Tuulella on harvassa luontoliikuntalajissa yhtä tärkeä rooli kuin leijahiihdossa. Viime vuosina näyttävästi leijalla liikkuvia ihmisiä on alkanut näkyä kaikkialla Suomessa, mutta voisiko kuka tahansa kokeilla lajia?
Leijahiihto sekä leijalautailu ja -surffaus ovat liikuntamuotoja, joissa edetään tuulen sekä 8–15-neliöisen leijan avulla avarissa ympäristöissä, kuten tunturissa, avosuolla tai järvellä. Erona ovat käytännössä vain varusteet: kun leijahiihdossa alla on laskettelusukset, leijalautailussa liikutaan lumilaudalla. Leijasurffausta harrastetaan sulan veden aikaan.
Leijakoulu Lappiksen yrittäjä Harri Rautava kertoo, että leijaurheilu on rantautunut Suomeen vasta 1990-luvulla, joten harrastajamäärät eivät ole meillä vielä suuria.
– Viimeisen parin kunnon talven ansiosta moni on kuitenkin innostunut testaamaan lajia – etenkin, jos on tottunut laskemaan rinteessä suksilla tai laudalla. Leijahiihto mahdollistaa harrastuksen melkeinpä missä vain, kunhan tuulta on riittävästi, Rautava sanoo.
Leijahiihto tarjoaakin mukavia harrastuspäiviä helposti, sillä sopivia paikkoja löytyy kaikkialta Suomesta. Sen sijaan, että matkaa viikonlopuksi laskettelukeskukseen, voi työpäivän jälkeen käydä leijahiihtämässä vaikkapa lähijärven jäällä tunnin parin ajan.
80 prosenttia suorituksesta on leijanhallintaa
Leijahiihto on laji, jossa tekniikka ratkaisee. Rautavan mukaan jopa 80 prosenttia suorituksesta liittyy siihen, miten hyvin leijaa osaa kontrolloida. Jotta leijahiihdon makuun pääsee turvallisesti, Rautava suosittelee käymään ammattilaisen vetämän kurssin.
Kurssilla lähdetään liikkeelle siitä, millaisia varusteet ovat ja miten ne laitetaan käyttökuntoon. Suksien tai laudan lisäksi tarvitaan vyötärölle kiinnitettävä trapetsi, sopivan kokoinen ja mallinen leija sekä puomi, jolla leijaa ohjataan. Kurssilla varusteet saa vuokrattua ilman, että omia kamppeita tarvitsee hankkia heti itse.
– Aluksi vaikeinta on vain pystyä seisomaan ja pitämään leija ilmassa paikoillaan. Helpointa taas on liikkua suksilla tai laudalla. Muutamassa tunnissa saa jo kuitenkin hyvän tuntuman, kuinka leijaa hallitaan.
Koska laji perustuu tuuliolosuhteisiin, ympäristöä kannattaa opetella havainnoimaan. Usein suotuisat säätiedotukset antavat syyn lähteä ulos, mutta vasta paikan päällä arvioidaan, mistä ilmansuunnasta todellisuudessa tuulee ja kuinka voimakkaasti.
Se, miten vaikkapa puut huojuvat, linnut liitävät tai lunta tuiskuttaa, paljastaa säätilasta yllättävän paljon.
– Kokemattoman kannattaa aina aloittaa kevyehköllä kelillä eli silloin, kun tuulen nopeus on noin 3–4 metriä sekunnissa. Sitä isommilla tuulilla tarvitaan jo enemmän kokemusta, Rautava sanoo.
Samat lainalaisuudet kuin laskuvarjohyppäämisessä ja sukeltamisessa
Kun pohjatyöt on tehty kunnolla, on aika pohtia, mitä kaikkea turvalliseen harrastamiseen ja sopivien harrastuspaikkojen valintaan liittyy. Vaikka laji on lähtökohtaisesti oikein turvallinen, Rautava tietää tapauksia, joissa henkilö on hankkinut varusteet omatoimisesti käytettyinä ja katsonut itsekseen Youtube-videoita.
