Tuntsa avautuu kerros ker­rok­sel­ta

Tuntsa on salaperäinen erämaa.

Itä-Lapin Sallassa ja Savukoskella sijaitsevan Tuntsan tunnelma on ainutlaatuinen. Vanhat kuusimetsät, joet, tunturit ja hiljaisuus vetävät eräretkeilijöitä puoleensa.

Aivan kuin Tuntsassa olisi monta kerrosta. Tuntsan laitamilla voi tutustua nähtävyyksiin ja saada aavistuksen erämaan tunnelmasta, mutta syvemmälle vanhan metsän tunnelmaan pääseminen vaatii useamman päivän vaelluksen.

Pitkälläkään vaelluksella ei voi tavoittaa kaikkea. Tuntsan sisin kerros on osittain rajavyöhykkeellä sijaitseva Värriön luonnonpuisto, jossa retkeily on kielletty.

Luonnonpuiston eteläpuolella on varsinainen Tuntsan erämaa-alue, joka on kooltaan suhteellisen pieni, mutta Tuntsan alueeseen kuuluu myös läheinen Sorsatunturin luonnonsuojelualue.

Liikkeelle Tuntsan laitamilta

Tuntsaa voi lähestyä etelästä Naruskan suunnasta tai pohjoisesta Tulppion suunnasta. Syrjäisiin kohteisiin kuljetaan usein omalla autolla. Savukoskelta Tulppioon pääsee kerran viikossa myös kutsutaksilla, bussimatkan hinnalla. Lisäksi paikalliset yrittäjät järjestävät kuljetuksia.

Hyviä vaelluksen lähtöpaikkoja ovat etelässä Tuntsan pubi ja pohjoisessa Tulppion majat. Molemmat yritykset tarjoavat ruoka- ja majoituspalveluja ja niistä voi saada myös kuljetusapua.

Tuntsan pubissa tunnelmaa luovat jukeboksi sekä seinillä roikkuvat turkikset ja vanhat työkalut.

Tulppion majojen leirintäalueen lähistöllä voi tutustua Samperin savotassa eli Suomen ensimmäisessä suuressa konesavotassa käytettyyn höyryveturiin.

Korkeimmat huiput ovat Sorsatunturin luonnonsuojelualueella

Tuntsan pubilta voi aloittaa vaelluksen Sorsatunturin luonnonsuojelualueelle. Noin kilometrin päässä pubista kulkee valtakunnallisen UKK-reitin pohjoisin osuus, joka vie Naruskajärveltä Tulppioon. Tuntsan alueen halki kulkevan osuuden pituus on noin 80 kilometriä, ja sen varrella on neljä tupaa ja kaksi kotaa.

UKK-reitin osuutta Sorsajoentien ja Naruskantien risteyksestä Tuntsajoelle kutsutaan myös A. E. Järvisen reitiksi. Eräkirjailija ja metsänhoitaja Järvinen ylisti kirjoissaan Tuntsan kairaa ja erityisesti Tuntsajokea.

Reitin aluksi kuljetaan autotietä pitkin, mutta sitten päästään polulle ja lähemmäs erämaan tunnelmaa. Sorsajoki kapenee ja metsät muuttuvat kuusivaltaisiksi. Vanhat, kiemuraiset katajikot ja pienet suot reunustavat merkittyä reittiä. Pitkospuut ovat jo nähneet parhaat päivänsä, eikä virran yli ole siltaa, mutta tämä vain lisää erämaan tunnelmaa.

UKK-reitti kulkee tuntureiden kupeita vanhojen kuusikoiden halki ja poikkeaa välillä Jäkälätunturin huipullekin. Alueen korkeimmille tuntureille reitti ei nouse, mutta merkityn reitin varrelta voi poiketa huiputtamaan esimerkiksi Sorsatunturin (629 metriä) tai Takkaselkätunturin (590 metriä).

