Olvassuo on vastakohtien paikka: moni on siitä kuullut viimeistään tämän alkuvuoden aikana, mutta harva on alueella retkeillyt.
Tammikuussa heräsi kohu, kun Metsähallitus oli alkanut myöntää lupia susien ja ilvesten tappamiseen luonnonpuistoissa. Olvassuon luonnonpuistoon Metsähallitus myönsi susien tappamiseksi yhteensä seitsemän poikkeamislupaa, jotka ajoittuivat loka-, marras- ja tammikuulle.
Toisekseen retkeilijöiden palvelut saattavat Olvassuolla tulevaisuudessa heiketä, sillä alueen ainoa autiotupa on vaarassa tulla lakkautetuksi.
Lähdimme katsomaan, millainen retkikohde Olvassuo on.
Olvassuon luonnonsuojelualue sijaitsee enimmäkseen Pudasjärven, vähän myös Puolangan ja Utajärven alueilla. Aluetta halkovat Nuorittajoki ja sen sivuhaara Piltuanjoki. Vettä piisaa muutenkin, pienissä järvissä ja lammissa.
Pohjavedestä tykkäävät kasvit viihtyvät täällä. Pohjaveden vuoksi alueella esiintyy laajoja ja lajistollisesti arvokkaita lettosoita.
Kevättalvella Olvassuolla olisi helppo mennä mihin vain, mutta niin ei voi tehdä, sillä suojelualueeseen kuuluvan Olvassuon luonnonpuiston alueella liikkuminen on kielletty ympäri vuoden. Tämä ei koske paikallisia asukkaita, jotka saavat kulkea marjassa ja sienessä jalkaisin.
Kielto ei koske myöskään luonnonpuiston merkittyä Kirkaslammen luontopolkua.
Kymmeniä, jos ei satoja kertoja.
Niin monesti oululainen valokuvaaja Jorma Luhta arvioi käyneensä Olvassuolla reilun 50 vuoden aikana.
– Se on iso, erämainen ja tietön alue, joka on luontoa, hän kuvailee kiinnostuksenkohdettaan.
Samassa määrin luontoa ei hänen makuunsa ole se suunnaton määrä Suomen soita, jotka Luhdan nuoruusvuosina kokivat karun kohtalon ja tulivat ojitetuiksi metsänkasvatuksen ja metsäteollisuuden nimissä – olkoonkin, että puuteollisuus oli tärkeä vientiala.
– Oli suuri järkytys, kun lapsuuden suot katosivat.
Siksi jäljelle jääneistä on tullut hänelle erityisen rakkaita.
Suomen suo-ojien yhteispituus on noin 1,4 miljoonaa kilometriä, eli suunnilleen sama matka, kuin kaksi kertaa maasta kuuhun ja takaisin.
Olvassuo säästyi ojitukselta, Luhdan ja muiden soilla retkeilevien iloksi. Toinen häntä kiinnostava vastaava suo on Litokaira Ranualla.
Juttu jatkuu kuvien ja faktan jälkeen.
Monta Olvassuota
Mistä puhutaan, kun puhutaan Olvassuosta?
Jorma Luhta on oppinut tuntemaan suot niiden omilla nimillään: Olvassuo on Olvassuo siinä missä omia soitaan tällä alueella ovat esimerkiksi Oravisuo, Näätäsuo, Koirasuo, Ahmasuo ja Iso Karkusuo.
Olvassuon luonnonpuisto on osa Olvassuon luonnonsuojelualuetta.
Olvassuon luonnonsuojelualueeseen kuuluvat nämä kaikki ja muutama muukin alue.
Vanhoissa kartoissa on erikseen vatimainen, kuopalla oleva aapasuo eli Iso-Olvassuo sekä koho- eli keidassuo nimeltään Pikku-Olvassuo.
Sekä Olvassuon luonnonsuojelualue että Olvassuon luonnonpuisto on perustettu vuonna 1982. Ne ovat Pohjois-Pohjanmaalle tyypillistä aapasuo-, metsä- ja jokiluontoa.
