Pikkutie päättyy silmukkaan, mutta ei käännytä takaisin vaan luodaan silmäys talviseen maisemaan.
Olemme Utajärvellä Mustikkakankaan teollisuusalueella. Tämän pisteen ympärille alkaa rakentua pieni osa tulevaisuudessa siintävää vetytaloutta.
Jos tämän jutun haastateltavia on uskominen, ollaan mullistavien asioiden äärellä.
Keväällä alkaa tapahtua toden teolla. Isosuon aurinkopuisto pystytetään tuonne junaradan toiselle puolelle, Utajärven kunnanjohtaja Anne Sormunen viittoo.
Aurinkopuisto alkaa tuottaa sähköä vuonna 2026. Läheiseen uuteen Hietaselän teollisuuspuistoon tulee neljä tuulivoimalaa. Toiseen suuntaan 22-tien varteen rakennetaan vedyn tankkausasema, yksi ensimmäisistä Suomessa.
– Meille vähän niin kuin naurettiin, mutta tämä maailma on tullut nyt ryminällä, Sormunen sanoo.
Siis maailma, jossa vedyllä on iso rooli vihreän siirtymän toteutumisessa.
Sähkö riittää vedyntuotantoon
Kun energiahanketta Utajärvellä viime vuosikymmenen puolella viriteltiin, alkuperäinen ajatus oli tarjota yrityksille edullista ja vihreää sähköä.
Mutta ajat muuttuvat. Nyt Utajärvellä kehitetään Oulun yliopiston suuren tutkimushankkeen tuella konseptia paikallisesti toimivasta ja monistettavasta vihreän vedyn ekosysteemistä.
Vedyntuotantolaitoksen perustaminen on Sormusen mukaan alan yrityksen kanssa "alustavalla neuvotteluasteella".
– Tai voisiko kunta ryhtyä vedyntuottajaksi, hän sanoo ja naurahtaa.
Ehkä ei sentään. Sormusen mukaan kunta tekee peruskauraa: luvittaa ja rakentaa teollisuusalueelle perusinfrastruktuurin.
Vihreää sähköä tulee tarjolle niin paljon, että sitä riittää niin teollisuusalueen yritysten tarpeisiin kuin vedyntuotantoonkin. Kesällä aurinkovoimaa, talvella tuulivoimaa.
Tuulimyllyt rakentaa Salpatuuli-osuuskunta. Seitsemää haviteltiin, mutta Puolustusvoimat antoi luvat neljälle. Lisäksi Utajärvellä on isoja tuulivoimahankkeita jumissa valitusten oikeuskäsittelyissä. Tarpeen niin vaatiessa tuulivoimaa on mahdollista myös kilpailuttaa muualta.
Parin vuoden päästä valmistuvan Isosuon lisäksi Skarta Energy Oy on tehnyt varauksen toisesta aurinkopuistosta myös vähän kauemmas Tunturisuolle.
Varatoimitusjohtaja Vikke Saarelaisen mukaan ensimmäisen aurinkopuiston reilun sadan megawatin kapasiteetti on monikymmenkertainen nykyisen teollisuusalueen energiantarpeeseen verrattuna. Aurinkopuisto liitetäänkin myös Fingridin kantaverkkoon.
Periaatteessa pelkkä aurinkopuisto tuottaisi riittävästi energiaa 15–20 megawatin vedyntuotantolaitokseen. Se tuottaisi vuodessa 1 800–2 400 tonnia vetyä: prosessiteollisuuden raaka-aineeksi, liikennepolttoaineeksi tai lannoiteteollisuuteen ammoniakin raaka-aineeksi.
Saarelainen korostaa, että kyseessä on teoreettinen laskelma. Todellisuudessa laitos käyttäisi myös paikallista tuulivoimaa ja ostoenergiaa. Paljon riippuu myös varastointiratkaisusta ja valmistusprosessin hyötysuhteesta.
Vedyn valmistus vaatii paljon sähköä. Tällä hetkellä kustannuksista noin 80 prosenttia liittyy Saarelaisen mukaan sähkön hintaan, mutta volyymien kasvaessa vetyprosessin hinta halpenee.
Vedyn ympärille syntyvistä alueellisista ekosysteemeistä on alettu käyttää ilmaisua vetylaakso. EU:n alueella kehityshankkeita on Saarelaisen mukaan meneillään useampia, mutta Suomessa kukaan muu ei ole niin pitkällä kuin Oulun seutu ja Utajärvi.
– Nyt ollaan oikeassa hetkessä mukana. Oulun yliopiston vetytutkimus on äärimmäisen hienoa, Saarelainen sanoo.
Pohjoismaiden johtava vetylaakso?
Yliopiston vetylaboratoriossa on vastassa kaksi professoria, jotka eivät ole pysyä nahoissaan kertoessaan, miten ison asian äärellä ollaan.
