Venäjä on ryhtynyt rakentamaan uutta vesivoimaa Inarijärven laskujokeen Paatsjokeen. Uusi 16,5 megawatin vesivoimayksikkö nousee vain parin kilometrin päähän Suomen rajasta Jäniskosken voimalaitoksen yhteyteen.
– Meidän käsityksemme on, että Jäniskoskelle ollaan lisäämässä kapasiteettia, jolla tehostetaan Paatsjoen voimalaketjun toimintaa, sanoo Lapin ely-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -yksikön johtaja Timo Jokelainen.
Paatsjoessa on yhteensä seitsemän vesivoimalaitosta, joista viisi kuuluu Venäjälle ja kaksi Norjalle. Joen ylimmän voimalaitoksen Kaitakosken koneistovirtaamakapasiteetti on nyt suurempi kuin Jäniskoskella.
– Se on johtanut siihen, että Jäniskoskella on jouduttu ohijuoksuttamaan vettä. Nyt Jäniskosken kapasiteettia ollaan nostamassa samalle tasolle kuin Kaitakoskella, Jokelainen selittää.
Uudella vesivoimalaitoksella ei pitäisi olla vaikutusta Inarijärven säännöstelyyn.
– Inarijärven säännöstely on nykyään hyvin lähellä järven luonnollista vedenpinnan vaihtelua, Jokelainen kertoo.
Paatsjoen uutta vesivoimayksikköä rakentaa venäläisyhtiö TGC-1, joka oli keskeinen pelinappula Fennovoiman Hanhikiven ydinvoimalaan liittyvissä omistusjärjestelyissä.
TGC-1 muodostettiin parikymmentä vuotta sitten Pietarin, Karjalan ja Kuolan vesi- ja lämpövoimaloista.
Suomalainen Fortum hankki vajaan kolmanneksen omistusosuuden yhtiöstä, joka pysyi kuitenkin Venäjän talutusnuorassa, kun valtionyhtiö Gazprom omisti yli puolet osakkeista.
Fortumille tarjoutui tilaisuus tuottoisaan omistusjärjestelyyn reilu vuosikymmen sitten, kun Fennovoiman ydinvoimahanke uhkasi kaatua liian kapeaan kotimaiseen omistuspohjaan.
Fortum suostui Fennovoiman osakkaaksi, kun Venäjä lupasi vastineeksi pilkkoa TGC-1:n niin, että Fortum saisi enemmistön sen arvokkaimmasta osasta eli 40 vesivoimalasta.
Jos Fortumin järjestelyt olisivat toteutuneet, Jäniskosken uusinta vesivoimalaa rakentaisi nyt suomalainen valtionyhtiö venäläisen sijaan.
Venäjän vesivoima jäi Fortumilta lopulta saamatta, kun Fennovoima-hanke takelteli ja Venäjä viivytteli TGC-1:n pilkkomisessa.
Venäjä otti Fortumin itärajan takana olevan omaisuuden valtion hallintaan, kun maa hyökkäsi Ukrainaan ja Fennovoiman ydinvoimahanke haudattiin.
Ukrainan sodan vuoksi lähes kaikki yhteistyö venäläisten kanssa on katkennut. Paatsjoen ja Vuoksen vesivoimaan liittyvä yhteydenpito on yksi harvoista vielä jatkuvista kontakteista itärajan taakse.
– Meidän on pakko tehdä yhteistyötä venäläisten kanssa ihan päivittäisellä tasolla, kun annamme Inarijärven juoksutusmäärät Kaitakoskelle. Mutta yhteydenpito on niin minimissä kuin mahdollista ja kaikki tapahtuu etäyhteyksillä, Lapin ely-keskuksen Timo Jokelainen kertoo.
Jäniskosken uudesta vesivoimasta uutisoi ensimmäisenä verkkolehti Barentsobserver.
Suomi myi alueen Neuvostoliitolle
Jäniskosken ja Kaitakosken vesivoimalat sijaitsevat alueella, joka päätyi Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkimainingeissa.
Alue ei kuulunut luovutettuun Petsamoon, vaan Suomi myi 176 neliökilometriä Inarin kuntaan kuulunutta maata keväällä 1947 välttääkseen isommat poliittiset vaikeudet.
Neuvostoliitto tarvitsi valtaamalleen Petsamon nikkelikaivokselle sähköä, mutta saksalaisten räjäyttämä Jäniskosken voimalaitos oli jäänyt Moskovan välirauhassa 1944 Suomen puolelle. Neuvostoliitto halusi vuokrata tai ostaa alueen.
Jatkosodan jälkeen Suomen piti maksaa Neuvostoliitolle Suomeen jääneen saksalaisen omaisuuden arvo ja aseostoista Saksalle syntyneet velat. Maakaupalla varmistettiin, ettei Neuvostoliitto pääse saksalaissaatavien varjolla iskemään kynsiään suomalaisiin valtionyhtiöihin.