Matka tyssää turhan lyhyeen

Liian lyhyet reitit eivät kannusta liikkumaan.

Näin sanoo Tea Tuohioja, joka on käyttänyt pyörätuolia viiden vuoden ajan.

Ennen vammautumistaan hän oli aktiivinen luontoliikkuja, joka nautti vaeltamisesta ja luonnossa liikkumisesta täysin sydämin. Luonnon syleilyssä vietetyt hetket toimivat erinomaisina tasapainottajina pääkaupunkiseudun sykkivän elämänrytmin keskellä.

– Kyse ei ole siitä, etten haluaisi liikkua luonnossa vielä nykyäänkin, vaan siitä, että sinne pääseminen on vaikeutunut huomattavasti, Levillä asuva Tuohioja huokaa.

Tuohiojan olohuoneen ikkunasta aukeaa näkymä Kätkätunturille, jonka päältä on kirkkaalla säällä mahdollista nähdä kaikki lähialueen tunturit.

Tunturin laelta avautuvia maisemia Tuohioja ei usko kuitenkaan koskaan pystyvänsä näkemään omin silmin, sillä jyrkkä ja kivikkoinen nousu Kätkän huipulle haastaa kävelevänkin retkeilijän.

– Ymmärrän hyvin, että luonto asettaa omat rajoitteensa esteettömyydelle eikä jokaisesta luontokohteesta ole mahdollista tai järkevää tehdä esteetöntä. Tosiasia kuitenkin on, että luonnosta nauttiminen on hyvin erilaista pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle, hän toteaa.

Leville kaksi vuotta sitten muuttanut Tuohioja pyrkii paikkaamaan luontoikävää hiihtämisen ja koiran kanssa ulkoilun avulla. Kodin lähellä kulkeva metsäautotien pätkä toimii hänelle henkireikänä, joka mahdollistaa pääsyn metsän ääreen myös pyörätuolin kanssa.

Vaikka lukuisten retki- ja luontokohteiden saavutettavuuteen on kiinnitetty viime vuosien aikana yhä enenevissä määrin huomiota, on esteettömien reittien määrä Suomessa edelleen varsin pieni.

Määrää suurempi ongelma on Tuohiojan mukaan kuitenkin reittien pituus – tai lyhyys. Suurin osa Lapissa sijaitsevista esteettömistä reiteistä on pituudeltaan vain muutaman sadan metrin mittaisia.

– Minulle se tarkoittaa matkaa kotiovelta postilaatikolle. Kun tähän päälle lisätään pohjoisen pitkät välimatkat ja kohteisiin pääsyn vaatima ajoaika, ei esteettömille reiteille tule kovin usein lähdettyä, Tuohioja sanoo.

Yöpyminen on vaivan arvoista

Myös Levillä asuva Maiju Laurila kertoo kaipaavansa esteettömien reittien katalogiin hieman pidempiä vaihtoehtoja.

Reittien pituuden ohella kehitettävää olisi hänen mukaansa myös esteettömien luontokohteiden määrässä sekä kohteisiin liittyvän tiedon löytämisessä.

– Tällä hetkellä esteettömiin reitteihin ja kohteisiin liittyvää tietoa tuntuu olevan hajanaisesti vähän siellä sun täällä. Yleisen, luotettavan tietolähteen puuttuminen vaikeuttaa retkien suunnittelua merkittävästi, hän harmittelee.

Laurilan into luonnossa liikkumista kohtaan heräsi vasta viidentoista vuoden takaisen vammautumisen myötä.

Nykyään Pekingin paralympialaisistakin tuttu alppihiihtäjä kertoo olevansa innokas retkeilijä, joka nauttii niin päiväretkistä kuin yön yli kestävistä reissuistakin luonnon helmaan. Tähän mennessä mukana on kulkenut avustajana toiminut ystävä, mutta Laurila uskoo retkeilyn onnistuvan häneltä myös itsenäisesti.

– Metsässä yöpyminen on mahdollista pyörätuolista huolimatta. Homma vaatii toki tavallista enemmän viitseliäisyyttä niin yöpymispaikan etsimisen kuin käytännön järjestelyidenkin osalta, mutta on mielestäni ehdottomasti sen arvoista, hän kertoo.

Retkeilyn lisäksi Laurila on innokas melonnan harrastaja. Myös kajakkiretkillä mukana on yleensä avustaja, joka auttaa kajakin saamisessa veteen ja avustaa Laurilan sen kyytiin sekä takaisin rannalle.

Veden syleilyssä jalkojen toimintakyvyn puuttuminen kuitenkin unohtuu ja liikkuminen tuntuu tasavertaiselta muiden kanssa. Kajakin kyydissä luonto tulee reunan yli pärskyvien pisaroiden mukana kirjaimellisesti iholle asti.

