"Mänty on vanha mutta elinvoimainen. Se seisoo Färinvaarassa, tien reunassa lähellä Pesolan taloa.
Olemme mitanneet pituudeksi 22 metriä. Halkaisija on rinnankorkeudelta 84 senttiä. Arvelen, että ikää voisi olla 250 vuotta.
Puuhun liittyy tarina Lapin sodan taisteluista.
10. lokakuuta 1944 suomalainen tykistö oli ampunut Pajarinvaaran pohjoispuolelta Tervolan kirkonkylälle. Tarkoitus oli ollut upottaa lautta ja estää saksalaisten ylikulku poikki Kemijoen.
Se ei onnistunut, ja samana päivänä saksalaiset ampuivat kaksikin tykistökeskitystä Färinvaaran suuntaan. Tykkitulessa kaatui ainakin viisi suomalaista.
Suomalaisia joukkoja johti Olavi Alakulppi, mestarihiihtäjä ja Mannerheim-ristin ritari.
Myöhemmin Alakulppi kävi paikalla kaksikin kertaa ja pysähtyi vanhalle männylle. Silloiselle isännälle Lauri Pesolalle hän oli kertonut, että männyn juurelle oli kaatunut hänen paras ystävänsä ja taistelutoverinsa."
Kaarlo Alatalo, Kemi
"Olimme viime kesänä etsimässä sotavainajia partisaani-iskujen taistelupaikalta, kun törmättiin tämmöiseen vanhukseen. Rinnankorkeudelta männyn ympärys on 350 senttiä ja halkaisija 111.
Siellä on kolme samankokoista samassa maassa, lähellä Vuotoksen vanteita ja Laanilampea."
Leo Onkamo, Rovaniemi
"Elokuussa 2019 olin sammuttamassa metsäpaloa nelisen kilometriä Valajaskosken voimalaitokselta etelään. Kun palo oli saatu hallintaan ja suurimmat savut hälvenneet, metsäsaarekkeen keskeltä ilmestyi näkyviin puu, jota piti mennä katsomaan lähempää.
Totesimme, että tämä ei ollut ensimmäinen palo, jonka puu oli kokenut. Tyvessä oli noin kolme metriä korkea kolo. Sovin hyvin sisään seisomaan."
Teuvo Hiltunen, Rovaniemi
"Komea kuusi seisoo vanhan syntymäkotini lähellä, yksinäisenä puuna sarkojen reunassa. Sillä on pituutta 28 metriä ja ympärysmittaa 237 senttiä.
Lähdin kotoa vähän yli kaksikymppisenä. Sitä ennen olin monena kesänä tekemässä saroilta heinää. Heinäseipäitä säilytettiin suojassa kuusen juurella. Tälläkin paikalla viljelysmaat on raivattu suosta.
En tiedä, montako heinäntekoa kuusi on nähnyt, mutta monta.
Olen 84-vuotias. Niin kauan kuin muistan, kuusi on näyttänyt aivan samalta."
Eero Romakkaniemi, Rovaniemi
"Vaikka en mikään varsinainen puidenhalaaja olekaan, niin kohtaamistilanteessa täytyy kyllä taputella vanhuksen kylkeä. Joskus on jopa toteltava Kelokämppä-kirjassa olevaa Alpiini-erakon kehotusta ja nostettava kelopuulle hattua.
Inarijärven melontareissuilla on tullut vastaan muutamia vaikuttavia yksilöitä. Erityisesti viehättää jonkun saaren kallioisen niemen nokassa oleva yksinäinen suuri petäjä. Kovat myrskyt kaatavat puita umpimetsästäkin, mutta tämmöinen yksinäinen sinnikko uhmaa ankaria olosuhteita ja näyttää selviävän vuosikymmenestä toiseen.
Aina puun ei tarvitse olla erityisen suuri ollakseen vaikuttavan näköinen. Ankarat olosuhteet muokkaavat pienemmistäkin puista kuvauksellisia, vähän kuin bonsaipuita."
Olli Sälevä, Rovaniemi
"Kun olin ihan pieni, mänty oli "mummolan suurin puu". Monta kertaa yritin kiivetä sinne, mutta koskaan en päässyt. Puu on pienen mäen päällä, joten se näyttää vielä kokoaan suuremmalta.
Vuosien kuluessa havut ovat männystä harvenneet, mutta silti se vain on säilyttänyt pyöreän muotonsa. Hauskaa on, että nyt tuota puuta pääsee katsomaan myös oma, 8-vuotias poikani."
