Konttaisen parkkipaikka Kuusamossa on tällä kertaa suhteellisen rauhallinen. Väkeä on kuitenkin käynyt lähiaikoina, sillä polku ylös on helppo kävellä. Juuri kun pääsemme ylös asti, väistyy harmaa auringon tieltä.
– Minulla on hyvät suhteet luontoäitiin, huikkaa Tytti Taivalkoski.
Konttainen on yksi Taivalkosken lempipaikoista Kuusamossa. Lähellä Virkkulassa asuva Taivalkoski on kivunnut Konttaiselle lapsesta asti.
– Jotenkin tämä on vaan niin jylhä. Jo siinä kun ajaa Virkkulantietä, niin tämä kohoaa sieltä tosi hienosti. Se on aina jotenkin sellainen sykähdyttävä näky.
Kauniiden maisemien lisäksi Konttaisella on Taivalkosken mielestä oma tunnelmansa.
– Ja täällä näyttää joka kerta eriltä sään ja vuodenajan mukaan.
Konttainen on Taivalkosken, Koillisen akan lempipaikka. Paikan kauneuden ja jylhyyden huomattuaan hän haluaa viedä sinne muutkin.
Koillisen pitkillä taipaleilla
miehensä perässä hiljainen nainen
Kantaa raskasta lastia,
ei ole heikko astia,
hän jaksaa uurastaa.
Koillisen akkaa turhaan et kehu
Rakkautensa on kuin hillan mehu,
unensa villan untuvaa.
Elämän liukkailla pitkospuilla
jalkansa horjahtaa, rimpi on alla,
äänet korppien korvissaan
ei toki suostu hukkumaan
hän ylös ponnistaa.
Kasvatti sitkeän pintakuoren
itselleen vuosien perinteen mukaan.
Luotu iskuja kestämään,
oppinut salaa itkemään,
hän osaa ymmärtää.
Lapsensa hoiteli rakkaudella,
hellyyttä rikkauden sijasta antoi
Toivoi: hänellä helpompaa
jos oisi tiellään taivaltaa
ja onni saavuttaa.
Tytti Taivalkoski luki Maija Alajuuman runon vuosia sitten. Se jäi kummittelemaan mieleen. Syy selvisi viime vuonna. Vakituisesta työstään metsäasiantuntijana pois jättäytynyt Taivalkoski päätti vaihtaa suuntaa.
Vuosi sitten hän oli jo ottanut liikun suuntaan, kun aloitti Ruukin riistalinjalla luonto-ohjaajaksi opiskelun.
Syntyi Koillisen akka -aputoiminimi, joka tarjoaa elämys- ja luontopalveluita.
– Sen myötä kehittelen perinnekulttuuriin liittyviä ja tarinallisia ohjelmapalveluita. En keksi pyörää uudestaan, vaan mennään ajassa taaksepäin. Mikä on ennen ollut ihmisille tavallista, on nykyajan ihmisille elämys.
Luontoon ja erästelyyn liittyvät ohjelmapalvelut ovat vielä kehittelyssä.
– En osaa sanoa ihan tarkkaa aikaa, koska aloitan, mutta suunnitteilla ja kehitteillä asia on. On tulossa ohjelmia sekä kesään että talveen: elämyksiä ja uniikkeja juttuja.
Hahmossaan Taivalkoski ammentaa vahvasti perinteestä. Siinä on apuna kiinnostus menneeseen, ripaus mystiikkaa sekä koillismaalaiset juuret, joista Taivalkoski on ylpeä.
– Olen tutkinut Kuusamon sukuni historiaa. Kuulin, että Kitkan noita olisi minun esi-isäni. Se on aika mielenkiintoista. Ja itse asiassa kyllä välillä tunnenkin itseni aika velhoksi, Taivalkoski hymähtää.
Viime vuoden syksy oli Taivalkosken elämässä eräänlainen taitekohta. Kun läheinen sairastui vakavasti, sai se Taivalkosken miettimään omaa elämäänsä.
– Aloin miettiä, että ehkä elämällä on minulle jotain muutakin tarjottavaa. Ja että mistä päästä elämää voisi vähän keventää.
Valinta oli helppo. Hän jättäytyi pois metsäorganisaatiosta metsäasiantuntijan tehtävistä ja aloitti kevyemmin osa-aikaisena Citymarketissa. Välillä hän tekee osa-aikatöitä myös Kujalan porotilalla.
– Ei se ollut mikään hetken mielijohde. Totta kai sitä oli miettinyt pitkään, mutta sen hetki oli nyt tuossa. Päätös oli hyvä.
Taivalkoski vannoo, että ei ole katunut päivääkään päätöstään, mutta muissa se on aiheuttanut ihmetystä.
