Karjuva ko­va­naa­ma

Kop, kop, kop.

Aspen ja Bravo ryntäävät salamannopeasti paikalle. Saksanpaimenkoirien vauhti on niin kova, että etuoven saranat ovat koetuksella.

– Hiljaa! Matias Petäistö karjaisee.

Erikoisjoukot-kovanaaman huuto kuuluu talon rakenteiden läpi selvästi. Sitten mies, joka esiintyy julkisuudessa lähestulkoon aina haudanvakavana, avaa oven.

Hymy on niin leveä, että takahampaatkin näkyvät.

Siitäkin huolimatta, että säntillisyyden perikuva on joutunut odottamaan lähes 50 minuuttia. Petäistön maailmassa minuutinkin myöhästymisestä rangaistaan ankarasti.

– Erikoisjoukoista olisi lentänyt heti pihalle.

Vuodet Suomen puolustusvoimien erikoisjoukko-operaattorina antavat sanoille tavallista suuremman painoarvon.

Nyt entisen ammattisotilaan on aika kertoa elämästään.

Aina suu ei ole käynyt. Kalajoella lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt poika oli hiljainen ja ujo.

Hän antoi tekojensa puhua puolestaan.

– Olen ollut aina kova liikkumaan. Vanhemmat veivät minut hiihtokisoihin, kun päiväkodin tädit sanoivat, että poika on tosi kova juoksemaan. Naapuritkin sanoivat, että näkivät minut vain juoksemassa paikasta toiseen.

Hiihto, ampumahiihto ja -juoksu. Kalajoen Junkkarien kasvatti rakasti urheilua.

Innostus meni niin pitkälle, että Petäistö viiletti lapsuusvuotensa ilman tukkaa. Idolina oli brasilialainen jalkapallolegenda Ronaldo, joka tuli tunnetuksi kaljusta hiustyylistään.

Juha-isän parturointitaidot pitivät huolen siitä, että kupoli pysyi edustuskuntoisena.

Kummitäti, toimittaja ja tietokirjailija Helena Petäistö sen sijaan sai kontolleen sivistää veljenlastaan ympäri Eurooppaa. Mukana reissuilla oli myös Hellin-mummu.

Tädin komennossa juoksukunnosta ei ollut hyötyä.

– Helena oli tottunut ravaamaan kaupunkeja läpi. Hän teki silloin kirjaa, joten kävimme kävellen monissa paikoissa, ravintoloissa ja hotelleissa. Touhu tuntui fyysiseltä. Kilsoja kertyi paljon.

Ensimmäinen ulkomaanmatka sijoittui Saksan Hampuriin. Poika pääsi reissuille vuorovuosin isosiskonsa Johannan kanssa.

Täti painotti hyvien käytöstapojen tärkeyttä niin maailmalla kuin kotimaassa.

– Esimerkiksi lakki pitää ottaa sisällä pois päästä.

Oppi ei ole mennyt perille toivotulla tavalla. Petäistö istuu keittiössään lippis syvällä päässään.

– Haluan peitellä väsynyttä naamaani tai jotain. Siksi minulla on usein lippis päässäni, hän puolustautuu.

Vaikka kummitäti sai istutettua Petäistöön innostuksen siemenen maailmaa kohtaan, opit eivät vaikuttaneet koulumenestykseen.

Kiinnostus kirjoihin sammui lopullisesti 14-vuotiaana, kun Petäistö alkoi panostaa kestävyysjuoksuun toden teolla.

Parhaaksi tulokseksi jäi kymmenen kilometrin maantiejuoksun Suomen mestaruus 17-vuotiaiden sarjassa vuonna 2007.

Kului pari vuotta, kunnes päähän painettiin ylioppilaslakki Kalajoen lukion kevätjuhlassa. Samoihin aikoihin Petäistö päätti lopettaa juoksuharrastuksen.

– En ollut tyytyväinen kehitykseeni. Olin kovassa kunnossa, joten päätin hakea armeijaan Utin jääkärirykmenttiin laskuvarjojääkäriksi.

