Suomen metsät ovat sittenkin hiilinielu. Tai ainakin ehkä ovat.
Hiililaskentaa seuranneet muistanevat, että tammikuussa Luonnonvarakeskus (Luke) uutisoi Suomen metsien kääntyneen päästölähteeksi, koska puuston nielu ei enää riittänyt kattamaan metsien maaperän päästöjä.
Nyt Luke on julkaissut kasvihuonekaasuinventaarion vuoden 2024 ennakkotiedot. Niiden mukaan viime vuonna metsien nettonielu oli –0,15 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia eli metsät olivat pieni nielu.
Luke kuitenkin korostaa, että kun arvio on näin lähellä nollaa, laskentaan liittyvän epävarmuuden vuoksi ei voi varmuudella sanoa, ovatko metsät nielu vai päästölähde.
Lukua havainnollistaa se, että suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on karkeasti kymmenen hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa. Metsien arvioitu nielu vastaa siis vain noin yhden Ylivieskan eli 15 000 suomalaisen päästöjä.
Alkuvuoden tulos herätti kiivasta keskustelua ja epäilyjäkin lukujen oikeellisuudesta. Nyt julkaistun tiedon mukaan ollaan siis likimain nollatilanteessa.
Ennakkotietojen suurin yllätys liittyy silti aiempiin vuosiin. Kun aiemmin Luke arvioi metsien olleen päästölähde jo vuodesta 2021 lähtien, nyt metsien arvioidaan kokonaisuudessaan pysyneen hiilinieluina koko laskentajakson ajan.
Syynä muutokseen on käyttöön otettu uusin tutkimustieto. Uutta tietoa ja sen mahdollistamia menetelmäpäivityksiä sisältyy muun muassa puustobiomassan ja metsäojien metaanipäästöjen laskentaan.
Kun laskentamenetelmät tai lähtöaineistot uudistuvat, koko inventaarioaikasarja lasketaan uudelleen vuodesta 1990 lähtien. Näin myös aiemmin raportoidut päästö- ja nieluarviot tarkentuvat.
Ilmastonmuutokseen ja sen torjuntaan skeptisesti tai avoimen ivaavasti suhtautuville uutinen antaa lyömäaseen: "ei ole tutkimuksiin ja mittauksiin luottamista, tässä se taas nähdään".
Tiedettä edes auttavasti tuntevalle ja asiaan ennakkoluulottomasti suhtautuvalle lukijalle on kuitenkin selvää, että tällaiselle tulosten muuttumiselle on syynsä. Kasvihuonekaasujen laskenta on tieteenalana koko ajan kehittyvä, ja mittaustulokset tarkentuvat.
Ei ylipäätään ole realistista olettaa, että sormia napsauttamalla keksittäisiin metodit kaikkiin tarvittaviin mittauksiin. Lisäksi myös maankäyttö muuttuu ja sen myötä päästöt.
Oudompaa ja myös epäoikeudenmukaisempaa olisi olla pyrkimättä parempiin ja tarkempiin mittauksiin.
– Ajantasainen seuranta on paitsi tieteellinen välttämättömyys, myös luotettavan ilmastopolitiikan edellytys, ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala painotti kesällä julkaistussa ilmastovuosikertomuksessa.
Eli nyt kaikki hyvin, vai kuinka? No ei. Koko maankäyttösektorinkin päästöarvio kyllä laski vuoden 2023 luvuista uusintalaskennassa, mutta maankäyttösektori kokonaisuudessaan on yhä merkittävä päästölähde.
Maatalouden päästöt eivät edelleenkään ole kääntyneet laskusuuntaan. Metsien nettonielu on pienentynyt huomattavasti 2010-luvun alusta eli metsien osalta tilanne huononee, tätä suuntausta eivät uudetkaan tulokset kumoa.
Myös koko maankäyttösektorin nielu on pienentynyt 2010-luvun alusta lähtien ja tämä pitkän aikavälin muutos nettonielusta päästölähteeksi selittyy ennen kaikkea metsämaan pienentyneellä nielulla.
Laskenta tarkentuu jatkossakin, mutta tietyssä epävarmuudessa on niin metsäalan kuin poliittisten päättäjienkin pystyttävä elämään.
Toiminnassa olisi samalla hyvä muistaa varovaisuusperiaate. Ilmastovuosikertomuksessa korostetaan, että jos ilmastotoimet jätetään toteuttamatta nyt, se kasvattaa toimien tarvetta ja kustannuksia tulevaisuudessa.
Suomi on sitoutunut saavuttamaan hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Olisi siis vastuutonta politiikkaa tulkita päivitettyä laskentaa optimistisesti ja löysäillä ilmastoimissa.