– Joku sanoikin minulle, että miten sinä noin lähdet vakituisesta työstä ja heittäydyt tyhjän päälle, mutta en ole todellakaan heittäytynyt tyhjän päälle. Olen ollut enemmänkin ihmeissäni, miten nyt menee todella hyvin.
Taivalkoski kertoo esimerkiksi saaneensa yhteistyötarjouksia Koillisen akan myötä, kun hän on tuonut asiaa esiin sosiaalisessa mediassa.
Alhaalla kuukkelit odottavat jo. Ne ovat tottuneet ihmisiin ja kuvattavana olemiseen.
Jos jollakulla on leivänmuruja – tai muuta syötäväksi kelpaavaa kädessään – rohkea kuukkeli lennähtää noukkimaan ne matkaansa. Liekö niiden tuoman onnen ansiota, mutta Taivalkoski elää nyt unelmaansa hypätessään yrittäjän saappaisiin.
– Olen haaveillut yrittäjyydestä varmaan ihan penikasta asti.
Luonto on ollut ihan pienestä pitäen vahvasti läsnä Taivalkosken elämässä. Varhaisimmat muistot liittyvät metsiin.
– Olen ollut jo 3-vuotiaana metsänistutuksessa kastelemassa taimia kastelukannulla. Isompana olen sitten tehnyt raivaus- ja moottorisahahommia.
Olikin luonnollinen jatkumo, että Taivalkoski kouluttautui metsätalousinsinööriksi.
– Jossain vaiheessa mietin myös metsäalan yritystä, mutta sitä on hirveän hankala aloittaa sivutoimisena.
Koska luonto ja luontopalvelut alkoivat kiinnostaa Taivalkoskea yhä enemmän, halusi hän yhdistää yritysideassaan ne asiat, joista itse nauttii, ulkoilma, elämykset ja luonto, ja tarjota niitä muillekin.
Vaikka Taivalkoski on kokenut luonnossa liikkuja, on se näyttänyt hänelle viime aikoina itsestään uusia puolia. Nainen aloitti metsästyksen viime syksynä, ja on käynyt kanalintu-, hirvi- ja karhumetsällä. Kimmokkeena olivat kaikki hienot metsästystarinat.
– Ja kun asuu korvessa, ei tarvitse kuin nakata haulikko tai kivääri olalle ja lähteä metsään.
Ehdottomia tähtihetkiä syksyllä olivat ne kerrat, kun Taivalkoski pääsi osallistumaan karhunmetsästykseen.
– Vaikka ei edes nähty karhua, mutta nähtiin karhut jäljet ja jätökset, oli se jo jännittävää. Kokemus oli ehdottomasti top 10:n joukossa.
Talitintti säestää Taivalkosken jutustelua titityksellään.
– Haave on, että pystyn jossain vaiheessa työllistämään itseni tällä hommalla kokoaikaisesti. Hienoa, että on mahdollista alkaa kokeilla ja kehittää hommaa sivutoimisena. Minulla on vahva tunne siitä, että tulen onnistumaan.
Jos pakkasta ei ole paljon, pärjää kerrastolla, fleecellä ja toppatakilla. Jos pakkasta on enemmän, voi vaihtaa merinovillakerrastoon ja villapaitaan.
Kovilla pakkasilla tai tuulella pipon alle kannattaa laittaa kypärälakki.
Kaulan suojaamiseenkin voi käyttää kahden kerroksen taktiikkaa: alle tuubihuivi ja päälle vielä kaulaliina.
Kinttaiden kannattaa olla sellaiset, joissa kädet pääsevät lämmittämään toisiaan. Hanskojen päällyskerroksen kannattaa olla nahkaa, sillä niissä on hyvä lämmönjohtavuus ja -läpäisevyys.
Jalkoihin kannattaa sujauttaa villasukka tavallisen tai merinovillaisen sukan päälle. Kovilla pakkasilla voi kokeilla lämpöpohjallista.
Jos retkellä alkaa lämpimästä pukeutumisesta huolimatta paleltamaan, yritä kuitenkin olla mahdollisimman rentona. Jos jännität hartiat ylös, tulee entistä kylmempi.
Pidä mukana taukovaatetus kuten kevyttä untuvatakkia.
Kiinnitä turvallisuuteen huomiota etenkin, kun lähdet kauemmas. Nykyajan puhelimissa on todella huonot akut, joten pidä puhelinta lämpimänä povitaskussa takin uloimman ja kylmimmän taskun sijasta. Pidä mukana powerbankkia, niin saat ladattua akku.
Jos lähdet liikenteeseen pimeällä, ota mukaan varalamppu.
Muista sujauttaa taskuun myös tulitikut.