Tutkimuskentän viesti on yhtenäinen ja selvä: metsien käytössä on tapahduttava muutoksia. Tämä lyhyt mutta painava lause on kätketty Suomen ympäristökeskuksen (Syke) juuri ilmestyneen ilmastoaiheisen tiedotteen loppuun.
Syke on arvioinut ympäristöministeriön toimeksiannosta ilmastolain tavoitteita ja täydentäviä keinoja niihin pääsemiseksi. Raportin mukaan tavoitteet eivät ole toteutumassa nykykeinoin.
Lisätoimia tarvitaan Syken mukaan kaikilla sektoreilla ja erityisesti maankäyttösektorilla on tehtävä selvä suunnanmuutos jo tällä vuosikymmenellä. Maankäyttösektorilla tarkoitetaan metsätaloutta, maataloutta ja muuta maankäyttöä.
Millaisia muutoksia metsissä sitten olisi tapahduttava? Syken raportin listaamia ohjauskeinoja ovat muun muassa valtion metsien suojelu, kaikkien suometsäojitusten luvanvaraistaminen sekä lakiin kirjatut päätehakkuukriteerit ja harvennuskriteerien tiukentaminen.
Maankäyttösektorilla on Syken mukaan löydettävissä toimia, joiden sekä päästövähennyspotentiaali että kustannusvaikuttavuus ovat hyviä. Potentiaalisimmat näistä ovat metsien kiertoaikojen pidentäminen ja harvennusten lieventäminen.
Porkkana on keppiä houkuttelevampi, ja tämä olisi hyvä huomioida keinoja valikoidessa. Syke toteaakin, että metsien käsittelyn muutoksia voidaan saada aikaan ottamalla käyttöön taloudellisia kannustimia.
Jos esimerkiksi metsänomistajille maksettaisiin korvausta metsien hiilinielun kasvattamisesta, alentuisivat hakkuut mallilaskelmien mukaan merkittävästi jo verrattain alhaisilla korvaushinnoilla.
Myös Suomen juuri julkaistu YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen maaraportti painottaa, että luontokadon pysäyttämisessä erityistä huomiota tarvitaan taloudellisiin ohjauskeinoihin ja positiivisiin kannustimiin.
Hakkuiden maltillistamisella olisi positiivinen vaikutus myös metsien luontokadon hidastamiseen. Syke ei raportissaan käsittele tätä suoraan, mutta muistuttaa tiedotteessa tammikuussa julkaistusta, Luonnonvarakeskuksen ja Syken metsäselvityksestä sekä Ilmastopaneelin ja Luontopaneelin yhtä tuoreesta raportista.
Tiedepaneelien mukaan Suomen ilmasto- ja luontotavoitteiden samanaikainen saavuttaminen edellyttää hakkuiden maltillistamista sekä tiukan suojelun merkittävää kasvattamista metsissä.
Paneelien raportti painottaa, että metsäalan omat metsänhoidon suositukset eivät riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä talousmetsissä.
Luonnonvarakeskuksen ja Syken selvityksen karkeiden mallinnusten mukaan luonnon ja vesistöjen tilaa voitaisiin merkittävästi parantaa ja hiilineutraalisuustavoite saavuttaa toimilla, jotka johtavat noin 15 prosenttia nykytasoa alempaan hakkuukertymään.
Juuri tähän ilmastonmuutoksen ja luontokadon sidokseen viitataan tutkimuskentän yhtenäisellä viestillä metsien käytön muutoksista.
Aiheeseen liittyy vielä lajiston monimuotoisuuden ja hiilen varastojen suhde, johon Juha Kauppinen perehtyy viime vuonna ilmestyneessä teoksessaan Kertomus maasta. Uusimpien tutkimusten mukaan monimuotoinen ekosysteemi voi kerryttää hiiltä enemmän kuin yksipuolinen.
Ilmiötä ei ole tutkittu kattavasti Suomen metsissä, mutta on perusteltua olettaa, että suhde voisi toimia täälläkin. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta kytkeytyvät siis olennaisesti toisiinsa.
Kauppinen tiivistää monimuotoisuuden ja hiilen suhteen lauseeseen, joka voisi olla lainaus myös Syken tutkimusraportista: hakkuiden vähentäminen on hyväksi metsien lajistolle, hiilen varastoille ja myös hiilen sitoutumiselle, siis hiilinieluille.
Myös Syken toimintaohje on selvää tekstiä: päättäjien on otettava käyttöön vaikuttavia ohjauskeinoja, jotta tarvittavat toimet voidaan toteuttaa laajamittaisesti.
