Uimalla voi tehdä vaikka yö­ny­li­vael­luk­sia, kunhan tietää mitä tekee – Päivi Päl­vi­mäen neu­voil­la pääset alkuun

Miten hän sen tekee?

Alkukuusta uinnit ovat enemmän vedessä pistäytymistä kuin matkan uimista. Kuukauden edetessä ja vesien lämmetessä Pälvimäki viihtyy vedessä yhä kauemmin. Vesikin lämpenee Pälvimäen kotipaikkakunnalla Lohjalla yleensä yli 15-asteiseksi toukokuun loppuun mennessä.

Tämän vuoden toukokuu on neljäs toukokuu, jolloin Pälvimäki haastoi itsensä ja muut uimaan joka päivä.

– Tämä on minun tapani vastaanottaa kesä, hän sanoo.

Pälvimäki on harrastanut avovesiuintia lähes 15 vuotta. Alun lyhyet pistäytymiset vedessä ovat pidentyneet, ja nykyään Pälvimäki tekee jopa monipäiväisiä uintivaelluksia.

Suoritusta tärkeämpi asia Pälvimäelle lajissa on kuitenkin sen tuoma hyvä fiilis.

– Joillekin metsäkylvyt ovat hyvinvoinnin lähde. Minulle se on vesi, hän sanoo.

Avovesiuimari sopeutuu luonnonkiertoon ja pääsee nauttimaan vuodenaikojen vaihtelusta. Keväällä maisemat ovat avaria ja muuttavat vesilinnut tarjoavat huikean äänimaailman.

Pälvimäen kirja Uintiretkellä avovesissä ilmestyi maaliskuussa. Tässä jutussa Pälvimäki neuvoo, miten avovesiuinnissa pääsee alkuun ja miten lajissa voi edetä.

Hio tekniikka kuntoon uimahallissa

Jos tavoitteena on pidempien matkojen uinti avovesissä, kannattaa uintitekniikka hioa kuntoon uimahallissa ennen luonnonvesiin siirtymistä. Samalla voi arvioida omaa uintikuntoaan eli sitä, kuinka pitkiä uintimatkoja voi uida ja millä vauhdeilla.

Tulos pätee kuitenkin uima-altaassa uimiseen ja antaa vain viitteitä avoveteen, jossa olosuhteet yleensä hidastavat uintia ja tekevät siitä raskaampaa.

Uintitekniikkaa voi opetella myös itsenäisesti katsomalla ilmaisia tai maksullisia uintitekniikkakurssien opetusvideoita.

Uima-, triathlon- ja swimrun-seurat järjestävät monella paikkakunnalla avovesiuintikursseja. Lajin voi oppia myös kokeneen avovesiuimarin opastuksella.

Pääset alkuun muutamalla varusteella

Uimarin perusvarusteet ovat uimapuku tai -housut, uimalasit sekä -lakki. Avovedessä uimarin kannattaa käyttää uimarinpoijua eli hihnalla vyötärölle kiinnitettävää kirkasta kelluketta, jota uimari vetää perässään.

Mustassa märkäpuvussa liikkuva uimari katoaa lähes kokonaan tummaan veteen. Poiju varmistaa, että uimari näkyy muille vesillä liikkuville, ja poijuun nojaamalla hän voi myös huilata. Kuivapussimallisessa poijussa voi kuljettaa esimerkiksi eväitä tai vaatteita.

Pälvimäen mukaan märkäpuku on lisävaruste, joka pidentää uintikauden pituutta. Se on avovesiuimarin kallein varustehankinta. Jos mahdollista, testaa märkäpukua ennen sen ostamista. Tärkeintä on, että uintiliikkeiden teko onnistuu sujuvasti puku päällä.

Hyvä nyrkkisääntö märkäpuvun hankintaan on, että mitä paksumpaa materiaalia puku on, sitä enemmän se kelluttaa uimaria.

Lämpimissä, parinkymmenen asteen pintavesissä märkäpukua ei tarvitse.

Avovesi haastaa suunnistustaidot

Avovedet haastavat uimahallissa hankitun uimataidon. Silmille ei ole tarjolla kiintopisteitä, eivätkä rataköydet tai reunat ohjaa uintia. Suoraan uiminen voi olla aallokossa hankalaa ja tuuli saattaa vaikeuttaa sitä entisestään.

