Entinen kil­pa­ui­ma­ri sukelsi val­ko­kan­kaal­le

– Jos pääsisi lohikäärmeellä ratsastamaan, niin se olisi siisti homma, Sami Aaltomaa tuumaa.

Nyt hän kuitenkin soutaa. Olemme lähteneet lainaveneellä retkelle Oulunsalon Varjakasta, joka on oululaisen Aaltomaan lähin veneranta.

Soutamisesta Aaltomaa tällä hetkellä tunnetaan. Se oli hänen päätehtävänsä Christopher Nolanin ohjaamassa The Odyssey -elokuvassa, jossa hän oli mukana SPACT- eli special action extra -avustajana.

Nolanilla on tapana suosia elokuvissaan käytännön tehosteita ja lavasteita. Massiivisessa 250 miljoonan dollarin tuotannossa Aaltomaa huhki Odysseuksen pitkäveneen airoissa yhdessä kymmenien muiden avustajien sekä Hollywood-tähtien kanssa.

Nyt kyydissä ovat toimittaja ja kuvaaja, mutta Aaltomaa on ollut kirjaimellisesti samassa veneessä myös Matt Damonin kanssa.

Entinen maajoukkueuimari on sukeltanut elokuvien maailmaan, ja nyt tähtäimessä ovat uudet roolit.

Aaltomaan hyppy elokuvatuotantoihin tapahtui nopeasti.

Kaikki lähti liikkeelle saunan lauteilta viime vuoden helmikuussa. Kempeleen Pyrinnön uinnin päävalmentajana toimiva Aaltomaa valmensi samaan aikaan Oulun Lohilla ja päivät olivat pitkiä. Mieleen pilkahti ajatus, että muutakin voisi kokeilla.

– Mietiskelin, että mitähän sitä haluaisi tehdä, jos kaikki olisi mahdollista. Sitten tuli mieleen, että toimintaelokuvathan olisi siisti juttu, kun olen lapsesta asti niistä pitänyt.

Aaltomaa nukkui yön yli ja ryhtyi tuumasta toimeen. Hän kuvasi osaamistaan videoille ja lähetti niitä ensin kotimaisille näyttelijätoimistoille.

– Sitä kautta ei tullut oikeastaan muuta kuin hyviä vinkkejä.

Netistä hän löysi lontoolaisen toimiston, jolla oli kytköksiä muun muassa Marvel Studiosin elokuviin. Aaltomaa ajatteli, ettei hänellä riitä taso tällaisten ammattilaisten kanssa, mutta päätti silti kokeilla ja kirjoitti toimistolle viestin.

Parin viikon päästä tuli kutsu koekuvauksiin. Noin viikkoa myöhemmin Aaltomaa pötkötteli lontoolaisen hotellin sängyllä koekuvausten jälkeen, kun puhelin soi.

– Pääjehu soitti, että hommaa olisi tiedossa ja kysyi, otanko vastaan.

Uimaseurat suhtautuivat asiaan positiivisesti ja kannustivat Aaltomaata tavoitteleman unelmiaan. Tuuraajat löytyivät ja maaliskuussa hän oli jo kuvauksissa Kreikassa.

Lopputuotos on tällä hetkellä katsottavissa elokuvateattereissa ympäri maailman.

Tasainen vetojen rytmi kuljettaa venettä eteenpäin ja Oulun Nuottasaaren tehdasalue siintää horisontissa.

Vesi on Aaltomaalle hyvin kotoinen elementti. Hän asuu Oulunsalossa veden lähellä ja luonnonvesien lisäksi uima-altaat ovat tuttu juttu.

Aaltomaa oli kymmenen vanha, kun hän meni uimakouluun. Sittemmin hänestä tuli arvokisamenestystäkin niittänyt kilpauimari, ja nyt hän valmentaa uimareita.

– Lopetin ryhmässä harjoittelun, kun aloin valmentaa yhdeksän vuotta sitten. Sen jälkeen harjoittelin ja kilpailin itsekseni jonkin verran. Kaksi kertaa taisin Suomen mestaruuden vielä voittaa.

Aaltomaa käy yhä uimassa omaksi ilokseen. Lisäksi hän pitää kalastamisesta ja tykkää muutenkin liikkua vesillä.

– Se on rauhoittava tekijä, missä saa ajatukset muista asioista pois.

Ennen kuvauksiin lähtöä Aaltomaa sai ohjeistukseksi harjoitella soutamista. Osa muista avustajista oli käynyt jopa soututunneilla, mutta oulunsalolainen tiesi, että hänellä airot pysyvät käsissä ilman suurempaa harjoitteluakin.

Isoin pitkävene, Draken Harald Hårfagre, vaati 50 soutajaa. Jokaisessa airossa oli kaksi miestä ja ne olivat paksummat kuin tänään suomalaisessa soutuveneessä.

