Sodankylän Viiankiaavalle ulkoilemaan suunnannut Riikka Karppinen hämmästyi viikonloppuna, sillä soratiellä suojelualueen lähettyvillä häntä olivat vastassa vartijat.
Karppinen suuntasi sunnuntaina Kersilöstä metsätietä pitkin kohti Viiankiaapaa. Matkalla hän havaitsi tienlaitaan parkkeeratun auton, joka lähti seuraamaan häntä.
Matkanteko autolla loppui poroaidalle, jonka portti oli Karppisen yllätykseksi suljettu. Pysäköityään Karppiselle selvisi, että häntä seurasi AA Sakatti Mining oy:n palkkaaman vartiointiliikkeen työntekijä.
Vartija tiedusteli Karppiselta ja hänen ystävältään nimiä ja sitä, millä asioilla he liikkuvat. Karppisen mukaan vartijat myös kielsivät alueella liikkumisen, sillä kyseessä on työmaa-alue.
– Sanoin, että tuolta alkaa suojelualue, jonne olemme menossa ulkoilemaan, ja siellä saa liikkua kuka tahansa, Karppinen kertoo.
Viiankiaapa on suojeltu sekä soidensuojeluohjelmassa että Natura 2000 -ohjelmassa.
Karppinen on vihreiden kunnanvaltuutettu Sodankylässä ja tunnettu juuri Viiankiaavan puolustajana.
Puhutuksen jälkeen Karppinen ystävineen pääsi jatkamaan matkaa kävellen vartijan avattua portin. Karppinen ei suunnannut aavalle virallista pitkospuureittiä pitkin, vaan paikallisten suosiman reitin kautta. Aiemmin poroaidan portti on ollut auki ja alueelle on päässyt vapaasti kulkemaan.
Hän kertoi tapauksesta sunnuntaina myös Facebook-sivuillaan.
Suojelualueelle pääsee yhä
AA Sakatti Mining oy:n toimitusjohtaja Pertti Lamberg vahvistaa vartioinnin alueella, mutta pääsyä suojelualueelle ei ole hänen mukaansa estetty.
Lambergin mukaa tie johtaa yhtiön noin hehtaarin kokoiselle varikkoalueelle, josta matkaa Viiankiaavan suojelualueelle on noin pari sataa metriä.
– Meillä on käyttöoikeus yksityistiehen, joka kulkee meidän varikkoalueelle. Varikko sijaitsee yksityiseltä vuokratulla maa-alueella suojelualueen ulkopuolella.
Sakatti Mining on kaivosyhtiö Anglo Americanin tytäryhtiö, ja se suunnittelee Viiankiaavan alueelle Sakatin kaivoshanketta. Talvisin yhtiö on tehnyt alueen malminetsintälupa-alueilla koeporauksia, sekä suojelualueella että sen ulkopuolella.
Varikkoalueelle johtava tie kulkee poroaidan läpi, ja Lambergin mukaan maanomistajan kanssa on sovittu, että yhtiö huolehtii portin kiinni. Aiempina vuosina portti on toisinaan jäänyt kulkijoilta auki. Tänä vuonna se päätettiin maanomistajan suostumuksella lukita, koska Elokapina on pyrkinyt alueelle.
– Maanomistajilla on tietysti oikeus päästä alueelle, ja siksi portissa on numerolukko. Meillä on ollut myös vartija varmistamassa läpi pääsyn, jos joku oikeilla asioilla pyrkii.
Lambergin mukaan vartioinnilla ja suljetulla portilla on haluttu estää luvaton pääsy nimenomaan varikko- ja työmaa-alueille, ei suojelualueelle ylipäätään.
– Mikäli Viiankiaavalla haluaa mennä käymään, samalta tieltä pääsee edelleen julkiselle parkkipaikalle, josta retkeilyreitti lähtee.
Suojelualueen lähimmät kairauskohteet ovat Lambergin mukaan melko lähellä varikkoaluetta. Kairaukset suojelualueella loppuivat viime perjantaina, mutta muualla työt ovat edelleen käynnissä ja siksi myös varikkoalue on yhä työmaa-aluetta.
Lambergiin mukaan tien portti avataan kevään aikana, minkä jälkeen Viiankiaavan alueelle pääsee myös sitä kautta vapaasti kulkemaan.
Vartiointia Elokapinan takia
Karppinen kritisoi sitä, että Viiankiaavalla on vartiointia kaukana varsinaisesta työmaasta ja suojelualueella kulkevia tavallisia retkeilijöitä seurataan ja heidän liikkeistään kysellään.
Lambergin mukaan tapana on, että vartijat liikkuvat laajemmalla alueella kuin vain itse vartioidulla paikalla.
– Vartija on rauhallisena aikana tehnyt tiedustelua esimerkiksi retkeilyreitin virallisella parkkipaikalla, koska sinne Elokapinakin on tullut. Näin olemme saaneet ennakkotietoa, että alueelle ollaan tulossa ja olemme osanneet varautua.
Tänä talvena vartiointia Viiankiaavan alueelle on Lambergin mukaan järjestetty nimenomaan Elokapinan mielenilmausten takia.
Elokapina ja Metsäliike ovat talven aikana pysäyttäneet Viiankiaavan koeporaukset ja alueelle kulkevan työmaaliikenteen useita kertoja.
– Suojelualueella on ollut viisi konetta, joista jokaista on vartioinut kolme vartijaa.
Lambergin mukaan koneiden ympäristöt on jouduttu aitaamaan ja työmaat merkitsemään, mutta muuten ihmisillä on ollut vapaa kulku Viiankiaavan alueella.