Laskuvarjojääkäreiden valintakoe tiedetään kautta historian äärimmäisen vaativaksi. Petäistö repi itsestään kaiken irti ja saavutti fyysisistä testeistä maksimipisteet.

– Silloin se oli ainutlaatuista. Tulos mainittiin erikseen pääsykokeiden yhteydessä.

Armeijavuodesta muodostui käänteentekevä. Ammatillisesti hukassa ollut Petäistö halusi yhtäkkiä sotilasuralle.

Laskuvarjojääkäreiden kanssa samoissa tiloissa majailleet erikoisjoukkokurssilaiset kiinnittivät Pohjois-Pohjanmaan kasvatin huomion.

– Varuskunnassa oli myös ihan oikeita erikoisjoukko-operaattoreita. Sellaiseksi pääsemisestä tuli haave.

Petäistö haki sekä erikoisjoukkokurssille että maanpuolustuskorkeakouluun. Ajatuksena oli käydä ensin vuoden pituinen kurssi ja aloittaa sitten opinnot.

– Kurssin aikana selvisi, että haluan tehdä oikeita sotilaan töitä, en vain upseerin hommia. Kurssiltamme erikoisjoukko-operaattoriksi pääsi kaksi henkilöä kymmenestä. Olin heistä toinen.

Utissa harjoitellut taidot pääsivät käytäntöön ensimmäisen kerran, kun Petäistö kollegoineen suuntasi operaatioon Afganistaniin sotatoimialueelle vuonna 2013. Komennus samaan maahan tuli ajankohtaiseksi uudelleen vuotta myöhemmin.

Vuonna 2017 Petäistö puolestaan operoi Irakissa. Yhden operaation kesto oli nelisen kuukautta.

– Suomessa erikoisjoukot tekevät tuollaisia pätkiä. Neljä kuukautta on aika, jonka pystyy painamaan putkeen kovalla intensiteetillä. Sen jälkeen rotsi on aika tyhjä.

Petäistö nostaa tiiviin työyhteisön yhdeksi työn parhaista puolista. Tiimin kanssa tehdään parhaimmillaan vuosia töitä, operaatioissa ja sotaharjoituksissa porukka on yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa.

– Työkavereista tuli parhaat ja melkeinpä ainoat ystävät. Se on ainutlaatuista.

Operaatioiden aikana Petäistö pääsi toteuttamaan unelmiaan.

– Paljon siinä oli paskaakin: kylmää, nälkää ja muuta. Niistäkin sai omat kiksinsä, sillä jälkikäteen olo oli huikea. Ulkomailla pääsin tekemään oikean sotilaan työtä.

Kun Petäistö oli päässyt maistamaan ulkomaanoperaatioita, pelkkä kunnon ja valmiuden ylläpitäminen eivät enää riittäneet.

Irakin-keikan jälkeen edessä ei siintänyt uusia mahdollisuuksia. Petäistö otti vuoden virkavapaan Puolustusvoimien palveluksesta vuonna 2020 ja ryhtyi työskentelemään silloisen vaimonsa Anette Petäistön vanhempien omistamassa Talman hiihtokeskuksessa Sipoossa.

Hiustenleikkuukoneelle tuli jälleen käyttöä.

– Vedin heti kaljuksi. Puolustusvoimissa minua ärsyttivät tietyt hiuksia ja partaa koskevat säännöt. En ole ymmärtänyt, miten ne liittyvät sotimiseen. Vastustin tahallani sääntöjä urani aikana. Pidin hiukset vähän pitkinä ja epäsiistin näköisinä.

Kaljupäinen vävy irtisanoutui Puolustusvoimista lopullisesti vuonna 2021 ja siirtyi yrittäjäksi Sveitsin hiihtokeskukseen Hyvinkäälle.

– Osaan itsekin lasketella jotenkin. Kävimme Kalajoelta koulun kanssa laskemassa Vuokatissa. Pääsiäisenä menimme yleensä perheen kanssa Isolle-Syötteelle tai Taivalkoskelle, sillä siellä oli isot hiihtokisat.

Ankkurihissin juurella päivystänyt mies oli kuin kuka tahansa hiihtokeskusyrittäjä, kunnes erikoisjoukot tulivat kuvioihin mukaan uudelleen.

