Oulun Hupisaarten puroihin istutettiin syyskuussa viimeiset aikuiset taimenet. Emokalojen istutus ehti olla Luonnonvarakeskuksen (Luke) työlistalla kahdeksan vuoden ajan.
Johtava tutkija Pauliina Louhi kertoo, että emokalat loppuivat Luken Kainuun kalantutkimusaseman lopettamisen myötä.
– Taivalkoskella on emokalasto toki edelleen olemassa, mutta se on jatkossa tarkoitettu yksinomaan säilytysviljelyn tarpeisiin eikä tutkimuskäyttöön. Kaloja ei vain enää riitä kaikkeen toimintaan näillä resursseilla, Louhi tarkentaa.
Syksyllä 2018 alkaneet istutukset ovat tuottaneet tulosta. Hupisaarten puroihin tuodut kalat ovat kuteneet alueella, ja houkutelleet myös mereltä nousevia taimenia puroihin.
Ensimmäiset puiston puroissa syntyneet poikaset palasivat mereltä kutemaan Hupisaarille syksyllä 2024.
Vielä ei tiedetä, ovatko merivaellukselta palanneet kalat onnistuneet lisääntymisessään. Viime kesän sähkökalastuksissa otettiin dna-näytteitä vastakuoriutuneista poikasista, mutta Louhen mukaan tulokset eivät ole vielä valmistuneet.
Sähkökalastuksessa veteen johdetaan sähköä, mikä tainnuttaa kalat hetkellisesti. Taintuneet kalat kerätään haavilla talteen nukutettavaksi ja tutkittavaksi. Tutkimusten ja nukutuksesta virkoamisen jälkeen kalat päästetään takaisin veteen.
Elokuun sähkökalastuksissa saatiin 336 keväällä kuoriutunutta ja 32 vanhempaa puroissa syntynyttä poikasta. Tämä on keskimääräistä hieman parempi tulos.
Istutuksia jatkettiin Louhen mukaan pari kolme vuotta alkuperäistä suunnitelmaa kauemmin.
Jatkossa toivotaan, että taimenet lisääntyisivät luonnollisesti ja ylläpitäisivät kantaansa ilman ihmisen apua.
Tämä ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan tarkoita sitä, että kalat pitäisi tai ne voisi jättää oman onnensa nojaan. Kalakannan selviämiseen vaikuttavat monet tekijät.
– Kun purojen ympärillä on tapahtumia tai alueella rakennetaan, niin pitäisi huomioida, että ympäristössä esiintyy ja lisääntyy suhteellisen herkkä laji, Louhi sanoo.
Hän korostaa kaupunkisuunnittelun roolia.
– Hupisaarilla kyse ei ole tavallisista kaupunkipuroista.
Esimerkiksi Sahasaaressa hiljattain tehdyissä rakennustöissä oli Louhen mukaan valunut hiekkaa suoraan puroon.
Puroja on puhdistettu talkoilla, ja se olisi jatkossakin suotavaa, samoin hallittu huuhteluvirtaama eli lisäveden juoksuttaminen keväisin tai syksyisin.
Louhi kiittelee Pro Agrian ja Oulun kaupungin olleen viime aikoina aktiivisia tahoja talkoiden järjestämisessä.
– Toivoisin tähän syntyvän kansalaisaktiivisuutta. Meiltä saa kyllä asiantuntija-apua, Louhi lupaa.
Talvisin puroja on uhannut hyydeongelma, kun hyyde eli suppojää on tukkinut puroihin vettä tuoneet putket, mutta Louhi kertoo tämän ongelman helpottaneen alkuvaiheen jälkeen.
Hyyde koostuu pienistä jääkiteistä, joita syntyy voimakkaasti ja pyörteisesti virtaavaan alijäähtyneeseen veteen. Muodostuneet jääkiteet tarttuvat yhteen muodostaen hyydelauttoja tai sohjoa.
Talven olosuhteisiin vaikuttava arvaamaton tekijä on ilmastonmuutos, jonka on ennustettu muun muassa lisäävän ja voimistavan talvisateita.
Lisäksi Hupisaarten kalastuskieltoa tulee Louhen mukaan jatkaa ja valvoa.
Louhi odottaa myös mielenkiinnolla, mitä Merikosken kehittämishanke tuo tullessaan. Oulun kaupunginvaltuustolle luovutettiin jo vuonna 2020 valtuustoaloite, jossa esitetään Merikosken kuivan uoman vesittämistä ympärivuotisesti.
Oululaisten kiinnostus taimenia kohtaan on osoittautunut tutkimukselle tärkeäksi tiedonlähteeksi mereltä nousevien kutukalojen havainnoinnissa ja kudun seurannassa.
Luken tutkijan Laura Härkösen mukaan lisäksi kaikki poikkeamat puroilla tulevat kansalaishavaintojen avulla hyvin tietoon.
– Aiempina vuosina hyydeongelmia tuli tietoon juurikin aktiivisten kansalaisten ansiosta ja myös muunlaisia veden laadun ongelmia, Härkönen kertoo.
Härkösen mukaan Lukella ei ole Hupisaarilla jatkuvaa valvontaa, minkä vuoksi on hyvä, että alueella liikkuu iso määrä taimenten ja niiden olojen tarkkailijoita.
Myös kalastajista tehdään ilmoituksia niin kaupungille kuin toisinaan Lukellekin. Härkönen muistuttaa, että koko puroalueella kalastus on kielletty.
– Kalastuksessa on kyse yleensä tietämättömyydestä, hän lisää.
Myös puroilla toisinaan nähdyistä minkeistä on ilmoitettu Lukelle. Härkönen rohkaisee puroilla liikkuvia kertomaan kaikista poikkeavuuksista myös tulevaisuudessa.
– Turhia ilmoituksia ei ole.
Vaikka istutukset loppuivat, seurantaa eli sähkökalastuksia ja geneettisiä analyysejä on tarkoitus jatkaa tulevaisuudessakin vuosittain.
Louhi kaipaa citytaimenille parempaa näkyvyyttä myös kulttuuripääkaupunkivuodessa.
– Kovin vähän olen nähnyt kaupungin hyödyntävän Hupisaarten taimenta, toivoisin että sitä nostettaisiin paremmin esiin kaupunkikuvan rakentamisessa.