Paluu arkeen näistä mai­se­mis­ta

1 300 kilometriä ja 73 päivää. Sellaisen matkan eräopas ja markkinointialan yrittäjä Anniina Perätalo taivalsi viime talvena, kun hän hiihti yksin Vita Bandet -reitin.

Miten yli kaksi kuukautta vaeltanut ihminen sopeutuu taas normaaliin elämään?

Perätalo kuvailee olleensa maaliin tulon jälkeen kiitollinen ja onnellinen, mutta jollain tapaa hukassa. Vaelluksen aikana hän ei ollut pohtinut arkeen paluuta tippaakaan.

– Onneksi olin jättänyt kalenteriini pari kolme viikkoa löysää ja asuin silloin Lapissa. Tuntui, että kävin ihan hitaalla, mutta muu maailma eli nopeassa tahdissa ja oli täynnä ärsykkeitä. Helsinkiin olisi ollut kamalaa palata saman tien, Perätalo hymähtää.

Psyykkinen valmentaja ja sertifioitu urheilupsykologi Riikka Pasanen toteaa, että pitkästä vaelluksesta palautuminen vaatii aikaa – sekä fyysisesti että henkisesti. Silloin kannattaa olla avoin kaikenlaisille tuntemuksille ja vastata kehon ja mielen viesteihin herkästi.

Paluun jälkeen Perätalo koki olevansa fyysisesti todella hyvässä kunnossa, mutta olo oli silti väsynyt. Myös ruoka olisi maistunut entiseen malliin, vaikka hän tiedosti, että energiaa kuluu arjessa paljon vähemmän kuin vaelluksella. Palautumisen tarvetta oli hankalaa tulkita.

– Ylirasitustilassa on erilaisia oireita, jotka yrittävät kertoa, että asiat eivät ole tasapainossa. Tällöin voi pysähtyä oman kehon äärelle ja tarkastella, miten syö ja nukkuu. Lisäksi voi kuulostella ja testata, onko kehossa jumeja tai kireyksiä, Pasanen mainitsee.

Lihakset, jänteet ja muut kehonosat reagoivat pitkään vaellukseen eri tavoin. Joskus auttaa hieronta, joskus avaavat liikkuvuusharjoitukset. Levon tarve riippuu yksilöstä.

Terve ja hyväkuntoinen kroppa palautuu paremmin

Aktiivinen elämäntapa ja vahva peruskunto antoivat Perätalolle hyvän pohjan hiihtovaellukselle. Vuodenajoista riippuen hän tykkää maastopyöräillä, meloa, juosta poluilla ja lumilautailla.

Vaellusta varten Perätalo seurasi noin puolen vuoden ajan ennen vaellusta personal trainerin laatimaa ohjeistusta rennolla otteella. Hän treenasi oman kehonpainon avulla etenkin polvia ja lonkkia. Perätalo tiedosti, että hyvä kunto edesauttaa fyysisessä palautumisessa.

– En ole huippu-urheilija vaan innokas ulkoilija. Hiihtovaellus olikin minulle ennemmin retkeilyä ja nautiskelua, ei niinkään urheilusuoritus. Fyysisesti vaellus meni yllättävän hyvin, ja reissun aikana lepopäivät auttoivat palautumaan.

Keho on tärkeää totuttaa kestävyysliikuntaan hyvissä ajoin ennen pitkää vaellusta. Myös laji ja välineet pitää hallita, jotta osaa esimerkiksi hiihtää suoritusteknisesti oikein.

– Kaiken lähtökohta on, että keho on terve ja valmis suoritukseen. Kaikenlaiset kolotukset ja kivut olisi hyvä hoitaa kuntoon ennen reissua. Keho on älyttömän viisas, ja sitä on hyvä kuunnella tarkasti ennen vaellusta, sen aikana ja jälkeen, Riikka Pasanen toteaa ja jatkaa:

– Keho sopeutuu helposti siihen, mitä se tekee. Tällöin voi tulla liikerajoitteita tai olo voi tuntua muuten kankealta. Siksi keholle on tärkeää antaa vastalääkettä ja liikutella sitä eri suuntiin.

Vaikka hiihtäminen on melko yksitoikkoista etenemistä, Perätalo välttyi rasitusvammoilta.

