpien varusteiden takia lähemmäs 9 kiloa. Rinkan peruspaino tarkoittaa rinkan painoa ilman ruokia, polttoainetta ja vaeltajan päällä olevia vaatteita.
Rinkan painon ja toimivuuden optimoimiseen vaaditaan suunnitelmallisuutta sekä omien varusteiden ominaisuuksien tuntemista. Jokainen varuste pitää pystyä perustelemaan. Niin majoitusvarusteista, vaatteista kuin ruokailutarvikkeistakin on mahdollista löytää kevyitä ja monikäyttöisiä vaihtoehtoja, joiden avulla rinkan kokonaispaino kevenee huomattavasti.
Esimerkiksi monien retkeilyyn tarkoitettujen vaatteiden paino saattaa hämmästyttää. Pahimmillaan perinteinen vaelluskenkä saattaa painaa jopa kilon.
– Vanha sanonta ”Kilo jalassa vastaa noin viittä kiloa selässä” pitää hyvin paikkansa. Jalkineisiin kannattaakin kiinnittää huomiota, Helimäki korostaa.
Kävelysauvoilla kaksi eri tehtävää
Helimäki itse suosii vaelluksillaan kevyitä polkujuoksukenkiä. Kulkeminen on tällöin kevyttä, energiatehokasta ja turvallista. Polkujuoksukenkien pitävät pohjat on suunniteltu maastossa liikkumiseen, ja esimerkiksi kivikossa kulkeminen on ketterää ja nopeaa.
– Polkujuoksukenkien kanssa nilkan luonnollinen voima kehittyy jatkuvasti. Kevyet jalkineet auttavat liikkumaan joustavammin ja nopeammin, jolloin esimerkiksi kompastuessa asennon korjaaminen tapahtuu usein niin nopeasti, ettei vahinkoa pääse edes tapahtumaan. Keveyden tuomat edut näkyvät lisäksi vaeltajan jaksamisessa ja sen myötä erilaisten tilanteiden arvioinnissa, Helimäki kertoo.
Keveämmästä vaeltamisesta kiinnostuneiden kannattaakin hänen mukaansa seurata erityisesti polkujuoksijoille suunnattuja varustevinkkejä ja toisin päin.
Hyvänä esimerkkinä monikäyttöisestä retkivarusteesta toimivat vaellussauvat. Ne helpottavat kulkemista niin tasapainoa haastavassa rakkakivikossa kuin liukkaissa ja märissä olosuhteissakin. Tämän lisäksi ne tehostavat ylä- ja alamäissä liikkumista.
– Kävelyn ohella sauvat voivat toimittaa myös telttakaarien virkaa. Oma ultrakevyt telttani pystytetään vaellussauvojen varaan, jolloin säästyn kantamasta teltan tukirakenteita mukanani, kertoo Helimäki.
Ruokatäydennystä tarvitaan matkan varrella
Varustevalintoihin vaikuttavat vuodenajan ja kuljettavan maaston ohella myös vaeltajan omat tavoitteet. Rinkan sisällön suunnitteluun kannattaakin panostaa.
– Itselläni on useampi varustelista, joiden pohjalta rakennan jokaiselle vaellukselle oman, yksilöllisen varustekokonaisuuden. Käytössä hyväksi todettua listaa voi myöhemmin käyttää uudelleen samankaltaisen vaelluksen pohjana, Helimäki kertoo.
Helimäki käyttää listan luomiseen Lighterpack -nimistä verkkosivustoa, joka laskee automaattisesti listalle lisättyjen varusteiden kokonaispainon. Tämän lisäksi ohjelma jaottelee varusteet sektoreihin. Niiden avulla on helppo nähdä, mitkä osa-alueet tuovat kokonaismassaan eniten painoa sekä sen, mistä keventäminen on helpointa ja edullisinta.
Varusteiden painon ohella rinkan kokonaispainoon vaikuttaa myös vaeltajan polttoaine eli ruoka.
Ennen retkelle lähtöä on tärkeää suunnitella, minkä verran ruokaa vaellukselle tarvitaan mukaan. Energiapitoisuuden ohella huomioon otettavia seikkoja ovat ruoan säilyvyys, paino sekä valmistustapa. Ruoan määrä riippuu paljon vaeltajan henkilökohtaisesta kulutuksesta sekä vaelluksen vaativuudesta. Vähäisimmilläänkin itse kuivattujen aterioiden paino on keskivertoliikkujalle noin 600–800 grammaa retkipäivää kohden. Viikon aikana eväät saattavat siis tuoda rinkkaan lisäpainoa jopa viiden kilon edestä.
Helimäen mukaan pitkillä vaelluksilla Suomessa ruokaa on järkevää varata mukaan korkeintaan viikoksi kerrallaan. Tätä pidemmillä retkillä ruokavarastojen täydentäminen tulee ajankohtaiseksi.
