Hyi, jääkaappiin unohtunut tortilla on homeessa! Vaan ei hätää, saa siitä vielä jotain tehtyä. Nimittäin taidetta.
Aune Pisilä nappaa homeesta pienenpienen palan pinsettien kärjellä ja asettaa sen mikroskoopin aluslasille. Päälle tippa sulkunestettä ja peitinlasi.
– Sulkunestettä tarvitaan sienten hentoisten rakenteiden esiin saamiseen, monia piirteitä ei saa esille, ellei näytettä värjätä, Pisilä kertoo.
Sitten näyte pääsee mikroskoopin linssin alle 400-kertaiseen suurennokseen. Pisilän mikroskooppiin on liitetty kamera ja läppärin näytölle avautuu hetkessä monenlaisia pyöreitä, pitkulaisia ja epämääräisempiä muotoja. Ja monia värejä.
– Tuossa on hienoa kullanväristä, Pisilä innostuu.
Tunnissa Pisilä taikoo sarjan kuvia, joista ei arvaisi alkuperää.
Itiö ja sen timantti
Tortillan home oli Pisilän mikroskoopissa ensimmäistä kertaa, mutta isommat sienet ovat tuttuja, sillä hän harrastaa luonnossa esiintyvien sienilajien tutkimista ja määrittämistä.
Oululaisen Pisilän sieniharrastus alkoi ruokasienistä, mutta Oulun sieniseuran hallituksessa tuli oivallus: sieniähän tutkitaan myös mikroskooppisesti. Ja myös muita sieniä kuin ruokasieniä.
Tai oikeammin: etenkin niitä muita sieniä.
– Ohenojan Esteri alkoi pitää kiinnostuneille pientä piiriä, jossa opeteltiin mikroskopoimista. Sitten vuonna 2016 alkoi sieniatlashanke, johon lähdin heti mukaan. Siihen sisältyi mikroskopointikursseja ja löytyi hyviä sienikavereita, Pisilä muistelee.
Kuusi vuotta kestänyt Sieniatlas-kansalaistiedehanke keräsi tietoa sienilajien levinneisyydestä, elinympäristövaatimuksista ja uhanalaisuudesta.
Nyt Pisilä laskee löytäneensä 701 sieni- ja jäkälälajia. Tunnistustaitojen karttuessa mikroskooppikuvista alkoi kuitenkin erottua muutakin kuin oppikirjojen luettelemia itiömittoja ja rakenteita.
– Tässäkin itiössä on kuin timantti päällä, Pisilä ihastelee yhtä löytöään.
Hillareissulla suolta löytyneen risakkaan rakenteista paljastui poreilua, joka sai nimekseen Kuplivaa iloa.
Taiteellisen ulottuvuuden tultua kuvaan mukaan Pisilä halusi jakaa kuviaan myös muille. Syntyi nettisivut ja toiminimi Mikromagiaa. Nyt hän on teettänyt kuvista muun muassa kortteja, tauluja, mukeja ja tarjottimia.
– Ajattelen että tämä on myös luonnonsuojelutyötä, saan ihmisille näyttää, kuinka upea luonto on, Pisilä kertoo.
Tuijottava maljakas
Sienitutkijoita on Suomessa vähän ja sienituntemus puutteellista. Harrastajalle yhdistelmä on houkutteleva, sillä tieteellisesti arvokkaita löytöjä voi tehdä kuka tahansa ja miltei missä tahansa.
Joskus tiede ja taide yhdistyvät. Ai mää vai? -nimen saaneessa kuvan tuijotus on maljakkaan itiöitä. Mutta minkä maljakkaan?
Sieni löytyi Kiteellä sieniatlasleirillä, mutta kun sitä ei tunnistettu, Pisilä lähetti näytteen Turkuun sienitutkija Seppo Huhtiselle.
– Häneltä tuli vastaus että eihän tällaista olekaan, eikä hän lajia tunne. Näyte lähti sitten Ruotsiin, mutta sielläkään ei lajinmääritys selvinnyt. Seuraavaksi pitää tehdä dna-sekvensointi.
Hurjimmillaan kyse olisi tieteelle kokonaan aiemmin kuvaamattomasta lajista. Tämä ei olisi sienitutkimuksessa tavatonta, sillä monen sieniryhmän lajisto tunnetaan huonosti.
Harrastajalle löytö ja sen merkitys ovat kuitenkin varmasti mieleenpainuvia.