Oulun yliopisto on Utajärven kumppanina isossa monitieteisessä tutkimushankkeessa, joka on saanut rahoitusta Euroopan unioniltakin. Hanketta johtaa autoalan liiketoiminnan professori Jouni Juntunen.
– Tässä päätetään meidän elintaso tulevaisuudessa, Juntunen sanoo.
Nanomo-tutkimusyksikön johtaja Marko Huttula nyökyttelee vieressä.
– Tämä voi olla startti sille, että Oulun seudusta voi tulla Pohjoismaiden johtava vetylaakso, Huttula sanoo.
Vetytalouden tulo on fakta ja se muuttaa koko energiajärjestelmän, professorit sanovat. Nyt on jo kiire päästä mukaan. Saammeko investoinnit vai jäämmekö energiantuotannon siirtomaaksi?
Suomessa on eri vaiheissa meneillään reilut 30 erilaista vihreän vedyn hanketta, mutta on epävarmaa, kuinka moni niistä lopulta toteutuu. Maan ensimmäinen vihreän vedyn tuotantolaitos Harjavallassa käynnistyy tänä vuonna. Sen kapasiteetti on noin 20 megawattia.
Ei ole olemassa valmista mallia, miten paikallisen mittakaavan vihreä vetyekosysteemi toimisi, mutta Utajärvelle sitä nyt kehitetään. On tarkoitus hahmotella liiketoiminnallisesti kannattava kokonaisuus.
Ratkottavana on monta pulmaa. Vuoteen 2026 kestävän tutkimushankkeen aikana selvitetään, miten vety varastoitaisiin, miten kuljetettaisiin ja jaeltaisiin. Miten vety toimii raskaassa liikenteessä polttoaineena, entä miten vetyrekka pohjoisissa olosuhteissa?
Sähkö tuskin tulee olemaan tulevaisuuden vihreän raskaan liikenteen käyttövoima. Juntusen mukaan vety kilpailee Keski-Euroopassa jo hyvinkin hinnalla dieseliä vastaan.
Vetylaboratorio on Marko Huttulan valtakuntaa. Hänen osuutensa hankkeessa on kehittää prototyyppi aurinkovetyreaktorista.
Aurinkovetyreaktori on laite, joka tuottaa vetyä katalyysin avulla suoraan auringonvalosta ilman, että siitä tarvitsisi ensin tehdä sähköä.
Pöydällä on rivissä pieniä paneelireaktoreita, joilla prosessi saadaan jo aikaiseksi laboratorio-olosuhteissa. Tarvitaan vettä, katalyytti ja oikeanlainen valo.
– Noissakaan ei kulje sähkö ollenkaan, Huttula sanoo.
Kyseessä on monitieteinen hanke, Huttula ja Juntunen muistuttavat. Vedyn varastointiin soveltuvaa säiliötä ja siis vetyhaurastumisen paremmin kestävää terästä tutkitaan teknisen tiedekunnan puolella materiaalintutkimuksessa.
Oulussa Euroopan kärjessä
Vetyteknologia on verraten nuorta ja kehittyvää. Oulun yliopiston vetyosaaminen on Huttulan mukaan eurooppalaista kärkipäätä.
Suomi on teknisessä eturintamassa, mutta vedyn käytössä ja logistiikassa pahasti jäljessä, Juntunen sanoo. Esimerkiksi Saksassa on sata vedyn tankkausasemaa, Suomessa ei yhtään.
– Vihreä siirtymä on peruttu, jos tuulivoimasta saatavaa energiaa ei saada myytyä ja siirrettyä, Juntunen sanoo.
– Isot investoinnit jäävät tekemättä.
Suomen tavoite on tuottaa vuoteen 2030 mennessä kymmenen prosenttia eli yhden megatonnin verran Euroopan unionin päästöttömästä vedystä. VTT:n vajaan vuoden takaisen selvityksen perusteella koko määrä pystyttäisiin tuottamaan Pohjois-Pohjanmaalla. Tuulivoimakapasiteetti on niin suuri.
Kyse on muna ja kana -ilmiöstä. Massiivinen tuulivoimapotentiaali voi jäädä hyödyntämättä, jos tarjolla olevaa energiaa ei saada siirrettyä ja jaeltua käyttäjille.
Sähköverkon siirtokyky ei Juntusen mukaan tule riittämään, joten ratkaisu on vety: putkissa, rekkojen säiliöissä ja polttokennojen voimanlähteenä, päiväkotien lämmittäjänä.
– Muna ja kana -ilmiöitä voidaan ruveta poistamaan pienillä paikallisilla ratkaisuilla ja sitä kautta on mahdollista päästä isoihin lopputulemiin, Juntunen sanoo.
– Jos se onnistuu Utajärvellä, se onnistuu missä tahansa.