Aaltomaan mukaan sen soutaminen tuntui raskaalta, mutta työtä tehtiin hyvässä hengessä.

– Tärkeintä siinä on, että kaikki tietävät mitä tekevät ja toimitaan yhtenä yksikkönä, että aluksen saa liikkeelle.

Avustajat olivat välillä myös pienemmissä veneissä. Osalla avustajista kova merenkäynti aiheutti huonovointisuutta, mutta Aaltomaa selvisi ongelmitta.

– Yhtenä päivänä veneet olivat vierekkäin parkissa ja sattui olemaan kova tuuli, niin viereinen vene keikkui aika kovasti, hän muistelee.

Elokuvan kuvauspäivät olivat pitkiä ja pääasiassa soutajaksi palkattu Aaltomaa kollegoineen vietti tuntikausia veneessä merellä.

Kreikan lisäksi elokuvaa kuvattiin Sisiliassa, Skotlannissa sekä Islannissa. Mieleen jäivät esimerkiksi eräät yökuvaukset Islannissa touko- tai kesäkuussa. Lounastauko oli neljältä aamuyöllä, oli kylmä ja vettäkin satoi.

– Meillä ei ollut kuin kostyymit päällä ja niissä ei ollut hihoja laisinkaan. Siellä oli varsin vilpoisaa, eikä kaikille ollut vilttejä. Kun saimme eväkset siihen, niin oli sen verran kylmä, että ei tahtoneet oikein lihanpalat pysyä haarukassa, kun kädet tärisivät sen verran.

Eräs toinen avustaja lähti kuvauksista kotiin sen yön jälkeen. Aaltomaa itse ei vaihtaisi hetkeäkään pois, vaikka välillä kuvaukset kävivät raskaiksi ja kokemus muistutti armeija-aikoja.

– Sisu-elokuva oli aika tuore silloin, niin nämä Lontoon kaverit sanoivat, että kyllähän se tuo nyt pärjää, kun suomalaiset ovat sellaisia, Aaltomaa sanoo elokuvaan ja tunnettuun suomalaiseen sisuun viitaten.

– Täytyi ylläpitää mainetta, hän tokaisee.

Tänä vuonna Aaltomaan voi nähdä valkokankaalla toisenkin kerran. Loppuvuodesta julkaistaan kotimainen jouluinen kauhuelokuva Musta joulu.

– Siinä oli monenlaista mäiskintää ja melskettä, ja pääsin tekemään sellaista, mikä on itsellä sydäntä lähellä.

Verkot ovat vesillä myös uusien roolien saamiseksi. Yksi mielenkiintoinen tilaisuus meni valitettavasti sivu suun.

Lontoon agentti etsi sijaisnäyttelijää showpainitähteydestä elokuvauralle ponkaisseelle Dave Bautistalle. Myöhemmin Aaltomaa luki lehdestä, että elokuvan kuvaukset olivat viivästyneet toisen pääosanäyttelijän Henry Cavillin loukkaannuttua. Lopulta Bautistan sijaisnäyttelijän rooli meni jollekin toiselle.

– Tuollaisia olisi kyllä huippuhomma päästä näkemään ja tekemään.

Aaltomaa pitää siitä, miten elokuva-alaan liittyy eräänlaista kapinointia ikääntymistä vastaan.

– Voi vielä oppia uusia temppuja ja kehittyä. Se on sopivalla tavalla haastavaa, mutta kuitenkin sellaista leikkisää myös.

Aaltomaa on innostunut akrobatiasta ja saanutkin vinkkejä, että sitä kannattaa jatkaa. Parrakkaalle ja isokokoiselle miehelle on myös vinkattu, että miekkailu voisi olla hyvä lisä taitopakkiin, jolloin hän sopisi viikinkimäisiin rooleihin.

Varjakan sataman rannassa Aaltomaa pitää venettä laidasta aloillaan, jotta kyytiläiset pääsevät kuivalle maalle. Sitten vene liukuu rivakasti rannalle ilman apukäsiä.

Nuorena Aaltomaa ei uskaltanut kauheasti uskoa omiin kykyihinsä. Nyt yli kolmekymppisenä hän näkee asiat toisin.

– Jos jonkun eteen sinnikkäästi ponnistelee, niin yleensä se tuottaa jotakin tuloksia.

Myös ajoituksella on väliä. Aaltomaan elokuvaura käynnistyi nopeasti, mutta kyse oli myös oikeasta ajasta ja paikasta. Tilaisuus olisi voinut mennä ohi.

– Ei kannata jäädä jahkailemaan, jos on jotakin mielessä, Aaltomaa huomauttaa.

Hän on itse tästä elävä esimerkki.