Alueen luontoarvoja: Laajat, yhtenäiset suot ja harvinainen suokasvillisuus. Luonnontilainen metsäluonto, erityisesti runsaat koivuletot ja vanhat ikimetsät. Harvinainen ja uhanalainen lajisto sekä arvokas lintulajisto, etenkin suurlinnusto. Suurpedot.
Haastattelua edeltävänä iltana Jorma Luhta on juuri palannut Venenevalta Siikalatvalta. Venenevaan kuuluu kymmenkunta isoa aapasuota ja se on suurin poronhoitoalueen eteläpuolella oleva erämainen suoalue.
Vähältä piti, ettei sielläkin käynyt toisin. Luhta kertoo, miten Veneneva oli päätyä turvetuotantoon 1980-luvulla, vaikka se oli suojeltu. Ojiakin ehdittiin jo tehdä.
Kävi kuitenkin niin, että iso kansanliike, kärjessä seudun metsästäjät, saivat tämän pysäytettyä. Ojat tukittiin.
– Se oli soidensuojelun iso käänne. Sen jälkeen alkoi ennallistaminen, Luhta sanoo.
Soidensuojelu on aihe, josta hän puhuu mielellään lisääkin. Hänen mielestään pitää ymmärtää, että yhden suon suojelu siellä ja toisen täällä ei vielä pelasta luontoa.
Tärkeää on, että suojelualueet muodostavat ketjun.
– Tässä Olvassuo on tärkeä linkki.
Alueiden ketjua kaipaava laji on esimerkiksi rauhoitettu jänkäsirriäinen. Se pesii Pohjois-Suomen rimpisoilla, jotka ovat tasaisesti harvinaistuneet viimeiset viisikymmentä vuotta.
Poronhoito on poikkeus, mitä Olvassuon luonnonpuiston alueella kulkemiseen tulee. Poronhoito sekä siihen liittyvä leiriytyminen, tulenteko ja moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla liikkuminen on sallittua rajapyykkien tuolla puolen.
Jorma Luhdan muistorikkaimmat Olvassuon reissut ovat juuri luonnonpuiston alueelta. Hän on päässyt kulkemaan siellä kameroineen noin 30 vuotta sitten.
– En joutunut tiilenpäitä lukemaan, vaan sain siitä ihan palkkaa.
Luhta toimi Metsähallituksen projektityöntekijänä ja kuvasi alueen uhanalaisia kasveja. Sellaisia ovat esimerkiksi rehevien alueiden lettorikko ja harvinaiset kämmekät, kuten punakämmekkä.
Hänen suosikkikukkiaan sen sijaan pääsee ihailemaan kuka vain, sillä sellaisia ovat tutut suokukka sekä hilla.
Syksyisin Olvassuo onkin hillastukseen suorastaan loistava paikka.
Retkeilyn kannalta paras aika on puolestaan juuri nyt. Kevättalvella soilla on helppo liikkua jonkinmoisilla suksilla. Kevään kantohangilla pitkät ja kapeat sukset liukuvat lyhyitä ja leveitä liukulumikenkiä livakammin, jos sivuttaispitoa tarvitaan.
Toisenlaisia varusteita Jorma Luhta tarvitsee kevättulvien aikaan. Silloin hän vetää jalkoihinsa kahluusaappaat ja kiinnittää ne suksiin, joilla hän sivakoi tulvan pohjalla olevaa liukasta jäätä pitkin.
Kevät suolla on muutenkin vahva kokemus. Sydäntalven hiljaisuus vaihtuu lintujen, kuten metsähanhien, joutsenten ja kurkien mellastukseen.
– Suo on täynnä ääniä, Luhta sanoo.
Olvassuo on mainittu jo kansallispuistokomitean mietinnössä vuonna 1976. Vaikutusvaltaisessa dokumentissa paikkaa pidettiin nimen omaan sopivana luonnonpuistoksi.
