Va­paa­las­ki­ja Julia Kiiski, 24, opettaa hiihtoa Al­peil­la, mutta ei tiedä Suomen mäistä mitään

21-vuotiaalla Julia Kiiskellä oli molempia. Oululainen ei toden totta noudattanut perinteistä kaavaa.

Sillä kukapa hakisi netistä löytyvään, ulkomailla sijaitsevaan työpaikkaan ilman asianmukaista koulutusta?

Kiiski haki, sai paikan ja lähti Leville alppihiihto-opettajan koulutuskurssille. Sveitsin Alpeilla sijaitsevalla Crans-Montanan matkailu- ja talviurheilualueella hiihdonopettajan hommia ei nimittäin tehtäisi ilman tarvittavaa pätevyyttä.

Reilut kolme vuotta myöhemmin Kiiski, nyt 24, saa kuvion kuulostamaan helpolta.

– Tein kurssin ja lensin suoraan Sveitsiin.

Hän jäi sille tielle.

Kiisken pohjat olivat kunnossa. Hän oli 3,5-vuotias, kun hän viiletti ensimmäisen kerran Sastamalassa sijaitsevan Ellivuoren hiihtokeskuksen rinteitä alas sukset jalassaan.

Ellivuori jäi lopulta nyppylöistä pienimpien joukkoon. Lauri-isä ja Päivi-äiti ottivat Julian ja kolme vuotta nuoremman Veikka-veljen nopeasti mukaansa laskettelureissuille Alppien jylhiin maisemiin.

Paikkoihin, joissa tytär viettäisi vuosien päästä enemmän aikaa kuin olisi ikinä uskonut.

Elettiin loppuvuotta 2021, kun Julia Kiiski matkusti Crans-Montanaan. Matkalaukkujen lisäksi mukana olivat suurpujottelusukset.

Suomalainen sai nopeasti uusia kavereita, joilla oli eriskummallinen harrastus.

Vapaalaskua oli pakko päästä kokeilemaan.

– Hommasin oikeanlaiset sukset ja lumiturvallisuuskamat. Aloin opetella touhua hiljalleen. Suomessa asuessani en edes tiennyt, mitä vapaalasku on, Kiiski kertoo.

Hoidettujen rinteiden ulkopuolella laskeminen oli Kiiskelle jo ennestään tuttua puuhaa, vaikka Ylläksen, Levin ja Rukan metsäreitit ovatkin kaukana Alppien vapaalaskuolosuhteista.

– On siitä varmasti hyötyä. Rukan metsissä laskiessa ei tosin ollut mitään tietoa lumiturvallisuudesta tai mistään muustakaan. Teininä meni sinne, mihin suksen kärjet osoittivat.

Keski-Euroopassa minne tahansa säntäily ei ollut enää mahdollista. Kokeneet laskukaverit varmistivat, että Kiiski ottaisi vapaalaskun haltuunsa täydellisesti.

Laji osoittautui heti oikeaksi valinnaksi.

– Siinä saa valita mihin menee ja milloin. Voi laskea miten haluaa. Saa päättää, mitä seinämää lähdetään laskemaan. Kaikki voivat tehdä oman laskulinjansa.

Kiisken syntymästä oli ehtinyt kulua vain kaksi päivää, kun Suomen vapaalaskupiireissä tapahtui hirveitä.

32-vuotias mies kuoli ja 26-vuotias mies loukkaantui pahasti lumivyöryssä Kuusamon Konttaisella 16. helmikuuta 2000.

Laji on vaarallinen, Kiiski myöntää.

Riskit voi kuitenkin minimoida.

– Luonto on luonto, sitä pitää kunnioittaa. Tarkistamme sään ja ennusteen joka aamu ennen kuin lähdemme laskemaan. Katsomme lumivyöryennusteet tarkasti, ne ovat täällä Sveitsissä sairaan hyviä. Jokaiselle alueelle on oma ennusteensa.

– Kun menemme jyrkänteelle, jossa voisi olla lumivyöryvaaraa, analysoimme tilanteen tarkasti tuulta myöten. Järki päässä pääsee pitkälle.

Laskijan on syytä tuntea maasto. Ison kiven yli ei voi hypätä, ellei tiedä, mitä sen takana on.

Kiiski listaa vapaalaskijan tärkeimmiksi varusteiksi turvallisuustavarat. Ilman lapiota, lumivyörypiipparia ja sondia rinteeseen ei ole mitään asiaa.

Piipparin avulla voi paikallistaa lumen alle hautautuneen laskukaverin, sondi puolestaan on muutaman metrin mittainen kokoontaitettava pitkä keppi, jonka avulla etsitään lumen alle jäänyttä henkilöä.

Kaiken a ja o on osata käyttää laitteita oikein.

– Harjoittelemme kavereiden kanssa jokaisen kauden alussa, jotta asiat pysyvät tuoreessa muistissa. Jos kävisi ikävästi, kaikki osaisivat toimia mahdollisimman nopeasti.

Kiiski on toistaiseksi välttynyt vaaranpaikoilta. Kuvankauniista maisemista on pystynyt nauttimaan täysillä.

Kiiski työskentelee Crans-Montanassa mutta asuu hiihtokeskuksen kupeessa sijaitsevalla Verbierin alueella.

– Vuoria on niin paljon, että joka päivä voi löytää jotain uutta. Ranskan puolella sijaitseva Chamonix on tosi suosittu. Sveitsin Engelberg ja Itävallan St. Anton ovat tunnettuja varsinkin Pohjoismaissa. Verbier on kuitenkin lempparini.

Suomessa Pyhätunturi on profiloitunut vapaalaskijoiden ykköskohteeksi.

Kiiski ei kuitenkaan ole tutustunut Suomen vapaalaskumahdollisuuksiin Oulunsalon Pitkäkankaan koulun kukkulaa lukuun ottamatta.

– Koulun vieressä olevaa mäkeä pystyi laskemaan puuteripäivinä.

Alppien ja Suomen vapaalaskuapajien sijaan Kiiski pystyy vertailemaan eri kulttuurien after ski -pippaloita.

Suomen ykkönen on kiistattomasti Levin eturinteillä sijaitseva Vinkkarin after ski.

– Ensimmäisenä kautenani Sveitsissä after skissä tuli käytyä, mutta nyt meno on vähän rauhoittunut. Vinkkari on kyllä kova, mutta Alpeilla on ihan yhtä hyvä meininki. Ei voi valittaa.

Pöydillä tanssiminen on vuosien saatossa vähentynyt, mutta suksien päällä vauhti on kiihtynyt. Kiiski otti harppauksen uudelle tasolle viime keväänä, kun hän suuntasi ensimmäisiin kisoihinsa.

Oululainen kilpailee tällä hetkellä Freeride World Tourin qualifyer-sarjassa. Qualifyerin ja pääsarjan välissä on vielä challenger-luokka.

Kiiski keskittyy kuluvan tammikuun täysipainoisesti harjoitteluun ja kisaamiseen, sillä suksitaituri otti koko kuukauden töistä vapaaksi.

– Haluan katsoa, miten kisat menevät, kun panostan kunnolla ja treenaan oikeasti. Olisi tosi hienoa, jos pystyisin joskus elättämään itseni vapaalaskulla.

Laskukausi Sveitsissä päättyy huhtikuun puolivälin paikkeilla.

Sen jälkeen Kiiski suuntaa Ruotsin Lappiin Riksgränsenin hiihtokeskukseen, missä käydään vapaalaskun Pohjoismaiden mestaruuskisat toukokuun alussa.

On jälleen seuraavan askeleen aika.