Sorsatunturi on Tuntsan alueen ja Sallan kunnan korkein huippu, jonka kaakkoispuolen rinne laskeutuu Venäjän puolelle. Sorsatunturin huippu on kivikkoinen, mutta selkeällä säällä näköalat ovat upeat.

Sorsatunturin luonnonsuojelualueen pohjoisosassa merkitty reitti haarautuu ja tekee ympyrälenkin, jonka varrella on kaksi luonnonnähtävyyttä: louhikkoinen Pirunkirkko ja Nuoluskuru, parinkymmenen metrin syvyinen kalliohalkeama.

Reitin itäisen haaran varrella on vanhaa metsäpaloaluetta. Vuonna 1960 Tuntsan alueella ja itärajan takana riehui Suomen lähihistorian suurin metsäpalo.

Tuntsan erämaa-alue on pieni, mutta tunnelmallinen

UKK-reitti jatkuu kahta haaraa pitkin Tuntsan erämaa-alueelle. Merkitty reitti on paikoin pusikoiden vallassa, mikä muistuttaa siitä, että erämaassa on vain vähän kulkijoita. Vajaan 20 kilometrin matkalla reitti kulkee pienehkön erämaa-alueen halki ja sen varrella on kaksi tupaa.

Tuntsan erämaa-alue on vedenjakajalla. Pohjoisessa on Nuorttijoen ja idässä Tuntsajoen latvohaaroja. Nämä joet virtaavat Venäjälle. Alueen länsi- ja eteläosissa taas Värriöjoen ja Naruskajoen latvapurot keräävät vettä Kemijokeen. Jokien latvoilla on paljon pieniä kosteikkoja ja aapasoita.

Vaaroja peittävät ja tuntureita reunustavat ikivanhat, talvisten lumikuormien runtelemat kuusimetsät. Vaikka itse olenkin vanhojen mäntymetsien ja kelohonkien ystävä, Tuntsan hämyiset kuusikot ja rujot kynttiläkuuset ovat kiehtovia. Tuntsassa on tunnelmaa.

Keskellä erämaata voi päästä myös toisenlaisiin tunnelmiin. Kerrotaan, että Murhahaaran tuvalla kummittelee. Vanhan tarinan mukaan kaksi veljestä murhasivat isänsä surmaajan ja tämän pojan 1600-luvulla Värriöjoen itäisen latvahaaran varrella. Siitä lähtien joenhaaraa on kutsuttu Murhahaaraksi.

Värriön luonnonpuistoon saa katsoa, mutta ei koskea

Tuntsan sydämessä ovat Värriötunturit, jotka on nimetty Ykkösestä Kuutoseen. Retkeilijä voi poiketa polulta ja suunnistaa Värriö Neloselle, Viitoselle tai Kuutoselle, mutta tunturit Ykkösestä Kolmoseen ovat Värriön luonnonpuistossa eli retkeilijöiltä kielletyllä alueella.

Värriö Nelosen huipulta näkee erämaa-alueelle, luonnonpuistoon ja kauas Venäjän puoleisille tuntureille. Erämaan upeista maisemista huolimatta Ykkösen huipulle rakennettu korkea masto aiheuttaa pienen pettymyksen. Ihmisen jäljet näkyvät kauas, vaikka luonnonpuiston tarkoitus on säilyttää luonto koskemattomana.

Ykkösen koillispuolella sijaitsee Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema. Tutkijoiden lisäksi luonnonpuiston alueella liikkuu myös poronhoitajia ja rajavartijoita.

Sulan maan aikana UKK-reitille

Sulan maan aikana vaelluksen runkona kannattaa käyttää UKK-reittiä. Runsaslumisen talven jälkeen Tuntsan polkujen kuivuminen voi kestää pitkälle kesäkuuhun.

Parhaan kuvan alueesta saisi vaeltamalla Naruskajärveltä Tulppioon. Pitkän automatkan ja heikkojen julkisten liikenneyhteyksien vuoksi Tuntsan läpivaellus voi kuitenkin olla hankala järjestää.

