Kuinka moni Ounasjoella syntyneistä lohenpoikasista pääsee Kemijoen alaosan viiden voimalaitospadon ohi merelle?
Entä missä kohtaa sijaitsevat rakennetun jokiosuuden pullonkaulapaikat, jossa merelle matkaavat smoltit eli vaelluspoikaset joutuvat isoimpiin ongelmiin?
Luonnonvarakeskus tutki kesällä 2023 näitä kysymyksiä Kemijoen rakennetulla alaosalla. Tutkimuksen mukaan neljäsosa eli noin 25 prosenttia tutkimukseen merkityistä vaelluspoikasista selviytyi viiden voimalaitoksen ohi jokisuuhun.
– Todellisuudessa luku on varmasti hieman parempi, koska luonnonkaloja ei käsitellä tai merkitä mitenkään, mutta kyllähän tämä antaa jonkinlaisen indikaattorin siitä, että aikamoni tällä matkalla kuolee, Luonnonvarakeskuksen tutkija Panu Orell kertoo.
Kalatalousviranomaisena Lapin ely-keskus on vaatinut vaelluskaloille sopivien kulkureittien rakentamista Kemijoen voimalaitosten yhteyteen.
Kalatiet on keskeisin osa hakemusta, jolla ely-keskus perää voimayhtiöille lankeavan Kemijoen kalanhoitovelvoitteen päivittämistä. Nykyinen velvoite on vuodelta 1982. Nykytiedon mukaan se kompensoi vain osan vahingoista, joita voimalaitosten rakentaminen on aiheuttanut vaelluskaloille.
Hakemuksessaan ely-keskus vaatii esimerkiksi sitä, että vähintään 60 prosenttia smolteista selviäisivät viiden voimalaitoksen läpi.
– Kyllä se kova tavoite on ja vaatii merkittäviä toimia sekä alasvaelluksen että myös ylösvaelluksen osalta. Tässä tutkimuksessa keskityttiin oikeastaan siihen, että tunnistaisimme ne suurimmat ongelmapaikat, mihin mahdollisia toimenpiteitä kannattaa priorisoida.
Tutkimuksen mukaan pullonkaulana Kemijoella toimii etenkin Valajas- ja Petäjäskosken väli, jonne jäi 40 prosenttia Valajaskoskelta vapautetuista poikasista.
– Ihan tarkkaan syytä ei voida selvittää, mutta potentiaalisia syinä on esimerkiksi se, että Petäjäskosken voimalaitoksen vedenottosyvyys on paljon syvemmällä kuin muilla laitoksilla.
Syvempi vedenottosyvyys tarkoittaa käytännössä sitä, että smoltin on sukellettava syvemmälle päästäkseen turbiinien läpi.
– Se ei oikein ole halukas sukeltamaan syvempiin vesikerroksiin ja jää pyörimään patoaltaaseen. Paikallaan olo lisää heti saalistuspainetta eli smoltit tulevat käytännössä syödyiksi, Orell sanoo.
Jos ely-keskuksen tavoitteeseen halutaan päästä, olisi toimet aloitettava juuri Valajas- ja Petäjäskoskelta, jotka Ounasjoessa mahdollisesti kasvavat vaelluspoikaset kohtaavat ensimmäisenä.
– Oli ne keinot sitten mitä hyvänsä, niin mikään tuskin on varma tai helppo keino. Tiedämme, että selviytyminen voimakkaasti rakennetulla jokiketjulla on paljon huonompaa kuin luonnonmukaisessa joessa.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että enemmän voimalaitoksia ohittaneilla vaelluspoikasilla oli suurempi todennäköisyys kuolla kuin vähemmän voimalaitoksia ohittaneilla.
Viime aikoina isosti esillä ollut Sierilän voimalaitos tekisi vaelluskalan palauttamisen Kemijokeen entistä vaikeammaksi.
– Se on ihan selvä juttu, että näin tulee käymään, jos uusia voimalaitoksia rakennetaan.
Esittelimme toimittaja Risto Pyykön kesällä 2022 tehdyssä jutussa tutkijoiden luoman populaatiomallin.
Mallissa luodaan Kemi-Ounasjoelle viisi eri skenaariota siitä, miten lohikanta voisi kehittyä rakennetulla joella.
Kaikissa skenaarioissa on vaellusyhteydet viidessä voimalaitoksessa sekä emolohien ylisiirrot ja poikasistutukset siinä laajuudessa kuin ely-keskus on vaatinut.
Alla skenaario, jossa alas- ja ylösvaelluksessa tappio olisi 25 prosenttia/pato. Siinä kuolleisuudeksi tulee lopulta 76 prosenttia, eli se on lähelle nyt tutkijoiden saamaa 25 prosentin läpäisyastetta.
Lisäksi mallissa emolohien ylisiirtoja tehtäisiin 10 vuotta ja poikasistutuksia 15 vuotta.
Kemijoen alaosan viidellä padolla 25 prosentin tappio olisi lohelle kohtalokas.
Kanta kuolisi sukupuuttoon sen jälkeen, kun istutukset on lopetettu.