Mahdollisuuksia ruokavarastojen täydentämiselle on useita. Itselleen voi värvätä ruokahuoltajan, joka käy tuomassa vaeltajalle lisää ruokaa suoraan reitin varrelle. Ruokaa ja varusteita voi postittaa valmiiksi esimerkiksi reitin varrella sijaitsevaan majataloon tai pakettiautomaattiin. Yksi vaihtoehto on myös suunnitella vaellusreitti niin, että matka kulkee säännöllisin väliajoin kylän tai kaupungin läpi.
– Monet matkailuyritykset tarjoavat myös ravintola- tai kioskipalveluita, jotka voivat tuntua vaelluksen keskellä ansaitulta lottovoitolta.
Suunnitelmista pitää voida joustaa
Pitkälle vaellukselle lähteminen vaatii varusteiden ohella myös henkistä valmistautumista. Ennen rinkan selkään heittämistä itselleen kannattaa kirkastaa, mitä retkellä itselleen tavoittelee ja millaiset syyt saavat jatkamaan huonojenkin hetkien läpi.
– Kannattaa miettiä myös sitä, missä omat rajat kulkevat. Millaisia ovat ne tilanteet, joissa olet valmis pysähtymään tai keskeyttämään retken? Helimäki muistuttaa.
Vaikka hyvän ja perusteellisen suunnitelman tekeminen helpottaakin vaellukselle lähtöä merkittävästi, on siitä pystyttävä tarpeen vaatiessa joustamaan. On ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että vaeltaja kohtaa matkansa varrella myös erilaisia haasteita ja suunnitelmanmuutoksia.
– Itse valmistaudun mahdollisiin tilanteisiin luomalla tulevasta retkestä erilaisia skenaarioita jo ennen lähtöä. Valmis toimintasuunnitelma helpottaa usein monia muuten yllättävältä tuntuvia tilanteita.
Helimäellä on omakohtaista kokemusta suunnitelmien totaalisesta muutoksesta. Vita Bandetilla hänen matkakumppaninsa joutui keskeyttämään yhteisen matkan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen.
– Ennen matkaan lähtöämme mietimme, mitä tekisimme, jos toinen meistä joutuisi keskeyttämään matkan. Ajattelimme kuitenkin koko ajan, että todennäköisemmin vaelluksen keskeyttäisi kokemattomampi osapuoli eli minä, naurahtaa Helimäki.
Odottamaton muutos keskellä pitkää vaellusmatkaa muutti reissun luonteen kokonaan. Helimäelle siitä muodostui käänteentekevä virstanpylväs, josta alkoi aivan uudenlainen vaellus. Yksin vaeltaessa omat taidot ja luottamus itseen joutuivat koetukselle eri tavalla kuin aiemmin.
Helimäki myöntää harkinneensa muutamaan otteeseen, olisiko reissun jatkamisessa mitään järkeä. Hän on kuitenkin tyytyväinen rohkeasta päätöksestään jatkaa matkaa yksinään siitäkin huolimatta, että tilanne oli henkisesti vaikea.
– Jälkeenpäin ajateltuna se on ollut yksi elämäni parhaista valinnoista.
Ensi vuoden tavoitteena puolen vuoden vaellus
Helimäen bucket listin seuraava tavoite on jo selvillä. Kevättalvella 2023 hänen on tarkoitus suunnata Yhdysvaltoihin vaeltamaan yli 4 200 kilometrin mittainen Pacific Crest Trail. Pituudeltaan viidestä kuuteen kuukautta kestävän vaelluksen kulkee vuosittain vain muutama suomalainen.
– PCT:n vaeltaminen on ollut haavelistallani jo monen vuoden ajan. Ensi vuonna suuren unelmani olisi tarkoitus käydä toteen ja olen siitä äärimmäisen innoissani, hymyilee Helimäki.
Valmistelut tulevaa vaellusta varten on jo aloitettu varustelistan muodostamisen, tarvittavien hankintojen tekemisen sekä reissubudjetin kasaamisen merkeissä. Tulevalle kesälle Helimäki on asettanut itselleen myös tuhannen mailin kävelyhaasteen, johon lasketaan mukaan niin kävellen taitetut työmatkat, lenkit, päiväretket kuin vaelluksetkin.
– Kesällä omat retkeni tulevat painottumaan 1–4 yön mittaisiin tutkimusmatkoihin lähialueille. Aion muun muassa kävellä 130 kilometrin mittaisen vaellusreitin Ylläkseltä Pallaksen kautta Hettaan. Tarkoituksenani on myös poiketa Ruotsin ja Norjan tuntureilla sekä tutustua uuden Sallan kansallispuiston maisemiin.
