Tiina Nopanen on innokas retkeilijä, joka ei anna vasemman jalan amputaation hidastaa vauhtiaan. Luonto ja ulkoilmaelämä tarjoavat hänelle ainutlaatuisia itsensä voittamisen kokemuksia.
Nopanen pitää Instagramissa Toinen jalka ulkona-nimistä retkeilyaiheista tiliä, jossa hän kertoo avoimesti elämästään ja retkeilykokemuksistaan proteesin kanssa.
Nopanen sairastui 4-vuotiaana osteomyeliittiin eli luutulehdukseen. Kuusi vuotta myöhemmin tulehdus oli levinnyt vasemman jalan nilkasta laajemmalle niin, että jalka piti amputoida puolivälistä säärtä. Nopasen ollessa 16-vuotias jalka amputoitiin vielä toistamiseen, tällä kertaa polven yläpuolelta.
Vaikka proteesi onkin nykyään näkyvästi esillä keravalaisen Nopasen sosiaalisessa mediassa, ei puheenaihe ole ollut hänelle aina helppo.
– Aiemmin piilottelin amputoitua jalkaani taitavasti, sillä pelkäsin leimautuvani vammaiseksi. Halusin kovasti todistaa itselleni ja muille kuuluvani joukkoon siinä missä muutkin ja vaivaannuin, jos jouduin puhumaan proteesistani, Nopanen kertoo.
Mekaanisen tilalle älyjalka
Viime syksynä Nopanen sai mahdollisuuden kokeilla täysin uudenlaista proteesityyppiä. Mekaaninen proteesi vaihtui tuolloin mikroprosessorin avulla toimivaan älyjalkaan, jonka hallinnoimiseen käytetään puhelinsovellusta.
Etsiessään tietoa uudesta proteesityypistä Nopanen havahtui huomaamaan, ettei aiheesta käyty juuri lainkaan julkista keskustelua.
– Tuntui siltä, kuin maailmassa ei olisi muita proteesia käyttäviä ihmisiä. Aihe oli selkeästi arka muillekin kuin minulle.
Nopanen päätti ottaa asiaan uuden, avoimemman lähestymistavan. Vertaistuen puuttuessa hän ryhtyi sellaiseksi itse muille proteesin kanssa eläville ihmisille.
– ”Kaapista ulos tuleminen” jännitti, mutta olen saanut paljon positiivista palautetta aitoudestani ja rehellisyydestäni. Nykyään koen omaksuneeni täysin uudenlaisen, avarakatseisemman identiteetin enkä pelkää esitellä proteesiani kuvissa – päinvastoin, sehän on aivan upea kapistus!
Proteesi tuo retkeilyyn omat erityispiirteensä
Retkeily on Nopaselle rakas harrastus, joka on kuljettanut häntä vuosien varrella lukuisiin kohteisiin eri puolille Suomea ja Pohjois-Norjaa. Vaellusrinkka heitetään auton perään aina, kun kalenterissa on vapaata.
Mukana kulkevat Nopasen puoliso Tuomo Nykänen ja rescue-koira Yoshi.
– En halua lähteä retkelle kokonaan yksin siltä varalta, että minulle sattuisi jotain. Vaikka mikroprosessoriproteesi tuokin perinteiseen verrattuna paljon varmuutta luonnossa liikkumiseen, on maastossa kulkeminen sen kanssa hyvin erilaista terveisiin jalkoihin verrattuna.
Proteesin kanssa kävely on hieman hitaampaa eikä rinkkaan ole mahdollista lastata yhtä paljon painoa kuin normaalisti. Myös reittivalintaan on syytä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi jyrkkien alamäkien sekä kivikkoisten ja juurakkoisten polkujen kulkeminen on vaikeaa.
– Tarvitsen kuitenkin polun jalkojeni alle. Varvikossa tai pusikossa kävely ei ole minulle edes vaihtoehto.
Retkeillessään Nopanen käyttää vaellussauvoja, jotka toimivat tukena epätasaisessa maastossa liikuttaessa.
Reitin valinnassa on otettava huomioon myös se, ettei mikroprosessoriproteesi saa kastua. Matka ei siis voi pitää sisällään suossa rämpimistä tai vedessä kahlaamista.
Tämän lisäksi älyjalka vaatii lataamista 4–5 päivän välein. Mikäli maastossa on siis tarkoitus viettää tätä pidempi aika, täytyy mukaan pakata varavirtalähde.