Vaelluksen aikana hän huomasi, että kunto kasvoi merkittävästi.

– Loppua kohti hiihto tuntui keveältä ja päivät venyivät helposti, koska hiihtämiseen ei väsynyt.

Silloin hänen piti tietoisesti katsoa kellosta, milloin täytyy lopettaa, jotta aikaa palautumiseen jää riittävästi.

Puoliväli toi uutta puhtia

Ennen vaellusta Perätalo haali tietoa Vita Bandetista ja tarvittavista varusteista. Valmistautumista helpotti, kun hän sai koottua mielessään riittävän kokonaiskuvan vaelluksesta.

Suunnitelman noudattaminen auttoi mielen nollaamisessa aina päivän päätteeksi.

– En muista, milloin olisin jännittänyt niin paljon ennen vaellusta. Minulla oli ennakko-oletuksia itsestäni, että pitäähän minun nyt tästä selvitä. Halusin saada projektin maaliin, Perätalo kuvailee.

Riikka Pasasen mukaan positiivinen jännitys kertoo usein siitä, että ihminen lähtee etsimään omia rajojaan. Silloin hän valitsee tietoisesti, että altistaa itsensä koettelemuksille.

Lopulta hiihtovaellus tuntui Perätalosta yllättävän arkiselta, kun tietyt rutiinit toistuivat päivästä toiseen. Silti hän ehti käydä läpi kaikki inhimilliset tunteet.

Jos alkumatka oli yksinäistä puurtamista, loppumatka olikin sosiaalista keväthiihtelyä. Tällä oli iso vaikutus mielialaan ja henkiseen palautumiseen.

– Oli hauskaa huomata, kuinka kiinnostuneita, tsemppaavia ja vieraanvaraisia tuntemattomatkin ihmiset olivat, Perätalo iloitsee.

Vaelluksen puoliväli oli Perätalolle tärkeä henkinen rajapyykki, joka piristi kummasti mieltä.

– Silloin ajattelin, että mikään ei enää estä minua tekemästä vaellusta loppuun, paitsi jokin tapaturma. Tekeminen helpottui tosi paljon, ja stressasin vähemmän.

Totaalinen seinä tuli vastaan

1 300 kilometrin matkalla voi tapahtua mitä vain. Kun Perätalo oli hiihtänyt noin kaksi kolmasosaa reitistä, kehon ja mielen vajaa palautuminen alkoi näkyä.

– Silloin tuntui, että seinä tuli vastaan. Hiihto oli henkisesti ja fyysisesti älyttömän raskasta. Mietin jo, tuleeko koko loppumatka olemaan tällaista.

Pasanen vertaa Perätalon tilannetta maratoonareiden seinään: kun tekee pitkään jotain fyysistä ja kuormittavaa, olisi ihme, jos kroppa ja mieli eivät antaisi jonkinlaisia hälytysmerkkejä.

– Mielellä on kyky käskyttää kroppaa eteenpäin, vaikka muuten ei enää jaksaisi. Jossain vaiheessa mielenkin on hyvä laittaa stoppi, jos keho on viety äärirajoille. Palautumiselle on pakko antaa aikaa.

Mielenliikkeisiin on syytä suhtautua avoimesti ja hyväksyvästi. Aistit maadoittavat käsillä olevaan hetkeen, mikä voi auttaa mieltä palautumaan matkan aikana. Miltä suksi tuntuu lumen pinnalla? Miltä ympärillä näyttää?

Perätalo arvelee pysähdyksen syyksi etenkin henkistä väsymystä. Niinpä hän satsasi palautumiseen syömällä, juomalla ja lepäämällä, eikä hän asettanut itselleen matkatavoitteita pariin päivään.

– Minulla oli suosikkikarkkeja pahan hetken varalle. Soittelin myös ystävilleni ja perheelleni. Tai sitten vain hiihdin 50 minuuttia, pidin 10 minuutin tauon ja jatkoin eteenpäin.

Seikkailu oli Perätalolle unelmien täyttymys ja opettavainen kokemus. Hän tuumaa, että seuraavalla pitkällä vaelluksella hän olisi varmasti entistäkin viisaampi kehon ja mielen palautumisessa.