Jo taannoinen pyykinpesuainemainos sen tiesi: tahrat kertovat elämästä. Vaellusreissuilla ja muissa ulkoilmaharrastuksissa elämän hajuilta ja sotkuilta ei voi välttyä, mikä näkyy myös matkassa mukana olleissa tekstiileissä.
Mitä väliä? Vähän on väliä, ja monestakin syystä.
– Likaisuus voi vaikuttaa joidenkin materiaalien teknisiin ominaisuuksiin. Pahasti likaantunut vaate ei esimerkiksi lämmitä yhtä hyvin, tai kuorivaatteessa lika voi vaikuttaa niin, ettei materiaali hengitä ja pidä vettä, sanoo ruoan ja kodinhoidon johtava asiantuntija Niina Silander Marttaliitosta.
Monet retkeilytekstiilit voivat olla arvokkaita hankintoja, ja huolenpidolla niiden arvoa saa pidettyä yllä ja käyttöikää pidennettyä.
Jos esimerkiksi kallis ulkoilutakki jää pieneksi tai käy turhan suureksi, hyvässä kunnossa oleva vaate kiinnostaa käytettyjen vaatteiden markkinoilla enemmän kuin huonokuntoinen.
Silander huomauttaa myös, että vaikka savun haju takissa ei haittaisi metsässä, haisevaa takkia ei välttämättä tee mieli panna päälle koiranulkoilutukseen tai lasketteluun. Tahrat ja hajut vaikuttavat todennäköisesti siihen, kuinka paljon vaatetta tulee käytettyä.
Tahrat mielessä jo ostoksilla
Retkeilyä ei kannata pilalla hysteerisellä tahrojen ja hajujen välttämisellä. Silander vinkkaa, että yksi keino vähentää huolenpidon tarvetta on valita varusteet käytännöllisyys edellä sekä kaupassa että kotona pakatessa.
Valkoinen ei välttämättä ole retkeilijälle kätevä väri, eikä parhaissa vaatteissa kannata istahtaa nuotiolle. Kovaan käyttöön tulevista tekstiileistä kannattaa myös katsoa hoito-ohjeet jo ennen ostopäätöstä: Onko vaate mahdollista pestä vedellä? Pitääkö vaate pestä tuotemerkin omilla pesuaineilla? Vaaditaanko kalliita hoitovälineitä tai pinnoitteita?
– Oleellista on, että vaatteet saa pestyä itse, koska silloin hajuista ja tahroista pääsee todennäköisemmin eroon, Silander sanoo.
Tahroihin voi myös varautua pakkaamalla mukaan pienen palasen sappisaippuaa tai sen vegaanista tahrasaippuavastinetta. Monet kuljettavat retkillä pikkupullossa mukana nestemäistä astianpesuainetta tai käsienpesuun tarkoitettua saippuaa, ja nekin soveltuvat Silanderin mukaan ensiavuksi.
Vauhti on nimittäin valttia tahranpoistossa.
– Jos lika pääsee pinttymään, ennuste huononee.
Oli sitten retkellä tai ei, Silander kannustaa aina keskittymään tahraan paikallisesti. Tekstiili kuluu vähemmän, kun koko vaatetta ei pese vain yhden tahran vuoksi.
Mikrokuituliina on keveä pelastaja
Yleisiä retkeilytahroja ovat vuodenajasta riippuen noki, pihka, eväsruokien roiskeet, ruoho- ja marjatahrat sekä rapa. Ihmisestä itsestään taas irtoaa hikeä ja toivottavasti harvemmin esimerkiksi verta.
Silander sanoo, että käytännössä kaikille materiaaleille sopii se, että tahraa yrittää imeyttää vaikkapa pyyhkeeseen tai talouspaperiin sekä pyyhkimällä tahraa kostealla. Lisäksi käsitiskiaineen varovainen hierominen sopii oikeastaan kaikille materiaaleille.
– Tahraa kannattaa aina pyyhkiä ulkoreunoilta sisään, ei toisinpäin. Muuten tahraa saattaa vahingossa levittää.
Vessapaperi ei ole paras vaihtoehto tahran pyyhkimiseen, koska jos tekstiilin pinnassa on tekstuuria, paperipöly tarraa siihen.
