Lounais-Lappiin on ehdotettu tänä keväänä kolmea kansallispuistoa.
Niistä yksi sijoittuisi alueelle, jolle on suunniteltu kaivosta. Toisen puistoehdotuksen alueella tehdään laajoja hakkuita, ja sinne esitetään myös tuulivoimapuistoa.
Kuinka paljon kansallispuistoissa on kyse suojelusta ja kuinka paljon politiikasta?
Suomen kansallispuistoverkon kehittämisestä vastaava ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander sanoo, että kansallispuistoverkostoa kehitetään luonnontieteellisillä kriteereillä. Silti puiston perustaminen on aina poliittinen prosessi.
– Perustamisella voidaan suojella arvokasta luontoa esimerkiksi hakkuilta tai kaivoksilta.
Raha kiinnostaa kuntia
Kuka tahansa voi ehdottaa kansallispuiston perustamista. Flanderin mukaan aloitteiden takana on kuitenkin tyypillisimmin jokin yksittäistä kansalaista suurempi taho, kuten ympäristöjärjestö tai kunta.
1980–90-luvuilla kansallispuistoaloitteen teki yleensä ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestö tai luonnonsuojeluliike.
Usein aloite tehtiin silloin, kun alue oli uhattuna esimerkiksi Metsähallituksen suunnittelemien hakkuiden vuoksi. Tuolloin kansallispuisto kohtasi usein kovaakin vastustusta alueella.
Tällaisia ehdotuksia tehdään nykyäänkin. Ympäristöministeriöön huhtikuussa lähetetyn Lounais-Lapin erämaa -aloitteen yksi taustatekijä lienee kaivoksen vastustaminen. Kaivosyhtiö Mawson oy etsii alueelta parhaillaan malmia.
Kaivoksiin liittyvässä kansallispuistojen perustamishalussa on Flanderin mukaan tyypillisesti kaksi näkökulmaa. Aloitteen tekijät ovat joko ihastuneet alueen kauniisiin luonnonmaisemiin tai kokevat, että kaivos uhkaa paikallisia elinkeinoja kuten porotaloutta tai matkailua.
2000-luvulla tyypillisimmiksi kansallispuistoaloitteiden tekijöiksi ovat nousseet kunnat ja maakunnat. Innokkuuden syynä ovat laskelmat, joilla pystytään nykyään osoittamaan, miten paljon rahaa ja uusia työpaikkoja kansallispuisto toisi alueelle.
– Kuntien kiinnostusta on lisännyt tieto aluetaloudellisista vaikutuksista, ei niinkään luonnonsuojelu, joka on kansallispuistojen perimmäinen tarkoitus.
Tätä näkökulmaa edustaa Pellon kunnan suunnittelema Miekojärven kansallispuisto.
Kunnanjohtaja Eero Ylitalo sanoo, että kansallispuisto olisi keino kasvattaa alueen luontomatkailua.
– Tutkimusten mukaan yksi kansallispuistoon panostettu euro tulee 7–8-kertaisena takaisin. Se hyödyttäisi laajempaa aluetta kuin vain Pellon kuntaa.
Myös Aalistunturin kansallispuistoehdotus on osittain Pellon kunnan alueella. Ylitalo pitää sen toteutumista epätodennäköisenä siksi, että alueelle on suunniteltu myös tuulivoimapuistoa.
Tuulivoima jakaa voimakkaasti kuntapäättäjien mielipiteet, ja siksi kansallispuistosta voisi olla vaikea saada aikaan yksimielistä näkemystä.
Samasta syystä Ylitalo arvelee, että neljän kunnan alueelle ulottuva Lounais-Lapin erämaa -hanke saattaa olla hankala toteuttaa.
– Ajattelen, että Miekojärvi on näistä hankkeista neutraalein.
Ei puistoille, joihin pääsee vain henkilöautolla
Aloite kansallispuiston perustamisesta tehdään ympäristöministeriölle, joka käy läpi kaikki saamansa ehdotukset.
Toisinaan käy niin, että aloitteen tekevä taho ei ole täysin ymmärtänyt, mitä on ehdottamassa. Siksi ministeriö aloittaa selvityksen ottamalla yhteyttä ehdottajiin.
– Varsinkin Etelä-Suomen ehdotuksista saatetaan luopua jo tässä vaiheessa, kun käy ilmi, että etelän kansallispuistoissa ei saa metsästää.
Seuraavaksi selvitetään, täyttääkö alue luonnonsuojelulain asettamat edellytykset.
Lain mukaan kansallispuisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle alueelle. Sen pinta-alan on oltava vähintään tuhat hehtaaria. Lisäksi alueen pitäisi täydentää maan kansallispuistoverkostoa eliömaantieteellisesti eli tuoda suojelun piiriin uutta, verkostosta puuttuvaa luonnonympäristöä.
Myös muita kriteereitä on. Prosessissa mietitään esimerkiksi, mitkä puiston aluetaloudelliset merkitykset olisivat ja onko puisto saavutettavissa kestävästi.
– Kriteerit ovat muuttuneet vuosien mittaan. Nykyään ei mielellään lähdetä perustamaan puistoa, johon pääsee vain henkilöautolla, Flander sanoo.
Tämä on yksi Sallaan perusteilla olevan kansallispuiston vahvuuksista. Etelä-Suomesta pääsee yöjunalla Kemijärvelle, josta voi jatkaa Sallaan bussilla.
Jos edellytykset täyttyvät, ministeriö jatkaa puistoprosessia selvittämällä, kuinka laajasti alueella toivotaan hankkeen etenemistä.
– Yhtään kansallispuistoa ei nykyään perusteta, jos esimerkiksi kunta vastustaa hanketta.
