Tuosta sujahdan, kuten ennenkin.
Näin muoniolainen porotalousyrittäjä Markku Rauhala ajatteli ajaessaan moottorikelkallaan kohti Muonion Vuontisjokea.
Joen jäät olivat heikot, paikoin ihan olemattomat.
Monet kerrat mies oli tuosta mennyt, miksei nytkin. Vauhtia vain lisää.
Luontoa uhmaten hän oli ajanut yli jopa sulasta.
Mutta tällä kertaa 25-vuotiaan nuorukaisen tuuri ei kantanut. Viimeisessä pudotuksessa ennen joelle laskeutumista kelkan tela katkesi. Tönkkö kelkka huilasi keskelle jokea ja Rauhala tipahti kelkkoineen virtaavaan veteen.
Hän pysytteli rauhallisena, vaikka tilanne oli vakava. Kelkka alkoi nopeasti vajota joen pohjaan perä edellä, 3–4 metrin syvyyteen.
Rauhala käveli kelkan päällä se painuessa veteen, kunnes viime hetkellä potkaisi itsensä pois kuomun päältä ja lähti uimaan.
– Kymmeniä kertoja olin ajanut samasta kohdasta. Tyhmyyttäni ottanut riskin, joka oli nyt viedä minut joen pohjaan, Rauhala muistelee vanhaa tapahtumaa.
Rauhala ui virtaavassa vedessä painava kelkkahaalari päällään. Haalarissa olleen tuppivyön ansiosta haalarin selkäosaan muodostui ilmapussi, joka kannatteli uijaa.
– Sain rantanäreestä kiinni ja nousin rantaan. Kaadoin vedet pois kengistä ja lähdin heti hölkkäämään. Pakkasta oli 25 astetta. Tajusin, että jos pysähdyn hetkeksikään märät vaatteet päälläni, joudun hypotermiaan, jonka jälkeen peli olisi ollut menetetty.
– Lähimpään taloon oli viiden kilomerin matka, mutta tiesin, että kaverini tulee kelkallaan perässäni ja poimii minut kyytiin. Niin kävikin. Hän oli nähnyt kelkan vajoamisen jäljet, ja myös minun jälkeni. Hän tiesi, että olin pelastunut, ja kiiruhti paikalle.
Kaverin tarjoama kelkkakyyti oli Markku Rauhalan elämän kylmin matka. Kokemuksena rankka ja opettavainen.
Niin opettavainen, että Rauhala auttaa mielellään muita luonnossa kulkijoita.
Viimeksi hänen apuaan tarvittiin Pallaksella, jossa äiti ja poika eksyivät reitiltä ja joutuivat yllättävien sääolosuhteiden armoille kohtalokkain seurauksin.
Puhelin hälytti Pallakselle
Yli-Muoniossa tammikuinen päivä on takertunut aamun harmauteen. Luonto on kaunis: lumiset puut, koskemattoman valkoinen järvi.
Järven takana siintävä Utkuvaara näkyy juuri ja juuri sen päällä roikkuvien pilvien alta.
Istumme Ylisen Utkujärven rannalla sijaitsevan hirsitalon lämmössä.
Jutuntekohetkellä on kulunut tasan kaksi viikkoa siitä, kun tässä samassa tuvassa puhelin hälytti.
Kyllikki ja Veli-Pekka Kurki olivat kotonaan tiistaina 3. tammikuuta kello 16.42, kun heille tuli viesti Vapaaehtoisten valtakunnallisen OHTO-hälytysjärjestelmän kautta. Viestissä kerrottiin Pallaksella olevasta pelastustehtävästä.
Veli-Pekka Kurki toimii Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Tunturi-Lapin paikallistoimikunnan puheenjohtajana. Vaimo Kyllikki on Vapepassa henkisen tuen ryhmässä.
Molemmat kuittasivat viesteihin välittömästi "ok".
Pian valmiushälyttäjä Rovaniemeltä soitti ja pyysi Veli-Pekka Kurkea toimimaan operaation Vapepa-johtajana.
Kurjen pariskunnan valmiusreput olivat valmiina, mutta mitä muuta pitäisi ottaa mukaan? Kuinkahan pitkään tehtävään pitäisi varautua? Mitä pitäisi laittaa päälle?