Niina Niemelä, Rovaniemi
"Tämä syltäinen aihki on Perunkajärvellä Aitanginniemen nokassa, lähes Perunkajärven keskikohdassa. Veneillessä se erottuu lähes kumpaankin päähän järveä, joka on pitkulainen ja noin 16 kilometriä pitkä. Kaikki muut puut niemessä ovat huomattavasti pienempiä.
Aitanki tarkoittaa aittaa. Uskon, että niemessä on ollut muinoin kalastajien aittoja. Rannalta on löytynyt kivikautinen kirveenterä. Vastapuolella järveä Perunganniemi on todetusti kivikautinen asuinpaikka. Aihkin rungosta on hakattu joskus kaarnaa pois. Nyt siinä on jonkun puumerkki.
Mökkini on niemen mutkassa, ja menemme usein lastenlasten kanssa aihkin alle retkelle ja ihailemaan kauniita auringonlaskuja. Tämän vuoden aikana aihkin oksilla on istuskellut ainakin sääksi ja kanahaukka."
Erkki Kuoksa, Rovaniemi
"Käymme Lokan perällä hiihtopelissä keväisin, viemässä hirville nuolukiviä. Samalla halailemme tätä mammuttia.
Se ei ole älyttömän pitkä mutta paksuutta piisaa. Läpimitta lienee rinnankorkeudelta noin metri. Mänty kasvaa melko alavalla maalla, rämekankaalla ja sekametsässä."
Esko Pulju, Sodankylä
"Mänty löytyy mökkirannastamme Posion Himmerkistä. "Hänen" ikäänsä on vaikea arvioida. Vuonna 1896 syntynyt äitini kertoi, että puu näkyi komeana jo silloin, kun hän kulki pikkutyttönä kalamatkoilla juuri tällä rannalla.
Männyn juurella on vieläkin näkyvillä useita vanhoja tulipaikkoja kiviympyröinä.
Siinä puu seisoo ylväänä katsellen, kun Kitkan aallot lyövät rantakiviin. Se ei hievahdakaan, vaikka myrskytuulet iskevät idästä niemeen."
Kaisa Korpivuoma, Kemijärvi
"Sydämeni metsä on Inarijärven 25 hehtaarin saari. Puusto on mäntyvaltaista, joukossa muutamia koivuja, pari katajaa ja yksi istutettu sembra.
Metsästä löytyy muutamia sahan jälkiä, tasapäisiä kantoja, mutta pääosin puut ovat syntyneet, kasvaneet, taistelleet ja kuolleet saarella. Keloja, konkeloita ja maassa lahoavia puita on satamäärin.
Kulkiessani aurinkoisena ja tyvenenä päivänä saaren keskiosassa koen luonnon: tuoksun, lämmön ja hiljaisuuden. Näen puut, sammaleet, naavat ja sienet. Koko ympäristö on täynnä elämää, hyönteisiä, lintuja ja toisinaan saarelle uineita poroja.
Ilma tuoksuu metsälle, kanervalle ja vanamolle. 10 000 vuoden aikana elämä on yrittänyt valloittaa maaston ja osin onnistunut, mutta silti suurta osaa kivistä ja kallioista peittää vain sienten ja sammalten kauniit kuviot.
Suurimmat puut ovat taistelleet 500 vuotta välittämättä ihmisten touhuista. Ne tarvitsevat energiaa elääkseen tuossa karussa metsässä. Ainoa energianlähde on aurinko.
Mäntyys on korkeaa, kapeaa ja pystysuoraa elämää. Näissä arktisissa oloissa puut joutuvat myrskyjen ja tykkylumen runnellessa luopumaan osasta luonnostaan, kasvamaan vinoon ja osin keloutumaan ennen lopullista kuolemaa.
Kävellessäni metsässä allani ovat kivet, kalliot, sammaleet, kanervat, juuret, sienirihmastot ja lahoavat puut. Tämä verkosto yhdistää saaren puut informaatioverkostoksi, jossa on ehkä 25 000 puuta ja miljoonia pienempiä elollisia olioita. Maaperän verkostot mahdollistavat mäntyjen yhteyttämisen, sienten elämän ja uuden kasvun.
Mitä on metsän henki? Miljardien elävien organismien yhteistyö läpi vuosisatojen on luonut yhteisön, joka kommunikoi tukeutuen ilmaan ja maassa olevaan verkostoon. Äärimmäisen karuissa olosuhteissa yhteistyö on ainoa mahdollisuus kasvaa ja jatkaa sukua.
