Oulankajoen taimenen tilanne on akuutti ja vaatii kriittisiä toimia. Kanta on välittömässä sukupuuttovaarassa, ellei jo sukupuutossa, kertoivat Suomen johtavat taimentutkijat viime viikon tiistaina järjestetyssä verkkoseminaarissa.
– Vaikka puhutaan yleisesti Oulangan taimenesta, vesistön joka joessa on ainutlaatuinen oma taimenkantansa, joka häviää jos geneettinen monimuotoisuus katoaa, kertoo Itä-Suomen yliopiston evolutiivisen akvaattisen biologian professori Anssi Vainikka.
– Nykytilanne on, että kannat kaikissa Suomen puolen joissa ovat hiipumassa, ja se näkyy ensin Oulankajoessa, webinaarissa katsauksen Oulanka-, Kitka- ja Kuusinkijoen taimenseurantoihin tarjonnut Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ari Huusko toteaa.
Mallinnusta taimenkannan kehityksen ennustajana webinaarissa esitellyt Vainikka kertoo, että kannan turvaamiseksi pitäisi olla yli 500 lisääntyvää paria jokea kohden. Oulankajoella niitä on alle 50.
– Oulankajoen taimen on todellakin sukupuuttovaarassa lyhyelläkin aikavälillä. Minä tahansa vuonna voi olla niin, ettei tule yhtään nousijoita, Vainikka sanoo.
Oulanka-, Kuusinki- ja Kitkajoen taimenkannoissa on tapahtunut selvä muutos viimeisessä 30 vuodessa. Kudulle nousevan vaelluskalan määrä on laskenut roimasti. Muualla Suomessa alkuperäiset luonnollisesti lisääntyvät kannat on jo menetetty.
– Selvä piirre on siinä, että Neuvostoliiton aikana Oulangan vaellustaimenia ei juuri kalastettu Pääjärvellä. Enemmän taimenia selviytyi järvivaiheesta ja pääsi kutemaan, Huusko kertoo.
Suomen puolella jokikalastus kasvoi voimakkaasti 70–80-luvuilla. Perhokalastuksen MM-kisavuonna 1989 lupamyynti oli nykyiseen verrattuna kaksinkertainen. 90-luvulla kalastus ja verkkokalastus runsastui myös Pääjärvellä.
– Nyt järven ja joen kalastuspaine yhdessä alkavat nousta liian suureksi. Jos tämä jatkuu, ennuste ei ole hyvä, Huusko toteaa.
Juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen.
Oulangan taimenkannat
Oulangan vesistön villit taimenkannat ovat Suomessa ainutlaatuisia. Keski-Suomessa kannat ovat pääosin istutusten varassa ja Inarinjärven taimenkantojakin tuetaan istutuksin.
Riski on suuri, että Oulangan taimen häviää kokonaan, jos muutoksia ei pian tehdä.
Kannan turvaamiseksi pitäisi olla yli 500 lisääntyvää paria jokea kohden.
Oulankajoella niitä on alle 50, ja kanta on välittömässä sukupuuttovaarassa.
Kitkajoella Jyrävän alapuolisilla osuuksilla ollaan lähellä 500 lisääntyvää paria, ja tilanne on vakaa toistaiseksi.
Jyrävän yläpuolella taimenkanta taas on vaarassa menettää geneettistä vaihtelua 5–10 sukupolvessa.
Kuusinkijoella lisääntyviä pareja on arviolta 260.
Asiantuntijoiden mukaan kantojen hupenemisen taustalla on kolme tekijää: kalastus, ilmastonmuutos ja paikallisen ympäristön muutokset.
– Näistä vain kalastukseen voidaan vaikuttaa. Jos kalastettaisiin vähemmän, saataisiin enemmän saalista. Eli jos nyt tingittäisiin saalismääristä, olisi 25 vuoden päästä paremmat saaliit, Vainikka sanoo.
Taimenkantojen elpymiseksi saalismäärän voisi Vainikan mukaan puolittaa 150 kalaan vuodessa.
– Kun saalismäärän suunnilleen puolittaa kymmenen vuoden ajan, 10–20 vuoden jälkeen kanta nousee ja hyvällä sääntelyllä voitaisiin päästä 500 taimenen saalismäärään vuodessa.
Vainikan esittelemällä mallilla voidaan myös ennustaa, mikä olisi luonnontila, jos kalastus lopetettaisiin kokonaan.
– Silloin taimenia nousisi 2050-luvulla jokiin 15 000 kappaletta, eli Jyrävällä olisi aikamoinen nähtävyys.
Vainikan mukaan Kuusamoon olisi hyödyllistä järjestää saalispalautteen keruu, eli luvan ostettuaan saaliit pitäisi raportoida. Nykyään se on vapaaehtoista. Huusko vahvistaa, että taimenkantojen seuraaminen on edellytys niiden selviämiselle.
– Kalastus on iso tekijä kantojen hupenemisessa, mutta myös muita tekijöitä tulisi selvittää ja seurata kannan kehitystä. Taimenkantojen perusseuranta on ollut varsin vaatimatonta, Huusko toteaa.
Huuskon mukaan keinoja laadukkaamman seurantatiedon hankintaan olisi: poikastiheyksien ja vaelluspoikasten osalta ja kutuvaelluksella olevien kalojen määrästä sekä Suomen ja Venäjän puolen kalastuksesta. Rahoitus on kuitenkin ollut vähäistä.
– Jotta taimenkanta säilyisi elinvoimaisena, tässä tarvitaan sopeuttamista eli kalastuksen ohjausta ja järkevöittämistä ja toisaalta kalastajien sopeutumista sääntelyyn. Suomen ja Venäjän puolen kalastuksesta pitäisi päästä sopimaan yhdessä.
Viime kesänä aloitettiin Kuusinkijoki kuntoon -hanke. Sen vaikutus on nähtävissä emokalojen määrässä kuitenkin vasta noin 10 vuoden päästä.
– Malttia tarvitaan, pikavoittoja ei ole tulossa. On tietysti hyvä asia, että yksi ihmisen aiheuttama stressi Kuusinkijoen taimenelta poistuu ja joki palautuu luonnolliseen virtaamaan, Huusko kommentoi.
Anssi Vainikka nostaa esiin myös ongelman:
– Iso tuleva kysymys on, mistä Kuusinkijoen yläjuoksulle ja avautuville kutupaikoille saadaan nimenomaan Kuusinkijoen luontaista taimenta, ei istukkaita vaarantamaan alkuperäistä kantaa. Siihen vaaditaan isoja toimenpiteitä.
Taimenkantojen tutkimusta esittelevää verkkoseminaaria saapui seuraamaan 65 henkilöä.
– Kalastuslain mukaan kalakantojen käyttö ja hoito järjestetään parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen, ja webinaarin tarkoitus oli avata tätä tietoa kiinnostuneille, kertoo Pro Trout -projektin päällikkö Raisa Nikula Metsähallituksen eräpalveluista.
Nikula toteaa, että vaikka uusien menetelmien kautta saatu tutkimustieto on monelle uutta, siihen kannattaa paneutua ja ottaa se vakavasti.
– Kalakantojen hoito on pitkäjänteistä työtä tuleville sukupolville.