Hän vertaa leijahiihtoa laskuvarjohyppäämiseen tai laitesukellukseen: jos harrastaja ei tiedä, mitä hän on tekemässä, hän saattaa olla vaaraksi joko itselleen tai muille.
– Siksi harrastus kannattaa aloittaa asiantuntijan opissa. Autamme myös mieluusti, millaiset varusteet ovat laadukkaita, turvallisia ja juuri tietyntyyppiseen harrastamiseen soveltuvia. Muuten rahat menevät hukkaan ja lopputuloksena on pahimmillaan sairaalareissu.
Rautava huomauttaa, että yksi lajin hienouksista on kuitenkin se, että jokainen voi asettaa juuri itselleen sopivan riskitason. Tällöin tärkeässä roolissa on ennakointi, koska luonnossa olosuhteet voivat joskus muuttua hyvinkin nopeasti.
– Paras turva on aina kaveri, joka voi auttaa kiperän paikan tullen. Etenkään aloittelijan ei kannata lähteä yksinään harrastamaan.
Leijahiihtoa voi harrastaa kuten itselle sopii
Rautava itse on seissyt lapsesta saakka lumilaudan päällä, kunnes vuonna 2004 hän hurahti leijasurffaukseen asuessaan Irlannissa. Häntä koukuttaa erityisesti lajin monipuolisuus: vaikka varusteet ovat tutut, luonnonolot ja harrastuspaikat näyttävät uudet kasvonsa joka kerta.
– Vielä ei ole tullut vastaan kahta samanlaista leijahiihtopäivää. Esimerkiksi meren jäällä ja tunturimaisemissa kyseessä on kuin kaksi eri lajia.
Lapista hän listaa hienoiksi mutta aloittelijalle sopiviksi leijahiihtokohteiksi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston sekä Saariselän. Järvistä hyviä olosuhteita suovat Jerisjärvi, Pallasjärvi ja Inarijärvi.
Mieleenpainuvimmaksi leijasurffauskohteeksi Rautava taas nostaa kaukaisen saaren Vietnamissa, jossa oli täydelliset tuuliolosuhteet, eikä ketään muita mailla halmeilla.
Jos harrastuskohteita on tarjolla jokaiseen makuun, niin on myös tapoja harrastaa. Leijahiihdon pariin voi tulla juuri omista lähtökohdista käsin ja mukailla sitä omien mielenkiinnon kohteiden mukaan.
– Mennäkö rennosti kurvaillen tasamaalla vai maksimivauhtia hakien ja näyttäviä hyppyjä tehden? Vai kenties hissin lailla tunturin rinnettä ylös ja sitten vapaalaskien alas? Tai miten olisi yön yli retki autiotuvalle ahkion kanssa?
Uusille harrastajille leijahiihto- ja surffauskursseja järjestää muun muassa Harri Rautavan yritys Leijakoulu Lappis. Suomen suurin leijahiihdon ja -surffauksen kouluttaja toimii viidellä pohjoisen paikkakunnalla ja yhteensä 13 paikassa eri puolilla Suomea sekä talvisin että kesäisin.
Leijahiihtokursseja järjestävät myös muun muassa Hiutale Adventures Levillä, Noroutine Sports Helsingissä, Kitetirri Lahdessa ja Starkko Vaasassa.
Rautava on mukana järjestämässä myös Pallastunturin kahta Pallas Kiteweek -tapahtumaa, jonka ajankohdat ovat tänä vuonna 12.–19. helmikuuta sekä 20.–25. helmikuuta. Tapahtumat sopivat myös aloittelijoille.
Facebookin Kiteboarding Finland -ryhmästä voi löytää harrastusseuraa ja vinkkejä lajin harrastamiseen.