Toi­mi­tus­joh­ta­ja Jari Hy­ryn­kan­gas kerää ke­sä­lo­mal­laan roskia tien­var­sil­ta, tämän kesän saalis on jo 500 litraa – ”Kukaan ei tee asialle mitään”

– Tai seitsemäs. En tarkalleen muista. Viime kesä oli sellainen, etten käynyt kertaakaan, mutta toissa kesänä keräsin Kiviniementieltä jopa 800 litraa roskaa. Tänä kesänä alueelta on löytynyt jo 500 litraa.

Hyrynkangas pysäyttää pakettiautonsa ja nappaa sen takatilasta sangon sekä roskien keräämiseen tarkoitetut pihdit. Vain hetkeä myöhemmin tien vieruksia rumentaneet rojut makaavat sangon pohjalla ja matka jatkuu.

– Viikko sitten olen tuonkin kohdan siistinyt ja nyt on jo tullut uutta roskaa, Hyrynkangas toteaa.

Yrittäjänä toimiva Hyrynkangas viettää parhaillaan kesälomaansa Haukiputaan Virpiniemen mökillään. Jo vuosia takaperin aina mökille tullessaan hän alkoi pistää merkille lähiteiden varsille viskatut tyhjät tupakka-askit, karkkipussit ja kartonkipurkit. Näky ärsytti ja sai Hyrynkankaan haluamaan tehdä asialle jotain.

– Onhan se paljon kivempi tulla tänne, kun on puhdas luonto. Eikä niitä roskia kukaan muukaan tuolta teiden varsilta kerää. Kun on mahdollisuus tähän puhtaaseen luontoon, niin pidettäisiin se mieluummin siistinä.

Lopulta Hyrynkangas pysäköi pakettiautonsa Virpinväylän laitaan. Tieosuuden reunamilla roskia riittää, sillä sitä ei ole vielä tämän kesän aikana käyty läpi. Jo nopealla silmäyksellä voi erottaa hiekan ja ruohonkorsien seasta useita tupakantumppeja, muutaman muovikääreen ja rytätyn alumiinitölkin.

– Nuo terävät tölkit voivat olla vaarallisia niin villieläimille kuin koirillekin. Jos astuvat tuollaisen päälle, niin tassu menee, Hyrynkangas miettii roskaa pihdeillä noukkiessaan.

Täysi ämpäri toimii merkkipaaluna

Kun on hetken kulkenut tien viereistä ojan vartta pitkin, todellisuus roskien määrästä alkaa paljastua.

Muutamien ensin silmään osuvien roskien lisäksi pientareen kasvillisuuden takaa paljastuu muun muassa auton renkaan pölykapseli, nuhjuinen sohvatyyny, ilotulitteen hylsy, tyhjiä nuuskapurkkeja, tupakka-askeja ja vanha aurauskeppi.

Puhumattakaan useista muovin kappaleista, pahvipakkauksista sekä muovikorkeista ja -pulloista, joita lojuu pois heitettyinä pitkin maantien vierustoja.

– Kasvomaskeja ja nenäliinoja löytyy myös usein paljon. Ei niitä roskia välttämättä autolla ajelemalla näe, vaan täytyy kävellä nämä ojan pohjat läpi. Nythän tässä näitä näkyy heinikoiden päälläkin, mutta ensimmäisen kunnon sateen jälkeen roskat painuvat tuonne pohjalle, Hyrynkangas selittää.

Tällä kertaa ensimmäisen sadan metrin matkalta saaliiksi jää jo useampi litra roskaa. Joinain päivinä pienikin määrä kerättyä roskaa riittää. Usein kuitenkin vasta täysi ämpäri on Hyrynkankaalle merkki siitä, että keruu on siltä päivältä siinä.

Kun homma on purkissa, sangot lastataan pakettiauton tavaratilaan. Kerättyjä roskia ei onneksi tarvitse kärrätä kotiroskikseen vaan niiden sisältö päätyy auton takatilasta Virpiniemen Golfin jäteastiaan. Sieltä Hyrynkangas on pyytänyt ja saanut luvan.

Hyrynkangas kaipaisi roskien keruuseen selkeää asennemuutosta. Keruureissuilla autollaan ohi huristavat saattavat toki näyttää ahkeralle roskien poimijalle peukkua tai nostaa kättä. Myös moni lenkkeilijä kiittelee ohi mennessään hienosta työstä.

Harva kuitenkaan Hyrynkankaan mukaan pysähtyy poimimaan havaitsemiaan karkkipapereita ja muovipulloja, vaan miettii, etteivät muiden roskat kuulu itselle.

– Kaikki taivastelevat kyllä, että voi kun on roskaa, mutta kukaan ei tee asialle mitään. Olisi hienoa, jos löytyisi ainakin muutamia ihmisiä, jotka voisivat vaikka koiraa ulkoiluttaessaan kerätä muutaman roskan mukaansa.

Hyrynkangas arvelee roskaajia olevan ihan kaiken ikäisissä ihmisissä. Heille Hyrynkankaalla on selkeät terveiset:

– Sanontahan kuuluu, että sen, minkä vietkin luontoon, niin jaksat tuoda poiskin. Yleensä siinä vaiheessa roska ei painakaan kuin murto-osan. Ja kaikkialla on tänä päivänä muutenkin roska-astioita.