Miten tuo henki ajattelee? Käyttääkö se verkostojaan vain ravinteiden ja nesteiden kuljettamiseen? Vai onko metsällä jokin ymmärrys, toisella tasolla kuin omamme, liikkumaton ja äänetön?
Kuljen tuoksussa, hiljaisuudessa ja lämmössä saaren korkeimpaan kohtaan. Puristan juuri syliini mahtuvaa pohjoiseen kallistuvaa petäjää tuntien sen vahvuuden."
Pentti Pikkupeura, Rovaniemi
"Minulla on tuolla Ranuan rajamailla metsäpalsta, kuitenkin Rovaniemen puolella.
Mauri-myrsky kaatoi ikimetsän. Metsä korjattiin ja istutettiin uudelleen. Pystyyn jäi kuitenkin kymmeniä vanhoja aihkipetäjiä, jotka ovat pystyssä edelleen ja vartioivat taimikoiden keskellä jälkeläisiään. Tämä petäjä on harvinaisen paksu vielä 15 metrin korkeudelta.
Petäjän latvassa on kalasääksi pesinyt vuosikymmeniä ja viime kesänä piekana. Naapurin palstalla on vielä yksi isompi petäjä."
Martti Ruonakoski, Rovaniemi
"Kävin Pyhän korkeimmalla huipulla ensi kertaa vuonna 1953. Samalla vuosikymmenellä löysin tämän matalaksi jääneen männyn.
Se on korkealla, Pyhätunturi Kolmosen eli Noitatunturin rinteellä, Pikkukurun ja Kuorinkikurun välillä. Kuva on otettu hiihtoretkellä vuonna 1978. Kun viimeksi kävin paikalla, puu oli ennallaan."
Matti Huotari, Sodankylä
"Kemijärven uimarannalla on useitakin jättipetäjiä. Ne ovat iältään satoja vuosia vanhoja."
Markku Merenheimo, Kemijärvi
"Katekeetta Laura Lehtola sai seurakunnalta palan Kirkkomännikköä. Siihen hän rakennutti Lapin sodan jälkeen eläkeläistupasen.
Tontilla oli ikivanha petäjä, jota täti varjeli kuin silmäteräänsä.
Sittemmin tontti siirtyi minulle. Vuosien varrella petäjä koitui milloin kenenkin haitaksi, mutta sain sen varjeltua siihen saakka, kunnes sähkölaitoksen onnistui katkoa juuria niin pahoin, että puu alkoi kallistua. Erinäisin tukitoimin sain sen pidettyä yli vuosikymmenen pystyssä, mutta lopulta se oli kaadettava.
Iän määrittelyssä päästiin 500 vuoteen. Sen jälkeen vuosirenkaat kävivät liian tiheiksi laskea."
Matti Lehtola, Inari
"Songan takaa Syrjärovasta löytyy iso mänty. Ehkä ei niin pitkä mutta paksu.
Kuvassa vertailukohtana oleva ase, Valmetin Leijona, on 108 senttiä pitkä."
Jari Halonen, Rovaniemi
"Iso mänty on Saariselän matkailukeskuksessa, kappelin ja reitin välissä.
Osuin siihen marjastellessani vuosia sitten. Kävin sen jälkeen puhumassa hotellinjohtajalle, että puu kannattaisi mitata ja kyltittää, on se niin erikoisen suuri ja vanha. Myöhemmin niin on kuulemma tehtykin. Kyltin mukaan mänty olisi ainakin 550-vuotias."
Kalevi Niva, Kittilä
"Olen liikkunut Etelä-Lapin maastoissa vuosikymmeniä, tekemässä linnustoselvityksiä ja tarkastamassa muun muassa kotkanpesiä. Tämä mänty Martimoaavan soidensuojelualueen reunoilla on suurin mitä olen tavannut.
Männyn paksuus tyvestä on 100 cm ja rinnankorkeudelta 78 cm. Ympärysmitta on 315 cm.
Alueella oli suuret savotat vuosina 1942–1944. Liekö puussa näkyvät "orkoset" leimausjälkiä vanhalta ajalta? Savotalla käytettiin venäläisiä sotavankeja. Osa vangeista kuoli ja haudattiin läheiseen Länsimaahan."
Veli-Matti Korpimäki, Kemi