Tällä kertaa työnantajana ei kuitenkaan ollut Puolustusvoimat, vaan Petäistö pyydettiin mukaan kouluttajaksi brittiformaatti SAS: Who Dares Winsiin perustuvaan Erikoisjoukkoihin. Ohjelmassa julkisuudesta tutut henkilöt suorittavat erikoisjoukkokokelaiden valintakokeita jäljittelevän lyhennetyn version.

Muut kouluttajat, Janne Lehtonen, Jan Knutti ja Robin Hendry, oli kiinnitetty tuotantoon jo aiemmin.

– Neljännen henkilön piti olla erikoisjoukkourani ryhmänjohtaja, mutta hän ei lopulta halunnut julkisuuteen. Hän suositteli minua.

Petäistö astui kameran eteen ja tunsi olevansa täysin hukassa.

– Se oli tosi jännä paikka. Piti tsempata kunnolla, että onnistuin.

Petäistö ajatteli tuotantokautta kertaluontoisena kokemuksena. Ohjelma kuitenkin sai jatkoa.

Keväällä 2025 esitetty kolmas tuotantokausi räjäytti ohjelman ja kouluttajien suosion uusiin sfääreihin. Pari viikkoa sitten viidennen kauden jaksot saivat ensiesityksensä.

– Kolmannen kauden aikaan tuntui, että kaikki tietävät ohjelman. Huomasin julkisuuden, sillä jengi tunnisti joka paikassa. En osannut kuvitellakaan, mitä siitä seuraa.

Tuimailmeisestä kouluttajasta tuli suomalaisten televisioruutujen vakiokasvo, joka huutaa alaisilleen säälimättä.

Petäistön bravuuriharjoitukseksi on muodostunut motivaatiomonttu, jossa kokelaita juoksutetaan hiekkakuopalla oksennukseen ja tajunnan hämärtymiseen saakka.

– Se on helppo vetää, sillä sitä ei tarvitse valmistella. Sitä parempi, mitä enemmän itseä sattuu vituttamaan. Se sopii tilanteeseen.

– Kalajoen hiekkasärkät muuten olisivat ihan priimaa motivaatiomontun kannalta.

Brändi levisi television lisäksi vinhaa vauhtia myös sosiaalisessa mediassa. Petäistö loi Instagram-tilinsä ensimmäisen tuotantokauden aikana.

Tarkoituksena oli tehdä rahaa.

– Ajattelin, että jos some ei tuota kahdessa vuodessa mitään, lopetan.

Samaan aikaan Petäistö aloitti työt kuntovalmentajana. Instagramiin ilmestyneet satunnaiset julkaisut käsittelivät lähinnä treeniä ja ampumisia.

– Minulla oli noin 7 000 seuraajaa, kun managerini kysyi, kuinka paljon olen valmis muuttamaan sisältöäni. Olin valmis muuttamaan kaiken, sillä tein sitä vain rahan takia.

– Brändiä rakennettiin täysin managerin ohjeiden mukaan. Oli selvää, että pidämme Erikoisjoukko-Matiaksen, eli valmennus on kovaa eikä se sovi kaikille.

Seuraajia on kertynyt muutamassa vuodessa reilut 93 000.

Petäistö esiintyy julkaisuissaan usein ilman paitaa, vaikka ulkona olisi parikymmentä astetta pakkasta. Kyse on puhtaasti näkyvyyden kasvattamisesta, sillä tavallisesti paita pysyy päällä.

– Siitä on tullut ihan hyvä juttu. Kesällä vedän oikeasti paljon ilman paitaa.

Yrittäjä heittäytyi hiihtokeskus- ja valmennustyöhön jokaisella solullaan. Samalla elämä lähti luisumaan salakavalasti kohti alamäkeä.

Kaikki kulminoitui avioeroon alkuvuodesta 2025.

Petäistö on todennut työnteon tuhonneen avioliiton.

– Sukelsin työntekoon siten, ettei vapaata käytännössä ollut. Ei tilanne tosin ole olennaisesti vieläkään muuttunut. Pidän työntekoa tosi tärkeänä, mutta en tarkoita, että asioita kuuluisi vetää samaan mittaan kuin meikäläinen. Kohtuus kaikessa.