Yksi vaihtoehto on ajaa Tuntsan pubilta kuoppaista autotietä pitkin kohti Tuntsajokea, esimerkiksi Auermavaarankuusikon epäviralliselle pysäköintipaikalle ja vaeltaa UKK-reittiä pitkin ympyrälenkki alueen keskiosassa. Jos aikaa ja virtaa riittää, voi poiketa myös Murhahaaran ja Härkätunturin tuvilla.

Kolmen päivän retken voi tehdä jättämällä auton Sorsajoentien varteen ja vaeltamalla Vaarinkehuman tuvalle. Jos sää on selkeä, eivätkä kivikot ole liian liukkaita, retken keskimmäisenä päivänä huiputetaan Sorsatunturi. Kolmantena päivänä palataan Sorsajoentielle.

Tuntsan talvessa paukkuu pakkanen

Talviretkeily Tuntsassa on haastavaa, sillä runsasluminen seutu on tunnettu kovista pakkasista. Vuoden 1999 tammikuussa Sallan Naruskassa mitattiin Suomen epävirallinen pakkasennätys –54,3 astetta. Naruskan sääasema ei kuitenkaan ollut virallisesti käytössä, joten Suomen ennätykseksi jäi samaan aikaan Kittilän Pokassa mitattu –51,5 astetta.

Kevättalvella retkeily helpottuu, kun lämpötila nousee ja valon määrä lisääntyy. Koska lunta on yleensä vielä reilusti, pitkät ja leveät metsäsukset ovat Tuntsaan hyvä valinta.

Tulppion majat ja Tuntsan pubi sopivat myös talvivaelluksen lähtöpaikoiksi, mutta niiden aukiolo kannattaa tarkistaa ennen matkaa. Tuntsan pubilta voi saada lisätietoja Tuntsajoelle johtavan autotien mahdollisesta aurauksesta.

Tulppion majoilta on alle 20 kilometrin hiihtomatka Härkätunturin tuvalle. Autotie on yleensä aurattu Ainijärven rajavartioasemalle saakka, josta on vähän lyhempi hiihtomatka Tuntsan erämaa-alueelle. Härkätunturille ei mene ylläpidettyä talvireittiä, eli suunnistustaitoja tarvitaan.

Talvivaellusta helpottava moottorikelkkaura johtaa Naruskajärveltä Vaarinkehuman tuvalle ja Sorsatunturille. Myös Naruskajärven ja Tulppion välillä on kelkkareitti, joka kulkee monin paikoin talousmetsissä suojelualueiden ulkopuolella.

Muilta osin talvivaeltaja on Tuntsassa oman suunnistustaitonsa varassa. Mahdolliset vanhat kelkkaurat tai ladut voivat auttaa, mutta niihin ei voi luottaa.

Erämaasaunan lämpö palkitsee vaeltajan

Vaarinkehuman, Takkaselän ja Härkätunturin tupien yhteydessä on sauna.

Vaarinkehuman ja Takkaselän tupien käyttö on maksullista ja vaatii ennakkovarauksen. Myös Härkätunturissa on maksullinen varaustupa, mutta sen lisäksi myös autiotupa, joten löylyistä pääsee nauttimaan myös ilman ennakkovarausta.

Härkätunturin tuvan pihassa on hieno hirsisauna. Kesällä saunavedet voi saada pienestä purosta tai kaivosta, mutta talvella molemmat voivat olla jäässä. Niinpä talvivaeltaja joutuu sulattamaan pesuvedet lumesta tai hoitamaan peseytymisen hangessa kierimällä, mikä voi toki olla hieno elämys sekin.

Oikaistu 26. tammikuuta kello 20.23: Toisin kuin tekstissä aiemmin väitettiin, Ykkösen huipulla sijaitsevat mastot eivät kuulu Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasemalle, joka sijaitsee Nelosen huipulta katsoen näkymättömissä.