Tulevaisuudessa Laurila haaveilee yhdistävänsä retkeilyn ja melonnan yön yli kestäväksi kajakkiretkeksi.

– Luontoliikunta on mahdollista myös liikuntavammaiselle, mutta vaatii usein huomattavasti vammattomia ihmisiä enemmän suunnitelmallisuutta ja vaivannäköä. Jo pelkästään retkikohteiden löytämiseen ja niiden fasiliteettien selvittämiseen saattaa upota paljon aikaa. Mikäli luontoon haluaa lähteä itsenäisesti, on olemassa olevien esteettömien vaihtoehtojen määrä varsin pieni, hän toteaa.

Tiedon laatu ja saanti paranee

Paralympiakomitean projektipäällikkönä toimiva Petri Rissanen myöntää, että suurimpia esteettömään retkeilyyn liittyviä haasteita ovat tällä hetkellä niin esteettömien luontokohteiden vähäinen määrä, reittien lyhyys kuin olemassa olevan tiedon saavutettavuus.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole lainkaan esteettömiä reittejä, jotka mahdollistaisivat useamman päivän etenemän tai viipymän reitin varrella.

– Esteettömiin luontokohteisiin liittyvä tieto on edelleen hyvin hajanaista ja laadultaan vaihtelevaa. Kokonaisuudessaan luontoliikuntaan liittyvä esteettömyystyö on mennyt viime vuosien aikana valtavasti eteenpäin. Vaikka töitä yhdenvertaisemman luontoliikunnan puolesta onkin vielä tehtävänä, on kehityssuunta kuitenkin oikea, hän kertoo.

Paralympiakomitea on tehnyt muutaman viime vuoden ajan aktiivista työtä esteettömän luontoliikunnan ja retkeilyn eteen yhteistyössä Metsähallituksen sekä muiden retkeilyalueita ja -reittejä ylläpitävien tahojen kanssa.

Käytännössä tämä on tarkoittanut retkeilyrakenteiden ja reittien esteettömyyden rakentamista, parantamista ja kehittämistä sekä ajantasaisen esteettömyystiedon saattamista yleisiin retkeilykanaviin.

Kaikille avoin ulkoilu -hankkeen hankesuunnittelijana toimivan Niko Halmisen mukaan yhden, kaikki Suomen esteettömät luontokohteet sisältävän sivuston luominen ei ole käytännön tasolla mahdollista.

– Kaiken esteettömyystiedon kerääminen yhteen paikkaan on haastavaa toimijoiden suuren määrän sekä ajantasaisen tiedon päivittämisen kannalta. Tarkoituksemme onkin saattaa olemassa oleva tieto samoille sivustoille ja portaaleille muun retkeilyyn ja luontoliikuntaan liittyvän tiedon kanssa, hän kertoo.

Tällä hetkellä tietoa kansallispuistojen sekä luonnonsuojelu- ja erämaa-alueiden esteettömistä reiteistä ja kohteista on koottu yhteen Metsähallituksen ylläpitämälle Luontoon.fi -sivustolle.

Sen lisäksi informaatiota luontokohteiden esteettömyydestä on pyritty saamaan muun muassa alueellisille luontoliikunta- ja retkeilysivustoille, kuten Outdoor Activeen, Retkipaikkaan sekä kuntien kotisivuille.

– Teemme kuitenkin edelleen töitä, jotta olemassa oleva tieto olisi entistä helpommin esteettömyydestä hyötyvien kohderyhmien löydettävissä, Rissanen sanoo.

Kuuro ei havaitse takaa tulevaa, siksi tarvitaan ymmärrystä kaikilta

Esteettömyyttä on katsottu pitkään ainoastaan pyörätuolia käyttävien liikuntavammaisten näkökulmasta. Käsitteellä tarkoitetaan kuitenkin ihmisten moninaisuuden huomioon ottamista myös näkemiseen, kuulemiseen, ymmärtämiseen ja kommunikaatioon liittyvien tarpeiden osalta.

Retkeilyn kannalta kokonaisvaltaista esteettömyyttä voi parantaa esimerkiksi leveillä, tasaisilla ja helppokulkuisilla reiteillä, selkeillä opasteilla, taukopaikkojen värikontrasteilla sekä puuvarastojen ja käymälöiden luonnonvalaistuksen parantamisella.

Vaikka töitä esteettömien reittien ja kohteiden eteen tehdäänkin jatkuvasti, tarvitaan toimivaan lopputulokseen myös oikeanlaista asennoitumista kanssaretkeilijöiden puolelta. Petri Rissanen peräänkuuluttaa avarakatseisuutta ja ymmärrystä erilaisia ihmisiä kohtaan myös retkipoluille.