– Yövymme maastossa vain harvoin pidempiä aikoja kerrallaan. Usein vuokraamme mökin ja teemme sieltä käsin päiväreissuja tai muutaman yön mittaisia telttaretkiä lähiseudulle. Mökki toimii muutenkin hyvänä tukikohtana lepäämiselle, palautumiselle ja proteesin huoltamiselle, Nopanen kertoo.
Perinteisten retkeilytarvikkeiden lisäksi Nopasen rinkassa kulkee aina mukana kuusiokoloavain sekä proteesin varaventtiili teknisten ongelmien varalta. Tämän lisäksi auton suksiboksissa kulkee mukana varajalka.
– Loppujen lopuksi pystyn kuitenkin retkeilemään ja nauttimaan luonnosta siinä missä kuka tahansa muukin. Minulla on omat haasteeni ja erityispiirteeni, mutta kelläpä sellaisia ei olisi?
Retkeillä voi myös vamman kanssa
Myös Paralympiakomitean esteettömän retkeilyn kokemusasiantuntijana toiminut Nopanen toivoo, että rajoitteista ja vammoista voitaisiin käydä avointa keskustelua.
– Ihmisillä on paljon erilaisia fyysisiä rajoitteita, joiden olemassaolosta kuitenkin vaietaan. Vaikeneminen lisää tietämättömyyttä, joka puolestaan luo ennakkoluuloja ja häpeää.
Omalla esimerkillään hän haluaa osoittaa muille liikuntarajoitteisille, ettei luonnossa liikkumisessa ole loppupeleissä kyse niin vaikeista asioista kuin monesti annetaan ymmärtää. Retkeilyyn ei tarvita huippuluokan varusteita tai mahtipontisia vaellussuunnitelmia. Tärkeää ei ole myöskään matkan pituus tai päämäärä.
– Kyse on ennemminkin läsnä olemisesta ja omista, henkilökohtaisista luontokokemuksista. Kaikki eivät halua tai pysty patikoimaan pitkiä erämaavaelluksia, ja se on täysin ok. Luonto ei vaadi suorittamista.
Retkeilyharrastuksen aloittamista ei kannata jännittää omien rajoitteiden takia. Luontosuhteen luominen ja sen ylläpitäminen kuuluvat kaikille riippumatta siitä, miten ja millä vauhdilla luonnon keskellä liikkuu.
– Retkeilyn ei tarvitse pitää sisällään pitkiä päivämatkoja erämaassa, vaan se voi olla myös yksinkertaisesti luonnossa viipymistä ja ympäristön aistimista. Kannattaa aloittaa pienestä ja antaa itselleen aikaa opetella uusia asioita. Kokemuksen myötä asiat helpottuvat, Nopanen hymyilee.
Retkisuosikit
Vuosien varrella Nopanen on tutustunut lukuisiin vaelluskohteisiin eri puolilla Suomea. Lapilla on kuitenkin erityinen paikka hänen sydämessään. Pohjoisen maisemat kiehtovat ja saavat palaamaan Lappiin kerta toisensa jälkeen.
Yhdeksi ehdottomista suosikeistaan Nopanen nimeää Nuorgamissa sijaitsevan Skaidijärven polun.
– Vajaan kuuden kilometrin mittainen helppokulkuinen polku on hieno päiväretkikohde niin sulan maan aikaan kuin talvisinkin. Upeissa tunturiylänkömaisemissa katse kantaa parhaimmillaan satojen kilometrien päähän.
Tämän lisäksi Nopasen suosittelulistalle kuuluvat myös muun muasa Sallassa sijaitseva Taivaan tavoittelijan taival sekä Pielpajärven kirkolle kulkeva polku Inarissa.
– Saanan huipulla en ole vielä käynyt. Reitti mietityttää etenkin alaspäin tulon kannalta, sillä jyrkissä ja kivikkoisissa alamäissä liikkuminen proteesin kanssa on todella haastavaa, hän kertoo.
Metsähallitus ylläpitää kymmeniä esteettömiä ja helppokulkuisia retkikohteita, jotka soveltuvat myös apuvälineiden avulla liikkuville retkeilijöille. Tämän lisäksi Hossan, Pallas-Yllästunturin sekä Urho Kekkosen kansallispuistoista löytyy esteettömiä tupia. Lisätietoa esteettömistä kohteista ja reiteistä löytyy Metsähallituksen verkkosivujen retkikohdehausta.
Suomesta löytyy myös esteettömien luontoelämysten tarjoamiseen erikoistuneita yrityksiä, joiden puoleen kääntyä, mikäli alkuun pääseminen tuntuu vaikealta.
– Rajoitteet ovat aina lopulta vain meidän omassa päässämme.
