Kan­sal­lis­puis­tos­sa kuin jär­ves­sä

Tiilikkajärven kansallispuisto on kompakti pakkaus.

Tätä ei kuitenkaan tule ottaa nopeushaasteena, sillä kuljeskeluun, istuskeluun ja pysähtelyyn kannattaa varata aikaa ja rauhallista mieltä.

Parasta on itse Tiilikkajärvi, mutta myös muualle, kuten pari vuotta sitten tulleeseen kansallispuiston laajennusosaan kannattaa ehdottomasti kurkata.

Elämyksellistä on, että ison osan retkireiteistä saa kävellä kapeilla harjuilla – eli tavallaan keskellä järveä.

Reitit voi kiertää vaikka kaikki

Tiilikkajärven kansallispuistossa merkittyjä reittejä on noin 27 kilometrin verran.

Luontoon.fi-palvelun mukaan suosituin niistä on Uiton kierto -ympyräreitti. Tämä seitsemän kilometrin lenkki kiertää Sammakko- ja Autiojärvet, mutta vain piipahtaa kansallispuiston nimijärven päädyssä.

Tämän reitin lähtöpaikka on kansallispuiston vanhan osan kaakkoispäässä ja nimeltään Sammakkotammi. Sammakkotammessa on myös vuokrakämppä, tulentekopaikka, vesillelaskupaikka sekä iso infokatos.

Kansallispuiston tulipaikoilla on kätevät kannet, jolloin retkeilijän ei tarvitse jäädä odottamaan nuotion hiipumista pitkäksi aikaa.

Poikkeaminen Venäjänhiekalle on Uiton kierrolta vain pieni pisto, ja se kannattaa ehdottomasti, sillä kyseinen ranta on pitkä ja upea. Se on myös toinen luvallisista leiriytymispaikoista. Toinen on Koseva.

Kummallakin telttailualueella on runsaasti tasaista maata sekä tulipaikat ja käymälät. Kosevassa sijaitsee myös pikkuruinen autiotupa.

Tiilikankierto, johon kuuluu myös Uiton kierto, on 18 kilometrin ympyräreitti. Tälle täyspitkälle matkalle voi startata kummalta parkkipaikalta tahansa eli jo mainitusta Sammakkotammesta tai Kainuun päästä Pohjoislahdesta.

Jokusen lisäkilometrin saa, jos piipahtaa mutkan Aution kierrolla, joka ympyräreittinä on 3,4 kilometriä pitkä.

Ja vielä yksi vaihtoehto kierrokselle: jos lähtee liikkeelle Pohjoislahdesta, voi Tiilikankierrosta pätkäistä 11 kilometrin reitin, kun jättää Uiton kierron osuuden käymättä. Tälle reitille ei ole omaa nimeä, mutta se poimii kuitenkin parhaat palat itse järvestä.

Myös pikkupatikka plus yöpyminen on toimiva yhdistelmä. Sammakkotammen parkkipaikalta on Venäjänhiekalle matkaa vajaat neljä kilometriä ja Pohjoislahden parkkipaikalta Kosevaan alle kaksi kilometriä helppoa neulaspolkua harjun lakea pitkin.

Vuonna 2023 Tiilikkajärven kansallispuisto kasvoi yli tuplasti aiempaa isommaksi. Uudessa osassa on Haravapuron polku -niminen silmukkareitti (3,5 kilometriä) ja Pumpulikirkon reitti (1,4 kilometriä suuntaansa).

Metsähallituksen Luontopalveluiden mittavista leikkauksista huolimatta Tiilikkajärvi on yksi kohteista, joita on tarkoitus kehittää.

Ylitysveneen saa liikkumaan yksinkin

Yksi Tiilikkajärven kansallispuiston hauskuuksista on Selkäsalmen ylitysvene. Lähtiessä on salmen kummallakin rannalla yksi vene, ja koska niin tulee olla ylityksen jälkeenkin, se vaatii kolme soutuosuutta.

Veneet liikahtavat yhden naisen voiminkin, mutta ehdottomasti hauskempaa matkan teko on, kun kolmannella osuudella samaan kyytiin tulee kolme ranskalaista retkeilijää.

