Iitu Kareketo hurauttaa tottuneesti moottorikelkalla Lammintuvan huskytarhan eteen. Tarhalla on parhaillaan menossa aamutoimet, jotka on aloitettu jo seitsemältä aamulla. Työn touhussa on muonitusjoukko ja siivouspartio.
Koirat haistavat tulossa olevan herkun, jota odotetaan malttamattomana.
– Heti ensimmäisenä aamulla niille annetaan lämpimään veteen sekoitettua lihaa. Se maustaa veden, että ne juovat kunnolla ja saavat samalla energiaa tulevaksi päiväksi. Juottaminen aloitetaan jo hyvissä ajoin, että olisi pari tuntia väliä ennen kuin tulee ensimmäiset ajelut, niin se ehtii laskeutua, kertoo Lammintuvalla työskentelevä Iitu Kareketo.
Kannulla metallikippoon kaadettu liemi katoaa nopeasti parempiin suihin.
– Osa kaataa kupin maahan heti, kun silmä välttää, niin saa syötyä pelkät lihat. Niitä joutuu vähän vahtimaan, että ei mene kuppi kumoon, Kareketo naurahtaa Mini-Suen häkin luona.
Inkalta kuppi saa puolestaan kyytiä heti syönnin jälkeen. Hän yrittää piilottaa kupin ennen kuin se ehditään kerätä pois.
Koira haluaisi leikkiä kipolla, eikä ymmärrä ollenkaan, että kippo voi mennä rikki ja siinä voi satuttaa itsensä.
Aamun aikana jokaisen koiran kunto tarkastetaan.
– Niiden kanssa jutustellaan, niitä tervehditään, katsotaan tulevatko ne normaalisti luokse, ovatko omia iloisia itseään, käydään koira läpi ja katsotaan, että kaikki on kunnossa.
Lammintuvalla on yhteensä 150 huskya, jotka asuvat kahdella eri tarhalla. Tähän 2,5 kilometrin lenkkiä juoksevien tarhaan asiakkaita otetaan vastaan ajeluille ilman ajanvarausta.
Toisella tarhalla asuvat safariajeluilla työskentelevät huskyt.
– Tällä tarhalla ei pidetä tarhakierroksia, tämä tarha on koirien koti. Tähän asiakkaat tulevat ajelulle ilman ajanvarausta. Sen takia tänne tarhalle ei pääse, että saadaan pidettyä tämä rauhallisena koirille. Toisella tarhalla pääsee myös tutustumaan koiriin ajeluiden yhteydessä, Kareketo kertoo samalla, kun on Aztecin häkin luona.
– Aztec on maailman iloisin koira. Se rakastaa halailla kaikkia.
Vaikka koirat tällä tarhalla eivät ole tottuneet siihen, että vieraat kävisivät niiden kotona, ovat ne sosiaalisia ja uteliaita vieraita kohtaan.
– Nämä kaikki ovat älyttömän kilttejä ja sosiaalisia. Monesti ajatellaan, että kun ne ovat työkoiria, eivät ne nauti niin hirveästi huomiosta. Toki on niitäkin, jotka ovat sitä mieltä, että ihmiset ovat vain sitä varten, että ne tuovat ruokaa ja vievät juoksemaan, mutta suurin osa näistä on tällaisia halailtavia.
Jokainen tarhan huskeista on oma persoonansa aivan kuten ihmisetkin ovat. Esimerkiksi narttukoira Kapu on tyyppi, joka tykkää elellä yksin. Pääsääntöisesti Lammintuvalla koirat elävät 2–4 yksilön laumoissa häkeissä, mutta Kapulla ei onnistu yhteiselo kenenkään kanssa saman katon alla.
– Häkissä hän on paljon rennompi, kun on yksin. Jos siellä on joku kaveri, Kapun täytyy olla joko pomona tai sitten hän on itse se vetäytyvä osapuoli. Hänellä on vuosien aikana kokeiltu monia kavereita, mutta hän viihtyy paremmin itsekseen, Kareketo kertoo.
Kapu on valikoiva myös työkavereidensa suhteen. Hän ei suostu työskentelemään muiden narttujen kanssa.
– Hänellä pitää olla aina uroskaveri. Tyttöjen kanssa tulee kissatappelu. Urosten kanssa hän pärjää oikeinkin hyvin.
Tappeluita huskytarhalla on Karekedon mukaan harvoin. Tällaisia tilanteita on lähinnä silloin, kun koirat ovat nuoria ja ottavat mittaa siitä, kuka on paikan pomo.
– Tällaisia tilanteita ehkäistään etsimällä kaikille sopivat tarhakaverit, joiden kanssa omasta paikasta laumassa ei tarvitse taistella. Lisäksi suurin osa uroskoirista kastroidaan, jolloin niiden elämä on stressittömämpää muiden urosten ja narttujen kanssa.
Ville Peltosella on kokemusta tällaisesta harvoin tapahtuvasta tilanteesta.
– Jääkiekkoilijoiden tyyliin hän otti hieman matsia nuorempana, niin siitä on jäänyt muistoksi tuollainen, Kareketo kertoo koirasta, jonka toinen korva on kärsinyt tappelussa.