Silander neuvoo pitämään mukana mikrokuituliinaa, joka ei paina juuri mitään ja jossa on kuivanakin hyvä imu- ja hankausteho. Liinasta voi myös kastella vain yhden nurkan ja painaa tahraa sillä, jotta läpimärkää rättiä ei tarvitse kantaa repussa.
Jos erillistä siivousliinaa ei ole, minkä tahansa pyyhkeen nurkkaa voi kostuttaa ja käyttää apuna tahranpoistossa.
Jos teknisen ulkovaatteen pinnoite kärsii, koko vaate ei ole pilalla. Silander muistuttaa, että vaatteita voi myös pinnoittaa uudelleen, tosin voimakkaiden kemikaalien kanssa on syytä olla sekä varovainen että säästeliäs. Joissakin vaatteissa ominaisuuksia voi aktivoida uudelleen esimerkiksi föönaamalla.
Niksit on tosin varmistettava valmistajan hoito-ohjeista, sillä eroavaisuuksia on paljon.
Vain valkoinen viihtyy valossa
Retkeilyn hajut eli savu, hiki ja autiotuvista joskus tarttuva ummehtuneisuus jymähtävät kiinni erityisesti huokoisiin materiaaleihin, kuten villaan ja puuvillaan. Haju voi myös olla tahraa kiusallisempi, sillä se todennäköisemmin estää vaatteen käyttöä muualla kuin retkeillessä ja voi häiritä kotonakin.
Yleensä toimiva keino päästä hajuista eroon on pitkä, jopa viikonkin mittainen tuuletus ilmavassa paikassa valolta suojattuna, sillä valo kuluttaa tekstiiliä ja haalentaa värejä.
Poikkeus on tosin valkoinen väri. Jos valkoisessa paidassa on hien kellertämä tai harmaannuttama kainalo, pitkä tuuletus auringonpaisteessa voi olla jopa avuksi.
– Valkaisevaa vaikutusta voi lisätä hieromalla kainaloihin sitruunan mehua tai sitruunahappoa, Silander neuvoo.
Villavaatteita kannattaa tuulettaa usein. Jos teltassa yöpyessä yllä on villaa, Silander opastaa panemaan vaatteen tuulettumaan vaikkapa aamupalan ajaksi, jotta kosteus haihtuu.
Soodapurkista apua hajuihin
Pyykinpesuveden lämpötilalla on merkitystä niin tahran- kuin hajunpoistossa. Silander sanoo, että 60 asteen pesu poistaa pääsääntöisesti kumpaakin tehokkaasti, mutta kaikki materiaalit eivät kestä niin kovaa lämpötilaa.
Osalle tahroista, kuten veritahroille, myös suositellaan kylmää vettä, jotta tahra ei kiinnity tekstiilikuituihin entistä tiukemmin. Lisäksi varsinkin villan ja silkin tapauksessa täytyy huomata käyttää niille tarkoitettua pyykinpesuainetta, sillä entsyymipitoiset pesuaineet pilkkovat eläinkuituja.
Jos vesipesu ei ole sallittua, apu hajuihin voi löytyä höyrytyksestä, jota villakin kestää hyvin. Välineeksi käy vaatehöyrystin tai silitysraudan höyry. Vaatteita voi myös saunottaa, kunhan huolehtii paloturvallisuudesta.
Yksi niksi hajujen neutralointiin on käyttää etikkaa tai soodaa. Etikka ei sovellu vedensulkutekstiileille, mutta esimerkiksi urheiluvaatteita tai teknisiä kerrastoja voi liottaa etikkavedessä ja sen jälkeen pestä hoito-ohjeen mukaan. Makuupussiin ja -alustalle, reppuun sekä kenkiin voi ripotella soodaa, antaa sen vaikuttaa yön yli ja sitten imuroida tai ravistella pois.
Jos taas joko tahrat tai hajut ovat päässeet niin pahoiksi, että vaate on menossa poistotekstiileiden joukkoon tai roskiin, käyttöön voi ottaa kovatkin keinot.
– Jos riskinä on roskis, ehkä kokeilisin vielä etikkaliotusta ja soodaa sekä kuumaa pesua, vaikka se olisikin vastoin valmistajan ohjeita, Silander sanoo.