Noin 150 metrin venematka sisältyy Tiilikanjärven kiertävään reittiin, joten jos veneily arveluttaa, kannattaa valita Uiton kierto, Aution kierto tai edestakainen patikointi itäpuolen rantaa pitkin.

Veneilyä ei kannata kuitenkaan jännittää liikaa, sillä riittävät soututaidot lienee jokseenkin jokaisella retkeilijällä.

Näin ylitysvenesysteemi toimii:

Rauhaisa kalmisto, autioitunut erämaatila

Historiasta kiinnostunut voi kurkata Tiilikanaution rakennuksiin. Tiilikanautio on 1700-luvun alkupuoliskolla perustettu erämaatila. Viimeiset asukkaat lähtivät 1960-luvulla. Olemassaolonsa aikana tila on ollut pariin otteeseen tyhjillään ja välillä heikossa kunnossa.

Uiton kämppään ei sen sijaan pääse sisälle noin vain, sillä se toimii vuokrakämppänä. Ennen sen valmistumista vuonna 1946 uittojätkät asuivat maakorsuissa. Uitot päättyivät jo 1950-luvulla.

Tiilikkajärven kallioluodossa sijaitsee vuonna 1595 solmitun Täyssinän rauhan rajamerkki eli kivi, joka toimii nykyisin kuntien (Sotkamo ja Rautavaara) sekä maakuntien (Kainuu ja Pohjois-Savo) rajana.

Jalkaisin ilman kiikareita kulkeva voi yrittää arvata, mikä rannalta näkyvistä kivistä on juuri se, sillä lähelle pääsee vain jäätä pitkin tai vesitse esimerkiksi melomalla.

Kalmoniemessä taas viehättää sen käyttö väliaikaisena hautausmaana, jos perimätietoon on uskominen. Toki virallinen kylttikin kehottaa kunnioittamaan kalmiston hautarauhaa. Kertomusten mukaan kesäaikaan kuollut haudattiin tähän niemeen, josta hänet toimitettiin hautausmaalle talven rekikeleillä.

Tiilikkajärvi on viitisen kilometriä pitkä, ja sitä halkovat kapeat Pohjoisniemi ja Kalmoniemi. Tämä on selitys sille, miten ison osan reitistä voi kulkea niin, että vesi siintelee kummallakin sivulla.

Loput reiteistä on metsää ja suota – nautinnollisia nekin.

Somia, pikkuisia hiekkarantoja on ihan reitin varrella useita. Niillä voi, ja kannattaa, pitää taukoja. Rauhallisia vaikuttavat olevan varsinkin Tiilikkajärven itäpuoliset rannat, sillä tämä reitti tuntuu olevan vähemmän kuljettu kuin länsipuolen polut.

Hiidenkirnu on uuden osan helmi

Laajennusosassa merkittyjä polkuja ei ole vielä montaa.

Ehdottomasti käymisen arvoinen on Pumpulikirkon reitti. Sen kiehtovin osuus on rehevän kanjonin pohjalla kulkeva varjoisa sola, jossa saa varautua myös louhikoissa kulkemiseen, sekä itse määränpää.

Pumpulikirkko on nimittäin jykevä hiidenkirnu, jonka juurelle polku johtaa. Luonto on herkkää, joten hiidenkirnun sisälle tai päälle ei tule kiipeillä.

Hiidenkirnu on syntynyt noin 10 000 vuotta sitten. Mannerjäätikön sulaminen synnytti vuolaita virtoja, ja virta ehti pyörittää kivenmurikkaa kallionkolossa niin, että kolo porautui suuremmaksi ja suuremmaksi – ja lopulta seinämä kului kokonaan puhki.

Kuvat saat isommiksi yksi kerrallaan niitä napauttamalla.

Pumpulikirkko oli paikallisille tuttu nähtävyys jo 1800-luvun lopulla.

Kanjoni puolestaan on paljon vanhempi. Se on kallioperään noin 2,7 miljardia vuotta sitten revennyt ruhjevyöhyke. Myöhemmin jääkaudet kuluttivat laaksoa syvemmäksi.

Tämän reitin varrella ei ole  tulentekopaikkaa, käymälää tai muitakaan maastopalveluja.