Paikan herruudesta ei tällä erää ainakaan tarvitse kisailla, sillä ylintä määräysvaltaa pitää automaattisesti Majuri.
– Majuri on jo vähän vanhempaa kastia, 11-vuotias. Hän on sellainen koko tarha pomo. Hän tekee pikkuisen vähemmän töitä kuin muut hänen tiimissään, mutta on tärkeä osa sitä ja pitää muut pojat kurissa.
Koostaan ja nimestään huolimatta Majuri on varsin leppoisa kaveri. Kun Kareketo menee sen häkkiin, se nostaa tassut olkapäille ja halailee hetken.
– Tämä on tällainen iso jääkarhun syli.
Kello alkaa lähestyä kymmentä, mikä tietää koirien työpäivän alkamista. Koiratkin tietävät tämän ja aloittavat yhtäaikaisen haukkumisen ja ulvomisen.
– Tämä tapahtuu kerran aamulla ja kerran iltapäivällä. Huskeilla on hyvin vahva laumakäyttäytyminen, tämä on niiden sosiaalinen juttu. Katsotaan, että kaikki ovat paikalla ja homma rokkaa.
Töihin koirat pääsevät hyväksi havaitun tiimin kanssa. Tiimin treenaaminen aloitetaan syksyllä, ensimmäisten viileiden ilmojen saapuessa.
Samassa tiimissä juostaan yleensä koko talvi, ja siihen on yhdistetty vanhoja ja nuoria koiria.
Tämä siksi, että vanhemmat koirat ovat parhaita opettajia nuorille koirille.
– Pidetään kirjaa siitä, että paljonko koirat juoksevat minäkin päivänä. Vähän sen mukaan valkataan, että ketkä eivät edellisenä päivänä olleet töissä, niin pääsevät seuraavana päivänä.
On yksilöllistä, missä vaiheessa koira on siinä kunnossa, että se voi aloittaa työt. Alaikäraja on kuitenkin yksi vuosi.
– Silloin kasvu alkaa olla sellaisessa vaiheessa, että on turvallista niiden lihaksistolle ja luustolle alkaa harjoitella varsinaista vetohommaa. Toki niitä treenataan sitä ennenkin normaaliin käsittelyyn, laitetaan kaulapantaa ja käydään kävelyllä, mutta kuorman vetoa aletaan treenata vasta yksivuotiaana.
Karekedon mukaan suurin osa koirista tekee jonkin verran töitä jo yksivuotiskaudella, mutta osasta on asiakastöihin vasta kaksivuotiaana.
Yksi tällainen on Sorjonen, joka asuu Jäynän kanssa samassa häkissä.
– Sorjosen treenaus on vielä vähän kesken. Intoa on vähän enemmän kuin älyä.
Se, että koirasta ei ole ollenkaan asiakastyöhön, on Karekedon mukaan todella harvinaista.
Jalka menee tottuneesti valjaisiin. Raita, kuten muutkin tiimin jäsenet tietävät, että kohta pääsee töihin.
– Raita on vähän sellainen häseltäjä. Se laitetaan välillä juoksemaan keskipaikalle, niin se palauttaa hänen mieleensä, että pitäisi muistaa käyttäytyä. Sillä menee välillä matkalla mielenkiinto kaikkeen muuhun kuin siihen, että pitäisi mennä eteenpäin.
Tiimiin kuuluu myös Raidan äiti Muru. Lisäksi siinä ovat Tiku, Rölli ja Pata. Pata kuuluu senioriosastoon, ja käy vähän muita vähemmän juoksemassa.
– Se on älyttömän vahva koira, joka rakastaa tehdä töitä. Ei varmana suostu jäämään pois töistä yhtenäkään päivänä, jos ei ole pakko.
Valjakko on valmiina vetämään kyytiläisiä. Menohaluja olisi jo kovasti.
Kun kello on kolme iltapäivällä, on koirien työpäivä ohi. Sitten alkaa vapaan vietto ja ruokailu.
Aikuiset koirat syövät kerran päivässä töiden jälkeen. Pennut syövät vähintään kaksi kertaa päivässä iästä riippuen.
– Nämä syövät rasvaista lihaa, johon sekoitetaan laadukasta koirannappulaa. Näin tulee sitten hiilarit ja kaikki kivennäisaineet siinä samassa. Kerran viikossa nämä syövät lohta. Saavat vähän järsittävää ja hyviä rasvoja sieltä. Sen lisäksi saadaan myös poronluita, joita annetaan silloin tällöin koirille, varsinkin pennuille.
Ruokinnan yhteydessä tarkastetaan aamukierroksen tapaan koirien kunto ja niiden ruokahalu.
Tarhan kunnossapito vie myös ison osan työntekijöiden ajasta.
– Aina on jotain korjattavaa, koppia ja häkkiä. Nämä ovat tehokkaita sisustamaan omia tarhojaan. Aina kun jotain saa valmiiksi, saa jo seuraavasta päästä aloittaa.
Toimintaa rytmittää aamulta tuttu vahvuuslaskenta.
