Vuosia Itävallassa pohjoismaisten matkanjärjestäjien agenttina toiminut Alexandra Paulomo on pitkään pohtinut muuttoa takaisin syntymämaahansa.
Aluksi Salzburgissa, viimeksi nelisen vuotta pienessä vuoristokylässä perheellistyneenä asuneen naisen mielessä on ollut pohjoisen Suomen matkailu.
– Tukikohta vain puuttui, kunnes ostin sisaruksiltani heidän osuutensa Ranuan Saariharjulla sijaitsevaan metsäpalstaan.
Helsingissä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Paulomo on viehättynyt seutuun niin, että päätyi ostamaan lisäksi tyhjilleen jääneet majoitusrakennukset oululaiselta ammattijärjestöltä.
– Ensimmäiset majoittujat siellä jo ovat, tämän harmiteltavan tilanteen takia vain ei vielä ulkomaalaisia.
He, etenkin keskieurooppalaiset, ovat kuitenkin kohderyhmä, johon tuore matkailuyrittäjä Lapin metsäläinen -nimisessä yrityksessään aikoo jatkossa keskittyä.
Se vetovoima, johon Alexandra Paulomo vahvasti luottaa, on täkäläinen luonto ja varsinkin sen hiljaisuus.
– Itävallassa matkailu on minusta mennyt yliturismin puolelle. Myös ekologisuus siinä kärsii.
Kestävä matkailu onkin uuden yrittäjän periaatteista voimakkain. Hän on tehnyt yhteistyötä posiolaisten, jo kestävän matkailun sertifioinnin saaneiden yrittäjien kanssa.
Mutta tutuksi on tulossa myös Pudasjärvi. Syötteellä Paulomo on pistäytynyt muutamia kertoja paikkoihin ja yrittäjiinkin tutustumassa.
Kestävän matkailun linjan mukaisesti häntä miellyttää eniten lihasvoimin liikkuminen.
– Syötteellä näkyi paljon maastopyöräilijöitä, sellaista reittiä pitää viritellä omiinkin lähimaisemiin, yrittäjä miettii.
Ensimmäinen tuntuma pudasjärveläiseen matkailuun järjestyi Paulomolle viime talven umpihankikisoissa.
– Rakennushankkeiden kautta tutuksi tullut Timo Vähäkuopus sai mukaan tapahtumaan, jonka henki miellytti kerrasta.
Paulamolla oli ajatuksena hankkia kisaan itävaltalaisia osallistujia, mutta koronatilanne ja lopulta koko tapahtuman peruminen siirsi suunnitelmaa ainakin vuodella eteenpäin.
– Järjestäjien yhteishenki, kilpailun yksinkertaisuus ja hiljaisuus ovat hienoa vastakohtaa nykyisille minusta niin levottomille ja meluisille urheilutapahtumille.
Vaikka alkuvaiheessa oleva matkailuyritys suunnittelekin luonnonmukaisia ohjelmapalveluitaan pääasiassa tukikohtansa läheisyyteen, on kaiken varalta pitänyt tutustua myös ympäristön valmiiseen tarjontaan.
Paulomo tietää kysyntää olevan niin merkityille luontoreiteille kuin erämaisempaan ympäristöön.
– Merkityt reitit sopivat hyvin patikointia, lumikenkäilyä, maastopyöräilyä tai hiihtoa harrastaville aloitteleville tai mukavuudenhaluisille matkailijoille.
Lähiseudulta hän on sellaisia löytänyt Riisitunturin kansallispuistosta.
Aloittelevaa yrittäjää työnsä puolesta avustanut Riikka Tuomivaara, Ranuan kunnan kehittämispäällikkö, vinkkasi toisen läheisen kansallispuiston mahdollisuuksista.
Sarakylästä lähtöisin oleva Tuomivaara veikin Paulomon sydäntalviselle hiihtoretkelle kotikylänsä vaaramaihin.
– Liukulumikengät jalkaan Jukuanvaaran päällä ja niiden kärjet kohti Kumpu-Raatevaaran autiotupaa.
Reilun kymmenen kilometrin hiihtopäivän kohokohtia olivat Paulomosta lähes uskomaton rauha ja hiljaisuus.
Ainoa oman liikkumisen ulkopuolinen ääni kuului ohuen jää- ja lumipeitteen alla virtailevaa puroa ylittäessä, hän ihmetteli.
– Suomalainen onnellisuus, täkäläinen elämäntapa ja tämä hiljaisuus ovat tekijöitä, jotka vetävät massaturismiin kyllästyneitä tänne.
Alexandra Paulomo naurahtaa tekemistä olevan siinä, että saa keskieuroopalaiset matkailijat luottamaan siihen, että luonnossa voi liikkua maanomistajan siihen puuttumatta.
– Ja paljon tiedän olevan heitäkin, jotka pelkäävät täkäläisiä villieläimiä!