Nopeasti he olivat matkalla kohteeseen, jossa he huomasivat olevan monen muunkin. Paikalla oli runsaasti viranomaisia ja ensimmäiset vapaaehtoiset.
Pyhäkurussa oli kaksi ihmistä kadoksissa. Heidän etsimiseensä poliisi tarvitsi apua.
Pelastuslaitokselta saadun tiedon mukaan keli oli vaarallisen huono: tunturissa oli sekä kova pakkanen että myrskynä riehuva tuuli. Näkyvyyttä oli vain muutama metri.
Myöhemmin selvisi, että etsinnässä ei voitu käyttää turvallisuussyiden vuoksi lumikengillä ja suksilla liikkuvia etsijöitä.
"Tuli vahva tunne, että myöhästyimme kaikki"
Myös Markku Rauhala sai pyynnön osallistua etsintöihin Pallaksella. Veli-Pekka Kurki soitti hänelle avunpyyntöpuhelun, sillä Rauhala toimii Vapepassa porotalousyrittäjien yhdyshenkilönä.
Ryhmä toimii erinomaisena tietolähteenä ja Pallaksen kaltaisissa tapauksissa myös etsintä ja - paikallistuntemusapuna.
Pyynnön saatuaan Rauhala hälytti välittömästi muita ryhmäläisiä mukaan pelastustehtävään.
Kelkat pärähtivät joutuisasti käyntiin. Poliisilta luvan saatuaan 15 poromiestä kelkkoineen lähti kohti Pyhäkurua kolmesta pisteestä eri puolilta tunturia.
Tuttu tunturi otti tulijat vastaan äärimmäisenä äreänä.
– Sää oli kammottava. Kelkoista lenteli palasia kuin frisbeekiekkoja, kun tuuli repi niitä. Raavas mies lensi perseelleen, kun yritti päästä tuulessa eteenpäin, Markku Rauhala kuvaa olosuhteita.
Tuuli repi Vatikurun lumen kansikerrosta Pyhäkuruun hirveällä paineella. Markku Rauhala koki epätoivoisen hetken, kun hän näki pisteen, mistä ihmisiä etsittiin.
Rauhala tunsi paikan ja tiesi, että etsityt ihmiset olivat äärimmäisen vaikeassa kohdassa ja myrskyn silmässä.
– Tuli vahva tunne siitä, että myöhästyimme kaikki. Tänne ei saa päästää ketään sellaista, jonka turvallisuus voisi pelastustehtävissä vaarantua.
Myöhään illalla vapaaehtoiset saivat viranomaisilta tiedon, että etsityistä toinen, perheenäiti, oli löytynyt lumivyöryn seasta kuolleena.
Perheen 12-vuotias poika löytyi menehtyneenä pari päivää myöhemmin kahden metrin syvyydestä lumivyöryn alta.
Pelastustehtävä oli ohi. Kaikki tekivät kaikkensa, vaikka Vapepa-keskuksessa moni etsijäksi paikalle tullut koki turhautumista, kun tunturiin ei vaikeiden olosuhteiden vuoksi ollut asiaa.
Jäljelle jäi syvä pettymys, surukin.
Etsintöjen tarkoitus on aina löytää. Näin tapahtui nytkin, mutta etsittyjä ei voitu pelastaa luonnon hurjissa olosuhteissa.
Tärkein taito on osata perääntyä
Luonnolla on monet kasvot.
Luonto ottaa hellään huomaan, jolloin ihminen kokee olevansa turvassa luonnon sylissä.
Se osaa olla myös ankara ja armoton.
Markku Rauhala on omien luontokokemuksiensa kautta ymmärtänyt, että ihmisen ja luonnon on kunnioitettava toisiaan.
– Ihmisen on kannettava myös vastuunsa luonnossa liikkuessaan. Luonto osaa aina yllättää, vaikka siellä kuinka liikkuisi ja luulisi tuntevansa luonnon liikkeet, Markku Rauhala tietää.
Myös Veli-Pekka Kurki puhuu luonnon kunnioittamisesta. Hän korostaa, että luonnossa liikkumista pitää harjoitella ja erilaisiin tilanteisiin pitää varautua.
Ennen kaikkea on osattava perääntyä tarvittaessa.