– Esimerkiksi yhteiskäyttöreitit ovat haastavia kuulovammaisille retkeilijöille, joille takaa tulevan maasto- tai sähköpyörän havaitseminen voi olla yksinkertaisesti mahdotonta. Ennen hermojen kiristymistä jokaisen kanssaliikkujan olisikin hyvä muistaa, että äänimerkkiin reagoimaton kävelijä voikin olla välinpitämättömän sijaan esimerkiksi kuuro, hän muistuttaa.

Niko Halminen haluaa puolestaan rohkaista yhä useampaa vammaista näkemään itsensä aktiivisena toimijana myös luontoliikunnan kentällä.

– Jokaisella meistä on oikeus nauttia luonnossa liikkumisesta, vaikka se tarkoittaisikin erilaisten toimintatapojen käyttämistä. Omia luontokokemuksia kannattaa myös jakaa aktiivisesti ulospäin, sillä parhaassa tapauksessa muutkin vammaiset innostuvat kokeilemaan retkeilyä rajoitteistaan huolimatta, itsekin pyörätuolia käyttävä Halminen vinkkaa.

Toisen loiva mäki on toiselle menemätön

Vaikka olosuhteiden ja ympäristöjen esteettömyys on osa soveltavaa luontoliikuntaa, ei luontoympäristöä aina voida tai sitä ei haluta muokata täysin esteettömäksi.

Tällöin luonnon esteellisyyttä voidaan kompensoida luontoliikuntaan tarkoitetuilla apuvälineillä, kuten maastopyörätuolilla, maastotandempyörällä tai esimerkiksi hiihtokelkalla. Välineet.fi -sivusto kokoaa yhteen erilaisia liikunnan apuvälineitä vuokraavia tahoja.

Esteettömyyden merkitys luonto- ja matkailukohteissa tulee kuitenkin korostumaan lähivuosien aikana entisestään väestön ikääntymisen takia.

Ikäihmisten ja vammaisten lisäksi esteettömyys lisää myös lapsiperheiden, lyhytkasvuisten, tapaturman takia väliaikaisesti vammautuneiden sekä maahanmuuttajien ja muiden eri kulttuuritaustoista tulevien luontoliikunnan saavutettavuutta.

Vuosien 2018–2020 aikana Metsähallitus, Invalidiliiton esteettömyyskeskus sekä Paralympiakomitea uudistivat luontoreittien ja luontokohteiden kartoitusmenetelmän Esteetön eräpolku -hankkeen avulla. Reittien lisäksi luontokohteista kartoitettiin sen varrella olevat, ulkoilua palvelevat tilat, kuten laavu, grillikatos, puuvaja ja käymälä.

Kartoitusmenetelmän pohjalta esteettömät reitit voidaan jakaa kahteen reittiluokitteluun.

Esteettömäksi merkityllä luontoreitillä on mahdollista liikkua pyörätuolilla tai muulla päivittäisessä käytössä olevalla liikkumisen apuvälineellä. Reitti on useimmiten rakennettu eikä sen varrella ole juurakoita, kuoppia tai muita kulkua haittaavia esteitä.

Vaativalla esteettömällä luontoreitillä liikkumiseen tarvitaan puolestaan usein avustaja sekä luonnossa liikkumiseen tarkoitettu tai sitä helpottava apuväline. Reitti voi olla rakennettu, mutta useimmiten se on rakentamaton, luonnonmukainen ja fyysisesti esteetöntä luontoreittiä vaativampi. Reitin pohja voi olla pehmeä ja epätasainen, ja sen pituus- sekä sivuttaiskaltevuus ovat suuremmat kuin esteettömällä reitillä.

Halminen korostaa, että reittiluokituksen rinnalle tarvitaan myös huolellisesti laadittuja reittikuvauksia. Etukäteen saatavilla olevan, ammattilaisen tuottaman esteettömyystiedon pohjalta jokainen voi arvioida itse, soveltuuko retkikohde omille erityistarpeille ja miten retkelle kannattaa varautua.

Reittikuvauksen laatimisessa on tärkeää ottaa huomioon erilaisten käyttäjäryhmien tarpeet. Esteettömyyden kannalta käyttäjäryhmillä tarkoitetaan henkilöitä, joilla on liikkumiseen, näkemiseen, kuulemiseen tai ymmärtämiseen liittyviä erityistarpeita.

Kuvauksessa on tärkeää kertoa selkeästi kulkemista ja toimimista rajoittavista tai niihin vaikuttavista tekijöistä, reitin vaativuudesta sekä sen palveluista.

– Tarkkoja määreitä käyttämällä vältytään siltä, että reittikuvausta olisi mahdollista tulkita usealla eri tavalla. Reitin kuvaaminen esimerkiksi helpoksi tai loivaksi ei kerro kenellekään mitään todellisuudesta. Toiselle loiva mäki voi olla jollekin muulle täysin menemättömissä oleva paikka, Halminen muistuttaa.