Sittemmin on alettu keskustella luonnonpuistoon kuulumattoman laajan luonnonsuojelualueen muuttamisesta kansallispuistoksi. Perusteluna on käytetty tarvetta täydentää tunturi- ja metsäpainotteista kansallispuistoverkostoa suoluonnolla.
Suomen suokansallispuistot
Kurjenrahka: vallitseva suotyyppi keidas- eli kohosuot.
Patvinsuo: koho- eli keidassoita ja aapasoita.
Torronsuo: keidas- eli kohosuot.
Puurijärvi–Isosuo: keidas- eli kohosuot.
Valkmusa: 30 erilaista suotyyppiä.
Kauhaneva–Pohjankangas: Kermikeidassuo.
– Nykytilanne on ihan hyvä, Luhta lausuu mielipiteensä.
– Seudulla asuvat ja muut ovat tottuneet tähän, eikä siinä ole ongelmaa, joten ei sitä tarvitse muuttaa.
Suojelua hän ei vastusta, päinvastoin. Luhta arvioi, että nykytilanne, eli soidensuojelualue ja siihen liittyvä luonnonpuisto, turvaavat alueen luontoa paremmin kuin kansallispuiston perustaminen kaikkine rakennelmineen.
Yhtä suopeasti Luhta ei suhtaudu siihen takavuosien karhunkaatoryhmään, joka käytti väärin etuoikeuttaan liikkua luonnonpuiston alueella ja harjoitti luvatonta metsästystä.
– Jotkut asiat vain tiedettiin, ja joistain jäätiin kiinni, Pudasjärvellä aiemmin asunut Luhta sanoo.
Hänen päivittäisiin juttukavereihinsa paikallisessa huoltoasemaparlamentissa kuului sivutoimisia poromiehiä, "joita on joka lähtöön". Osa heistä suhtautui petojen päästämiseen hengiltä rohkeana tekona, osa oli pahoillaan kaikkien poromiesten maineen mustaamisesta.
Salaisuutena tieto ei Luhdan mukaan pysynyt.
– Keskustelut kyllä kuuluivat kahvilan toiselle laidalle asti.
Tapaus ei ole enää sellaisenaan ajankohtainen, mutta käy esimerkistä, miten luonnonpuiston rajoitettuja kulkuoikeuksia voidaan väärinkäyttää ilman tehokasta valvontaa.
– Silloin ne kääntyvät suojelua vastaan.
Olvassuo retkikohteena
Jokaisen käytäväksi retkikohteeksi Olvassuosta on ja ei ole.
Luonnonpuiston puolella piipahtaa Kirkaslammen polku ja luonnonsuojelualueen pohjoispäässä on Sammakkosuon polku, mutta muuten avosuolla kulkeminen vaatii taitoja suunnistaa ja liikkua maastossa sekä voimia kulkea suolla.
Kirkaslammen luontopolku (lähtöpaikka Kirkaslammen P-alue, Kälväsvaarantie, 91630 Utajärvi) on käytettävissä sulan maan aikaan, sillä talvella tietä ei aurata perille saakka. Reitti on yhteen suuntaan kaksi kilometriä pitkä ja helppo. Se kulkee Kirkaslammen laavulta lintutornille osan metsäautotien pohjaa, osan pitkospuita pitkin. Kirkaslammella on uimalaituri ja kuivakäymälä.
Sammakkosuon luontopolku (lähtöpaikka Sammakoisen P-alue, Ruottisenharjuntie 1234, 93100 Pudasjärvi) on reilun kilometrin yhteen suuntaan ja vaativuustasoltaan helppo. Reitti on hyvin pitkostettu. Reitin varrella on päivätupa ja kuivakäymälä, ja sen päässä lintutorni. Lintutornilta näkee Resu-Sammakon rimmikoille ja aavalle Sammakkosuolle.
Saunakankaan autiotupa sijaitsee Piltuanjoen rantatörmällä. Tuvalle ei johda merkittyjä reittejä. Yöpymään mahtuu kymmenen henkilöä. Autiotupa on tällä hetkellä Metsähallituksen suunnittelemien leikkausten listalla.