Petäistö oppi työnteon kulttuurin Juha-isältään ja Marjukka-äidiltään. Äiti työskenteli pankissa, isä puolestaan yrittäjänä Kalajoen keskustassa toimineessa Valkean Linnan Kellossa.

– Isä oli kelloseppä. Hän oli aina kuusi päivää viikosta töissä.

Petäistö kertoo viime vuoden olleen raskaampi kuin kymmenen vuotta erikoisjoukoissa yhteensä.

Kova työtahti, ero ja julkisuus muodostivat yhtälön, joka veti syviin vesiin.

– Avioero ilman julkisuuttakin olisi ollut äärimmäisen rankka.

"Roskalehdet" kirjoittivat jokaisesta risauksesta ja seurasivat avioeroprosessin etenemistä.

– Kimpussani oltiin koko ajan. Oli juttu totta tai ei, kaikennäköistä sai lukea. Se oli uutta ja tosi raskasta, enkä osannut suhtautua siihen. Meininkini meni tosi epäluuloiseksi.

Petäistö antaa esimerkin Helsingin kaduilta.

– Toimittaja seurasi autolla perässä. Ajattelin, että on tämä melkoista hommaa, kun olen joskus treenannut vanhassa työssäni tilannetta toisinpäin. Nyt tiesin, että minua seurataan. Joistain opituista taidoista on näköjään pientä hyötyä.

Tukena ahdistavissa tilanteissa on ollut 2000-luvun alkupuolella megasuosioon noussut rap-artisti Pikku G eli Henri Vähäkainu, jonka kanssa Petäistö ystävystyi pari vuotta sitten.

Vähäkainun ohjenuorana oli, ettei Petäistö tekisi mitään, mitä hän ei olisi valmis lukemaan seuraavana päivänä lehdestä.

Petäistö hekottaa sydämensä kyllyydestä.

– Aika lailla olen pystynyt sitä noudattamaan. En sitten tiedä, mikä on iso pommi. Varmaan kaikki pommit ovat jo tulleet.

Suhtautuminen kohuotsikoihin on muuttunut hiljalleen.

– Henkka (Vähäkainu) totesi, että pidän toimittajan soittoa pahempana kuin sitä, että minua kohti ammutaan Afganistanissa. Ajattelin, että hitto, eihän sen pitäisi olla niin.

Viime vuoden koettelemukset ajoivat Petäistön tilanteeseen, johon hän ei koskaan kuvitellut päätyvänsä.

Ensin mies hakeutui pariterapiaan, avioeron jälkeen hän jatkoi tapaamisia itsekseen.

Silmät ovat vuotaneet tyhjiksi kyynelistä useampaan kertaan. Kivenkovalla erikoisjoukkosotilaalla on sittenkin pehmeä puoli.

Luotto ihmisiin on karissut matkan varrella. Petäistön nimestä ja julkisuudesta on yritetty hyötyä rahallisesti.

– Motiivit epäilyttävät. Minulla ei ole kovin paljon ystäviä. Olen oppinut viime vuoden aikana, että sanon painavia asioita tosi harvoille.

– Olen huomannut, että mitä tahansa jollekin sanoo, se voi lähteä eteenpäin. Aika nihkeää, sillä lähtökohtaisesti luotat ihmiseen, jolle juttelet. Siksi on aika vaikeaa tutustua kehenkään.

Petäistö nykäisee paidan päältään ja nappaa luudan käteen. Lunta on tupruttanut viime päivinä sankasti.

Mies vilkaisee tiluksiaan, minne hän muutti muutama kuukausi takaperin. Porvoon maaseudulla on tilaa hengittää.

Pihasauna lämpenee varsinkin silloin, kun 11-vuotias Oliver-poika viettää aikaa isällään.

– Kun lähdin joskus Kalajoelta, ajattelin, etten enää ikinä muuta maalle. Tämä tuntuu pitkästä aikaa kodilta.

Eläköitynyt erikoisjoukko-operaattori on pohjimmiltaan maaseudun poikia.