Jos alueella ollaan myötämielisiä, ympäristöministeriö valmistelee yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa lakiesitysluonnoksen, joka lähtee lausuntokierrokselle. Lausuntoja pyydetään muun muassa eri ministeriöiltä ja laajasti alueen toimijoilta.
Ministeriö arvioi luonnoksesta saadun palautteen perusteella, onko hanketta mahdollista viedä eteenpäin.
Jos on, lakiesitys toimitetaan valtioneuvostolle. Sieltä esitys menee eduskuntaan, joka säätää kansallispuiston perustamiseksi erillislain.
Kallein tapa suojella luontoa
Puistoehdotusten läpisaaminen käy koko ajan vaikeammaksi. Tämä johtuu siitä, että Suomen kansallispuistoverkosto on jo erittäin kattava, sanoo Flander.
Suomessa on tällä hetkellä 40 kansallispuistoa, joiden pinta-ala on yli miljoona hehtaaria. Esimerkiksi Ruotsissa kansallispuistoja on noin 30.
Ympäristöministeriöön on tullut tämän hallituskauden aikana kymmenkunta kansallispuistoaloitetta. Niistä loppusuoralle on päässyt vain kaksi, Salla ja Evo.
Flanderin mukaan ainoa alue, joka luontonsa erityispiirteiden perusteella todella täydentäisi kansallispuistoverkostoa, on Käsivarren suurtunturien alue. Siellä paikalliset eivät kuitenkaan halua, että puistoa perustetaan.
Puistojen perustamista rajoittaa myös se, että kansallispuistot ovat valtion kannalta kallein tapa suojella luontoa. Valtio investoi puistojen palveluihin perustamisvaiheessa yleensä miljoonia euroja.
Lisäksi perustamisprosessi on raskas verrattuna esimerkiksi tavallisiin valtionmaiden suojelualueisiin, jotka voidaan perustaa valtioneuvoston päätöksellä.
Myös ylläpitotyöt maksavat. Siksi uusia puistoja ei kannata perustaa loputtomasti.
Flanderin mielestä lähivuosina kansallispuistoverkostoa kannattaisi kehittää ensisijaisesti laajentamalla olemassa olevia puistoalueita.
Flanderin mukaan on hyvin epätodennäköistä, että Länsi-Lappiin saataisiin kolme uutta kansallispuistoa.
Ylitornion–Pellon luonto ry:n puheenjohtaja Seija Piippola sanoo, että hankkeita ei tarvitse nähdä toistensa kilpailijoina. Hänen mielestään alueet voitaisiin yhdistää Länsi-Lapin kattavaksi kansallispuistoksi esimerkiksi niin, että alueita yhdistäisivät ekologiset käytävät.
Toistaiseksi tiedossa ei ole, käsitteleekö ympäristöministeriö Länsi-Lapin puistoehdotuksia enää tämän hallituskauden aikana. Ympäristöministeri päättää yhdessä muun hallituksen kanssa, miten uusien aloitteiden kanssa edetään.
Flander ymmärtää, miksi alueille yleensä toivotaan nimenomaan kansallispuistoa.
National park on kansainvälisesti niin vetovoimainen brändi, että sen voi olettaa tuovan alueelle runsaasti lisää matkailua. Silloin saadaan jotain esimerkiksi perustamatta jäävän kaivoksen tilalle.
– Kansallispuiston lähtökohta on, että se on olemassa ikuisesti. Se ei ole ryöstötaloutta, niin kuin kaivos voi olla.
Lue lisää:
Esitys: Aalistunturin kansallispuisto
Esitys: Lounais-Lapin erämaa
Esitys: Miekojärven kansallispuisto
Kansallispuistot perustetaan valtion eli Metsähallituksen maille. Silti Metsähallitus kuulee esityksistä yleensä median kautta.
Se osallistuu prosessiin vasta siinä vaiheessa, kun ympäristöministeriö lähtee selvittämään mahdollisuuksia puiston perustamiseen. Yleensä ministeriö pyytää silloin Metsähallitukselta taustatietoja.
– Nämä ovat poliittisia prosesseja, joihin me emme ota kantaa. Meillä on tietojen toimittajan rooli, aluejohtaja Jyrki Tolonen Metsähallituksen Lapin luontopalveluista sanoo.
Metsähallituksella on ensi talveksi lukuisia hakkuusuunnitelmia alueelle, jolle on nyt esitetty Aalistunturin kansallispuistoa.
Metsätalouden Lapin aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen korostaa, että tieto kansallispuistoesitysten rajauksista tavoittaa Metsähallituksen prosessin alkuvaiheessa vain, jos esityksen tehneet tahot itse ilmoittavat niistä Metsähallitukselle.
Näin ei yleensä tapahdu. Esimerkiksi Aalistunturin esityksestä Korhonen luki Twitteristä.
Lopputulokseen tiedolla tuskin olisi ollut vaikutusta. Metsähallitus ei rajoita talousmetsien hakkuita sillä perusteella, että jokin taho on tehnyt alueelle kansallispuistoesityksen.
Esitys vaikuttaa maankäyttöön siinä vaiheessa, jos se johtaa kansallispuiston valmisteluun.
– Silloin annamme valmisteluun ympäristöministeriön meiltä mahdollisesti pyytämän avun ja sovimme ohjaavien ministeriöiden kanssa alueen jatkotoimista.
Aalistunturin alueen hakkuusuunnitelmat eivät Korhosen mukaan kohdistu vanhoihin luonnonmetsiin tai muuten luontoarvoiltaan merkittäviin kohteisiin. Suurin osa hakkuista on viljelymetsien harvennuksia.