Kuhmolaiselle Jouni Laaksoselle on jäänyt hyvin mieleen ensimmäinen osallistumiskerta umpihankihiihdon MM-kilpailuihin. Syötteeltä Liekokylään päästiin silloin sivakoimaan kantohankea.
– Sunnuntain umpisosuudella ei juuri suksenjälkiä soille jäänyt, eikä aikaa mennyt nopeimmilla kuin reilut puoli tuntia, mies muistelee.
Sen jälkeen ovat olosuhteet sitten vaihdelleetkin äärestä toiseen, mutta toista niin hiihdollisesti helppoa kisaa ei ole ollut. Laaksoselle tulevan viikonvaihteen kilpailu on 24. Saman verran kokemusta on valkeakoskelaisella Jorma Saarimaalla, kerta vähemmän Hannu Backmanilla ja Pyhätunturin Tuomo Aholalla.
Kisajärjestäjät listaavat osallistumiseksi lähtövaatteelta lähdön. Osa eniten osallistuneista on keskeyttänyt kerran tai useamman.
Varsinainen kisakonkari, myös menestyksellä mitaten, on 25. kertaa umpiseen rynnistävä Juha Julkunen Savukoskelta. Hänellä on vuoden 1999 joukkuevoiton lisäksi kymmenen yksin hiihdettyä voittoa. Voitoista ensimmäinen on vuodelta 2001, viimeisimmän hän nappasi viime vuonna.
Hiihtely tykkykuusikossa on parasta
Viikonvaihteessa Jouni Laaksonen kolmen vuoden tauon jälkeen tulee kilpailuun mukaan Mörskän miehet -joukkueessaan. Koronapandemian takia jäi väliin kaksi kisaa ja muiden esteiden vuoksi viime talvi, Laaksonen harmittelee.
Mörskän miehet tuli nimeksi Eerikkilän urheiluopistossa kootulle eräopasporukalle opiston majoitusrakennuksen lempinimestä. Joukkuekaverit ovat välillä vaihtuneet, eikä yhteyttä eri puolilla maata asuessa juuri pidetä.
Umpihankihiihdon MM-kilpailut innostavat vuodesta toiseen.
– Kilpailuun vetää sen mukava henki, Laaksonen sanoo.
Kilpailumaastot ovat hienoja niin maisemiltaan kuin maastoiltaan. Erityisesti mies on ihastunut tykkykuusikoissa hiihtelyyn.
Melkein hiihtelyksi hän Mörskän miesten taivallusta luonnehtiikin, kilpailuhenki kun ei juuri ole porukasta otetta saanut. Pistesijoille on silti ylletty, vaikka erityistä valmistautumista kisaan ei ole tehty.
Tänä talvena hiihto on jäänyt tosi vähiin. Suomen tuotteliaimpana retkeilykirjailijana tunnettu Laaksonen on viimeistellyt kolmea kirjaa.
Yksi niistä on keväällä ilmestyvä Kainuun ja Koillismaan retkeilyopas.
– Jospa sen kirjoittamisesta olisi apua kilpailun tehtävärasteilla. Tehtävien taso on vuosien mittaan vaihdellut, meidän tavoitteemme on ollut selvitä niistä mahdollisimman vähin sakoin.
Suksivalinta on selvä, vaikka välineet ovat kehittyneet
Mörskän miesten suksivalinnoissa ei isoa pohdintaa tarvita, Syötteelle lähdetään niillä pisimmillä, 260–300-senttisillä.
– Ei ne lumiolot juuri Kuhmosta heitä, hiihtäjä arvelee.
Miehellä itsellään on nyt alla Peltosen metsäsukset, joiden pito tulee karvoista. Kisahistorian aikana on välineissä kehitystä ollut, nyt suksissa tarjolla on niin voideltavaa, suomupohjaa, karvapohjaa kuin nanopohjaakin.
Laaksonen odottaa mielenkiinnolla KSF:n uusia Nato-metsäsuksia kuusamolaissiteineen. Siteissä eivät enää vuosiin ole SA-malliset olleet ainoita.
– Paljon näkee käytettävän jämeriä kärkisiteitä hiihtokenkineen. Ne ovat minusta tulleet käyttöön juuri MM-kilpailujen ansiosta, telemark-suksista napattu idea.
Sauvoissakin on omaperäistä tuotekehittelyä ollut. Pohjois-Karjalan miesten ensin käyttämät kuppisommat näyttävät toimivilta. Itse turvaudun vanhoihin Exelin sauvoihin, Mörskän mies kertoo.
Umpihankihiihdon MM-kilpailut ovat olleet Laaksosen mieleinen, mukava talvitapahtuma erähenkisille. Toisin kuin erävaelluksen vastaavissa, ei totinen kilpailu ole päässyt pääasiaksi.
Hän naurahtaa tuttuja tulleen vuosien myötä, vaikka ei itse lainkaan sosiaalinen tyyppi olekaan.
Hupeneva osanottajamäärä on kummankin lajin kilpailuissa huolestuttavaa. Sitäkin Kuhmon mies on mietiskellyt, kuinka kauan Pudasjärvellä löytyy innokasta ja aikaansaavaa talkooporukkaa.
– Toivottavasti Haavikko, Koivula ja Ruuskanen jaksavat ja saavat nuorempiakin mukaan, Jouni Laaksonen odottaa Pudasjärven Urheilijoiden toimijoilta.