Voiko siellä nähdä karhun?

Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti, eikä suotta. Polku hivelee vaeltajan aisteja, sen varrelta poimii Oulangan kansallispuiston kauneimmat helmet, kokee Kuusamon komeimmat vaaramaisemat ja ylittää riippusiltoja myöten pauhaavimmat kosket.

Karhunkierroksen maisemat ja luonto viettelevät varrelleen tuhansia retkeilijöitä joka kesä. Suuren suosion myötä oma teltta onkin pakattava rinkan päälle, sillä autiotuvista ja laavuilta löytyy yöpaikka vain harvoille.

Onnistuneen vaelluksen taustalla on hyvä ennakkovalmistelu, järkevät varusteet, riittävän väljä aikataulu ja mukava retkiseura. Yksikin vaellukselle voi lähteä turvallisin mielin, sillä hyväntuulista retkiseuraa löytää aina Karhunkierroksen varrelta. Hymy on monella herkässä.

Jos mahdollista, rinkka kannattaa nostaa selkään jo ennen juhannusviikkoa, silloin säästyy keskikesän hyttysparvilta ja kulkijoita ei ole vielä ruuhkaksi asti.

Alkukesästä voi aistia pohjoisen luonnon heräämisen, neidonkengät kukkivat ja lintujen laulu on parhaimmillaan. Kesäkuun alussa päivät ja yöt ovat myös viileämpiä, joten reitillä hikoilukin jää vähemmälle.

Karhukierroksen suosion taustalla on sen monipuolisuus, sen varrelta voi valita monen näköisiä ja monen mittaisia reittejä. Ylivoimaisesti suosituimmaksi on kohonnut Juumasta alkava 12 kilometrin mittainen Pieni Karhunkierros, jonka vaihtelevat maisemat riippusiltoineen houkuttelevat joka vuosi 100 000 retkeilijää.

Luontopoluille voi lähteä Oulangan luontokeskukselta, Sallan Savinalammelta tai Rukalta, jonka lähellä on maisemiltaan vaikuttavat Valtavaaran, Konttaisen ja Pyhävaaran reitit, missä laulavat ”taigametsän safiirit”, harvinaiset sinipyrstöt.

Karhunkierroksen todellinen kuninkuuslaji on kuitenkin vaeltaa koko vaelluspolku. Karhunkierroksen voi aloittaa joko Sallasta, Hautajärven lähtöpaikalta, tai Kuusamosta, Sallantien pysäköintipaikalta.

Hautajärveltä matkaa Karhunkierroksen päätepisteeseen, Rukalle, kertyy 82 kilometriä, Sallantieltä aloittaessa, 10 kilometriä vähemmän. Reitin erämaisuutta kuvastaa se, että voi hyvinkin olla, että karhu haistaa sinut, mutta vain hyvällä onnella pääset näkemään itse metsän kuninkaan.

Koko karhunkierroksen kävelyyn kannattaa varata 6–7 päivää, riippuen lähtöpaikasta. Lepoa ja palautumista varten on hyvä olla riittävästi aikaa. Luonnonvedet ovat puhtaita, mutta koska retkeilijöitä on monenlaisia, voi taukopaikkojen vesissä joskus olla bakteereja.

Purojen ja jokien yläjuoksuilta, kauempana taukopaikoilta, löytää puhdasta vettä. Rinkan painoa saa pienemmäksi, kun mukaan pakkaa vain laimennettavia juomia. Juomataukoja kannattaa pitää tämän tästä. Palautus- ja urheilujuomat pitävät lihaskouristukset kurissa.

Vaelluskengät sopivat Karhunkierroksen reitille parhaiten, sillä ne toimivat myös reitin juurakkoisilla, kivisillä, kosteilla ja jyrkkärinteisillä osuuksilla. Retkisandaalit ja lenkkikengät saattavat tuntua jaloissa aluksi ihanilta, mutta ne toimivat parhaiten vain Oulankajokivarren tasaisilla osuuksilla.

Rakkolaastarit ovat retkeilijän hiertyneiden jalkojen parhaita kavereita. Keskikesällä sääskiltä suojaavat vaatteet ovat must-juttu.

Yösijaksi riippumatto on kätevä, sillä puita sen ripustamiseen löytyy runsaasti. Teltan voi pystyttää merkityille taukopaikoille ja autiotupien läheisyyteen.

Oulangan luontokeskuksen tuntumassa sijaitseva leirintäalue tarjoaa tasaisimmat telttapaikat, mahdollisuuden saunoa ja huuhtoa vaelluksella siihen mennessä kertyneet hiet Oulankajokeen. Juumassa on toinen kuvankaunis leirintäalue.

Jos teltalle ei meinaa löytyä paikkaa, voi yöpaikan hakea myös kauempaa metsästä.

Ruuanlaitto on helpointa retkikeittimellä. Kaasukeittimet toimivat nopeammin kuin nestekeittimet. Nuotiopaikkoja on tarjolla tämän tästä, mutta tulen sytyttäminen jokaisen ruuanlaiton yhteydessä voi väsyneenä tuntua työläältä.

Vastuullinen retkeilijä ei jätä mitään merkkejä liikkumisestaan luontoon, siksi roskat tulee polttaa nuotiolla, tai kantaa ne mukanaan takaisin, sillä jätehuoltoa on tarjolla vain harvoissa paikoissa.

Oulangan ja Valtavaaran luonto on poikkeuksellisen monipuolinen. Kansallispuiston tunnuskasvi, neidonkenkä voi löytyä melkein mistä tahansa kuusikon kätköistä ennen juhannusta, tikankontit löytää kesäkuun puolivälin jälkeen Rytisuon luontopolulta.

Lapinvuokot kukkivat Kiutakönkään äärellä. Koskikarat pesivät koskien partaalla ja sieltä tarkkaavainen löytää myös virtavästäräkin. Kuukkelit ilmestyvät usein nuotiokavereiksi. Maakotkan voi nähdä missä tahansa kaartelemassa, pohjantikka naputtele hiljaa kuusenkylkiä.

Valtavaaralla linnusto on monipuolisimmillaan, siellä pesii lähes 100 metsälajia, esimerkiksi pyy, varpuspöllö, peukaloinen, käpylinnut ja taviokuurna.

Vaelluksella parasta on se, että siitä voi tehdä omannäköisen. Voi levätä ja samalla rasittaa kehoa, kokeilla oman jaksamisen rajoja. Kännykkä tai kamera kannatta pitää koko ajan käsillä, sillä kohteita ja hetkiä riittää kuvattavaksi jokaiselle kilometrille.

Välillä voi vaeltaa myös polkujen ulkopuolella, tai silloin kun muut nukkuvat. Pohjoisen valoisa kesäyö kävellen, tuoksuineen ja äänineen on unohtumaton kokemus.

Nuku päivällä ja vaella yöllä. Tai vuokraa kanootti ja melo osa reitistä. Sopivimmat lähtöpaikat melonnalle ovat Savinalampi tai Kiutakönkään alapuoli. Meloessa rinkka kulkee kuin itsestään kanootin pohjalla ja voi rauhassa keskittyä maisemien ja luonnon tutkimiseen.

Välillä voi rantautua ja vaikka pulahtaa viileään Oulankajokeen. Välillä voi vain kuunnella laulurastaan laulua, aistia kesäyön hiljaisuutta ja vetää sieraimiinsa Oulangan niittyjen ja metsien tuoksuja.

Ei ihme, että niin moni palaa Karhunkierroksen maisemiin uudestaan, siellä kerran käytyään.