Myös omat varusteet on tunnettava ja niiden käyttöä harjoiteltava – mieluummin huonolla ilmalla kuin kauniissa auringonpaisteessa.
– Esimerkiksi talvella ulkona nukkumista voi harjoitella turvallisissa olosuhteissa omalla parvekkeella tai terassilla. Jos se ei siellä onnistu, niin ei se onnistu luonnossakaan, Kurki vertaa.
– Tai jos sää on totaalisen kauhea, on vain jäätävä odottamaan parempaa ajankohtaa.
Vapaaehtoisten kurssi täyttyi hetkessä
Pallaksen murheellinen tapaus on herättänyt vapaaehtoiset ympäri maan. Kittilässä Vapepan järjestämä etsinnän peruskurssi vapaaehtoisille tuli hetkessä täyteen. Haku toiselle kurssille on käynnissä.
Vapepan toimintaa koordinoi Suomen Punainen Risti.
SPR:n Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun valmiuspäällikkö Timo Harju kertoo heilläkin puhelimen soineen heti Pallaksen tapauksen jälkeen.
– Ihmiset kyselevät, miten pääsisi toimintaan mukaan. Kyselyitä on tullut myös sähköpostilla, Harju sanoo.
Vapepa täyttää 60 vuotta
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa on yli 50 järjestön tai muun yhteistyötahon verkosto.
Perustettu vuonna 1964, täyttää tänä vuonna 60 vuotta.
Toiminta sai alkunsa vuonna 1963 koko Suomea järkyttäneestä 5-vuotiaan tytön katoamisesta ja menehtymisestä metsään Muonion ja Enontekiön rajalla. Pienen Anja-tytön löytämiseksi järjestettiin suuri etsintäoperaatio, mutta lopulta tyttö löytyi kuolleena kymmenien kilometrien päästä katoamispaikasta.
Vapepa auttaa ja tukee viranomaisia onnettomuuksissa ja muissa kriisitilanteissa.
Useimmiten Vapepa hälytetään kadonneen ihmisen etsintään.
Vapepan apua tarvitaan myös antamaan henkistä tukea, ohjaamaan liikennettä ja auttamaan evakuoinneissa.
Toiminnan kulmakiviä ovat vapaaehtoisuus, viranomaisten tukeminen, pyyteettömyys sekä organisoitu ja koulutettu kansalaistoiminta.
Vapepassa toimii eri puolilla Suomea yhteensä yli 12 000 vapaaehtoista. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa heitä on noin 2000 ja Lapissa noin 2600.
SPR Lapin piirin valmiuspäällikön Tanja Sälevän mukaan ikävät tapaukset lisäävät yleensäkin halua olla mukana auttamistehtävissä.
Siitä Vapepan toiminta sai alkunsakin. Vuonna 1963 toukokuussa Muonion ja Enontekiön rajalla eksynyt 5-vuotias Anja-tyttö käynnisti suuretsinnät, joita seurasi koko Suomi. Tyttö löytyi 11 päivän kuluttua kuolleena.
Seuraavana vuonna sai alkunsa organisoitu Vapaaehtoinen pelastuspalvelu.
Lapin alueen hälytysryhmissä on mukana noin 2 600 henkilöä, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa noin 2 000.
Molemmissa hälytystehtäviin on aina saatu hyvin väkeä paikalle, vaikka kyseessä olisi lomakausi tai juhlapyhä. Toiminnassa on mukana kaikenikäisiä ja lisää tarvitaan.
Sekä Sälevä että Harju korostavat, että Vapepasta löytyy erilaisia tehtäviä jokaisen kykyjen mukaisesti.
– Kaikkien ei tarvitse mennä metsään etsintätehtäviin. Esimerkiksi tietokoneen käyttäjiä tarvitaan, Timo Harju tähdentää.
Viisas varautuu ja pysyy rauhallisena
Suunnittele reittisi ja ota huomioon sääolosuhteet. Muista että sää voi muuttua yllättävän nopeasti. Älä uhmaa luonnon voimia, kuten lumimyrskyjä tai virtaavaa vettä. Jos et tunne paikallisia olosuhteita, pyydä ja kuuntele neuvoja. Ilmoita lähtöaikasi ja reittisi sekä paluuaika ystävillesi, alueen info-pisteeseen, suksivuokraamoon tai hotellin vastaanottoon. Ilmoittaudu palattuasi.