Joillakin paikkakunnilla on poijuilla merkattuja avovesireittejä. Poijut helpottavat sekä vedessä suunnistusta että kiintopisteen ottamista. Niiden sijainteja voi tiedustella paikalliselta uima- tai triathlonseuralta.

Avovesiuinnissa suunnistetaan nostamalla pää vedestä ja tarkistamalla suunta ja sijainti jonkin kiintopisteen, esimerkiksi rakennuksen tai maston, avulla.

Yleisimmin avovesissä uidaan vapaa- tai rintauintia. Vapaauinnissa hapen ottaminen molemmilta puolilta helpottaa suoraan uimista ja suunnistamista. Selkäuinti on avovesissä vaikeaa, koska kiintopiste puuttuu ja suunnistaminen on sen seurauksena haastavaa. Se on myös riskialtista, sillä selällään uimarin on vaikea havainnoida ympäristöään ja muita vesillä liikkujia.

Opi oma kylmänsietokykysi

Ihmisen kyky sopeutua kylmään on yksilöllinen. Kesäkuukausien ulkopuolella, kun veden lämpötila on 10–15 astetta, avovesiuinti vaatii kylmäsopeutumista, oikeita varusteita ja uintiturvallisuuden erityistä huomioimista.

Kylmässä vedessä energiaa kuluu kehon lämmön ylläpitoon. Uinnin matka ja kesto lyhenevät, vaikka päällä olisi paksukin märkäpuku.

Pälvimäen laatiman ohjeellisen luokituksen mukaan 0–10-asteinen vesi luokitellaan erittäin kylmäksi vedeksi. Päätä ei suositella laitettavan pinnan alle ja uinti on lyhytkestoista märkäpuvussakin.

11–15-asteinen vesi on kylmää. Kasvojen laittaminen veteen tuntuu hankalalta ja vaatii totuttelua. Hyvin kylmään sopeutunut uimari voi uida märkäpuvulla kylmässä vedessä lyhyitä matkoja.

16–19-asteinen vesi on viileää. Märkäpuvulla tarkenee uida pidempiäkin matkoja, ja kylmäsopeutunut uimari tarkenee uida ilman märkäpukua.

20–25-asteinen vesi on lämmintä vettä ja siinä voi tehdä pitkiä uintiretkiä ilman märkäpukua.

Riippuu monesta tekijästä, miten kauan ja miten pitkiä matkoja kylmässä ja viileässä avovedessä voi uida. On tärkeä tunnistaa kehon jäähtymisen merkit ja nousta vedestä ajoissa.

Selvitä levät ja veneväylät

Suomessa on turvallista uida muuhun Eurooppaan verrattuna.

Uimarantojen veden laatu on pääosin erinomainen. Rantojen ulkopuolella on hyvä tiedostaa levien kukinnan riskit. Veden laatua on hyvä tarkkailla myös pitkällisen sateen jälkeen, jolloin veteen on voinut huuhtoutua haitta-aineita sisältävää maa-ainesta.

Avovesiuimarin tulee arvioida etukäteen, millaisia riskejä uimiseen voi sisältyä ja tehdä vastuullisia päätöksiä ennakolta.

Lajin suurimpia riskejä ovat kehon jäähtyminen kylmissä vesissä. Levien, erityisesti sinilevien, kukintojen aiheuttamat ärsytysoireet tai haitallisten mikrobien aiheuttamat ärsytysoireet ovat avovesiuinnin terveysriskejä.

Turvallisinta on uida rannan tuntumassa ja kaukana veneväylistä. Harrasta avovesiuintia aina uintikaverin kanssa tai ryhmässä.

Sitten uimaan, jopa retkelle!

Pälvimäki esittelee kirjassaan yhteensä 21 eri reittiä uintiretkeksi. Matkat voi edetä omaan tahtiin tai vain osittain.

Esimerkiksi Posiolla sijaitsevan Livojärven uintivaellus on vaatimustasoltaan helppo tai kohtalainen. Reitillä kertyy uintia yhteensä 13,2 kilometriä ja kävelyä 1,5 kilometriä ja se kulkee lähellä rantaa.

Lisäksi reitin suorittamiseen saa halutessaan opastusta paikalliselta matkailuyritykseltä Seikkailuapinoilta.