Alamäkipyöräily, lumilautailu ja laitesukellus ovat monelle hurjapäälle tuttuja harrastuksia, mutta oululainen Tuomas Jurvelin, 36, on onnistunut tekemään niistä itselleen ammatin.
–Olen lapsesta saakka ollut se, joka kiikkuu nenä poskella kuusen latvassa, eikä lajit ilman vauhtia ja vaaran tuntua luonnistu. Ei vain pysty!
Jurvelin on harrastanut koko ikänsä vauhdikkaita lajeja, analysoinut niitä ja jakanut mielellään omat oivallukset muille lajin harrastajille.
– Perinteiset harrastukset, joista ei voi saada adrenaliinipiikkejä, eivät pysyisi päiväohjelmassa pitkään.
Jurvelin vietti lapsuutensa Kuhmossa. Teini-ikäisenä ravintolakokkikoulu Vuokatissa mahdollisti lumilautailun harrastamisen, ja kesällä aika kului rullalautaillen.
Koulu meni läpi rimaa hipoen, sillä nuoren miehen elämässä etusijalla oli lautailu eikä koulun penkillä istuminen.
Ammattikoulun jälkeen vain Jurvelin ja yksi toinen hänen ikäluokastaan menivät siviilipalvelukseen. Valinnasta sai kuulla kylillä.
– Kuhmo on pikkukylä, siellä harrastetaan hiihtoa ja jääkiekkoa. Osin varmaan siksi halusin lautailla ja mennä sivariin. Nämä valinnat toivat tunteen, että sain ensimmäistä kertaa päättää omista asioistani ja tehdä, mitä haluan.
Siviilipalveluksen jälkeen Jurvelin meni lukioon verraten vanhana, 21-vuotiaana. Tässä iässä tiedon vastaanottaminen luonnistui ja opinnot kiinnostivat.
Lakin lisäksi tuoreelle ylioppilaalle ojennettiin viisi stipendiä. Hyvää koulumenestystä Jurvelin lähti juhlistamaan ystävän kanssa reppureissulle junalla Siperian ja Mongolian kautta Kiinaan.
Sieltä he jatkoivat edelleen Indonesiaan, missä Jurvelin lähti kaverin yllyttämänä kokeilemaan ensimmäistä kertaa laitesukellusta. Laji veikin yllättäen mukanaan.
Ennen kuin sukellus sai isomman roolin Jurvelinin elämässä, hän palasi kuitenkin useammaksi vuodeksi Suomeen. Rakkaus toi miehen Ouluun, ja hän opiskeli valokuvausta Limingan taidekoulussa ja Tornion ammattikoulussa.
Ensimmäiset viikot opinnoista Jurvelin tosin suoritti etänä pyöräillessään Barcelonasta Gijóniin. Tuhannen kilometrin pyöräilyn taustalla oli veto kaverin kanssa.
Valokuvausopintojen jälkeen kasassa oli tarpeeksi rahaa ja vuorossa uusi Thaimaan reissu. Paikaksi valikoitui Ko Tao ja tavoitteena oli käydä niin paljon sukelluskursseja kuin mahdollista.
Jurvelin arvelee, että osasyynä hänen vauhdikkaisiin lajivalintoihinsa voi olla adhd.
– Adhd ja laitesukellus ovat hyvä yhdistelmä. Meren paineessa vietetyn ajan jälkeen olo on mitä rauhallisin, Jurvelin kertoo.
Talven hän toimi laitesukellusoppaana ja into lajin oppimiseen jatkui.
Sitten päälle tuli korona. Nopeaksi mietitty piipahdus Suomessa muutti suunnitelmia, eikä paluu Thaimaahan enää onnistunut.
Jurvelin päätti suorittaa laitesukellusopettajan koulutuksen Norjassa. Hän halusi hankkia myös luolasukellusoppaan pätevyyden, jota varten harjoiteltiin Pluran luolastoissa. Kaksi suomalaista kuoli siellä sukellusonnettomuudessa vuonna 2014.
– Toki sitä mietti hieman, että on menossa puuhaamaan sellaista, missä ei ole virheisiin varaa ja suhtautumisen pitää olla asianmukaista.
Viime talvet Tuomas Jurvelin on työskennellyt Rukalla opettaen lumilautailua. Alamäkipyöräily ja lautailu tapahtuvat samoissa paikoissa, mutta lajien laskukausi vain on eri.
– Lajeja, joita vielä tulevaisuudessa haluaisin opettaa, olisivat kiipeily sekä laskuvarjohyppy.
Alamäkipyöräilyyn Jurvelin tutustui Ylläksellä. Ensimmäiset laskupäivät aiheuttivat enimmäkseen pettymyksiä ja mielipahaa.
Vasta ensimmäinen itselle sopiva lainapyörä muutti suhtautumisen lajiin.
– Sanoin ystävilleni, ettei mene montakaan vuotta ja opetan tätä lajia eteenpäin.
Nykyään Jurvelin opettaa freenlancerinä alamäkipyöräilyä Oulun Ruskon bike parkissa ja Rukalla.
Tältä syksyltä Ruskon keskus on jo mennyt kiinni, mutta lajia voi yhä harrastaa Iinatissa.
– Molemmat vaihtoehdot ovat hyviä ja erilaisia, mutta Rusko on näistä hurjempi, Jurvelin sanoo.
Iinatissa toimintaa ylläpitää Trail Park Boys ry, ja paikka on nuorempien laskijoiden suosiossa mahdollisesti sijainnin ansiosta.
Ruskon Bike Park puolestaan avautuu jälleen ensi kesänä laskettelukauden jälkeen.
Omissa urheilusuorituksissaan Tuomas Jurvelin kertoo olevansa hurjapää. Opettajan roolissa tilanne on kuitenkin toinen.
– Kun opetan muille, pidän tärkeimpänä tekniikan oppimista. Vasta aivan viimeisenä harjoitteisiin lisätään vauhtia ja sitäkin oman taitotason mukaan.
Harrastaessaan Jurvelin on aina analysoinut omaa tekemistään ja miettinyt, miten opettaisi oivalluksensa muille. Omat onnistumiset ja epäonnistumiset jäävät mieleen, ja syiden miettiminen auttaa opettamaan asian paremmin.
– Laitesukellusta on jo opetettu pitkään ja opettamiselle on tietyt kehykset ja standardit. Opettajan ei odoteta sooloilevan uusia ohjeistuksia tunnettujen tekniikoiden tilalle. Alamäkipyöräilyssä tilanne on toinen, koska lajin opettaminen kehitysvaiheessa. Tekniikoita on vielä mahdollista hioa.
Nyt Jurvelinin elämä on suurilta osin alamäkipyöräilyä ja harjoittelua ensi kesän kisoja varten. Tulevan talven hän tekee toimistotöitä Espanjan Torreviejassa, missä maastossa riittää korkeuskäyriä lajin harrastamiseen.
– Ajattelin nyt keskittyä itseeni ja teen asioita, joista nautin. Jo nuorena ajattelin, että haluan tehdä asioita, jotka kiinnostavat ja jatkan tässä asiassa samaan malliin, Jurvelin sanoo.