Älä lähde maastoon yksin, äläkä jättäydy tai eroa ryhmästäsi. Kirjoita nimesi tupien ja kämppien vieraskirjoihin. Pysy merkityillä reiteillä. Lue reitin varrella olevat opasteet huolella. Muista jyrkissä rinteissä lumivyöry- ja sortumavaara.
Arvioi kuntosi ja terveydentilasi. Varo uskottelemasta olevasi parempikuntoinen kuin olet. Tunne rajasi. Tunturimaasto on arvaamaton ja täynnä yllättäviä tilanteita. Pukeudu oikein. Tuulta pitävät, mutta hengittävät vaatteet ovat parhaat. Paleleminen alkaa sormista ja varpaista. Muista, että tuuli moninkertaistaa pakkasen vaikutuksen.
Tunturilla suuntavaisto voi pettää helposti, joten ota aina mukaasi kartta, kompassi ja mikäli mahdollista gps-laite. Ota lyhyellekin retkelle evästä väsymystä karkottamaan. Pidä aina mukanasi tulentekovälineet. Jos sinulla on gps-laite, opettele sen käyttö ennen retkeä. Varmista, että puhelimessasi on virtaa riittäväksi aikaa.
Jos eksyt tai väsyt, leiriydy tai hakeudu suojaan ajoissa. Väsyneenä ja viluisena on vaikea leiriytyä kunnolla. Jos alat palella, älä jää pakkaseen lepäilemään äläkä pysähdy. Jos olet epävarma sijainnistasi tai oikeasta etenemissuunnasta, älä lähde harhailemaan, vaan säilytä harkintakykysi. Käänny takaisin riittävän ajoissa, mikäli tulojälkesi näkyvät, tai etsi hyvä suoja. Älä jää lumikuoppaan lepäämään huonoissa varusteissa.
Tärkein asia leiriytyessä on, että tee tulet ja pidä itsesi lämpimänä.
Pysy joka tilanteessa rauhallisena äläkä menetä harkintakykyäsi.
Varaudu aina pahimman varalle. Suhtaudu ohjeisiin ja varoituksiin vakavasti.
Vastuu on aina sinulla itselläsi!
Hätätapauksissa soita 112.
Poliisille tulevat etsintätehtävät jaetaan hätäetsintöihin ja tutkinnallisiin etsintöihin.
Lapin poliisilaitoksen vanhempi konstaapeli Risto Mertala kertoo, että alkutoimien tehostaminen on johtanut siihen, että hätäetsintöjä tehdään vähemmän.
– Monissa tilanteissa henkilö löydetään ennen kuin hätäetsintä käynnistyy. Informaatiohaku voi jo johtaa etsittävän olinpaikan jäljille tai hänet löydetään jo alkutoimien perusteella, Mertala tarkentaa.
Viime vuosina 10–30 prosentissa poliisin etsintätehtävissä on hälytetty Vapepa paikalle. Osa tehtävistä on valmiushälytyksiä, jotka eivät johda varsinaiseen avuntarpeeseen.
Hätäetsinnän käynnistäminen tarkoittaa ihmisen hengen ja terveyden pelastamiseksi tehtäviä välittömiä toimenpiteitä. Päätöksen hätäetsinnän käynnistämisestä tekee alueen yleisjohtaja.
– Silloin käytetään kaikki keinot, että etsittävä löydetään mahdollisimman pian. Keinoihin kuuluu myös tarvittavien resurssien hankkiminen etsintätehtäviin, Risto Mertala sanoo.
Tutkinnallisessa etsinnässä on tehty jo toimenpiteitä tai katoamisesta on jo sen verran kauan, ettei ole enää mahdollista löytää etsittävää hengissä. Silloin etsitään kuollutta henkilöä tai hänestä jotain tietoa.
Pallaksella hälytys tuli pelastustehtävänä pelastuslaitokselle. Kun he eivät löytäneet etsittäviä sieltä, mihin paikannus tuli, tehtävä muuttui kadonneen etsinnäksi ja etsintä siirtyi poliisin vastuulle.
Poliisi hälytti paikalle pian myös Vapepan, joka oli aktiivisesti etsinnöissä mukana.