Silta kui­val­le maalle

Lapissa kymmeniä tiehankkeita vetänyt Keijo Heikkilä ei ole koskaan ennen rakennuttanut siltaa yli suon.

– Eihän tällaisia siltoja normaalisti kuivalle maalle tehdä. Kyllä siinä on yleensä virtaava vesi, hän toteaa.

Ranuan ja Rovaniemen rajamaille rakennettavalla Suhangon kaivostiellä ollaankin ihan uuden äärellä. Uusi valtion maantie valmistuu keskelle metsiä ja jänkiä, ja sen varrelle tulee erikoinen jänkäsilta.

Tiehanketta johtava Heikkilä kertoo kysyneensä haastattelua varten kokemuksia muualtakin. Sekä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta (ELY) että Väylävirastosta vastattiin, että tällaista ei ole tiettävästi tehty missään aiemmin.

Niinpä Ranuan Tuumasuolle valmistuu tiettävästi Suomen ensimmäinen sammakoita varten suunniteltu silta.

Silta, sammakko ja Suhanko

Suhangon kaivoksesta ei ole vielä investointipäätöstä, mutta tien rakentaminen on jo aloitettu, ja valmista pitäisi olla vuoden päästä. Silloin kaivosyhtiö Suhanko Arctic Platinumilla on toivottavasti myös ympäristö- ja vesitalouslupa, jota Lapin aluehallintovirasto (AVI) käsittelee parhaillaan.

Aluksi yhtiö maksaa uuden maantien rakentamisen kokonaan, mutta jahka kaivos avataan, valtio hyvittää yleisen maantien kustannuksista puolet.

– Onhan tämä kaivosyhtiölle riski, mutta se päätettiin ottaa. Haluamme, että kaikki on valmiina, jos rakentamisesta päätetään, yhtiön projektipäällikkö Juha Rissanen sanoo.

Kaivostie lähtee Rovaniemen ja Ranuan väliseltä kantatieltä 78. Sen alkuosa noudattelee nykyisen Palovaarantien linjausta, mutta kääntyy uudelle tielinjalle Yli-Portimojärvellä.

Yli-Portimojärvellä osa entisestä maantiestä jää yksityistieksi, ja sen varrelta puretaan nykyinen Ylijoen silta. Uusi silta tulee uudelle tielinjalle hieman kauemmas järvestä. Samalla kulku joillekin alueen kiinteistöille muuttuu.

Kaivostiestä tulee valtion ylläpitämä maantie, tosin loppuosa on kaivospiirin sisällä olevaa yksityistietä. Leveydeltään tie on kantateiden luokkaa, koska raskasta liikennettä on odotettavissa paljon.

Keijo Heikkilän mukaan suunnittelussa on otettu opiksi Sodankylän Kevitsan kaivostiestä, joka on todettu talvikäyttöön hieman turhan kapeaksi.

Sammakkosillan teossa oppia ei ole voitu muualta ottaa. Heikkilä arvelee, ettei jänkäsiltoja taida edes muualla olla. Tavallisesti tienteossa suo ylitetään pengertämällä, ja veden ja pienten eläinten kulku turvataan rummuilla.

Yksi poikkeus löytyy. Kun Valtatie 21:tä korjattiin Muoniosta ylöspäin joitakin vuosia sitten, yhden palsasuon yli paalutettiin silta. Heikkilän mukaan tie oli rakennettu ikiroudan päälle, ja sulava routa söi jatkuvasti tien pohjaa.

– Mutta se on täysin erilainen paikka kuin tämä, Heikkilä sanoo.

Lapissa yleinen, Euroopassa ei

Tuumasuo sijaitsee Yli-Portimojärveltä länteen. Tielinjaus ylittää suon sen kapeimmasta kohdasta, ja kapeikon molemmin puolin on kuultu reviirikartoituksissa viitasammakon kurnutusta. Kutevia yksilöitä havaittiin 8–15.

Suhanko Artctic Platinumin ympäristöpäällikön Erkki Kantolan mukaan silta ja oikeastaan koko kymmenkilometrisen tien linjaus on suunniteltu pitkälti viitasammakon ja muiden suojeluarvojen ehdoilla.

Viitasammakko on EU:n luontodirektiivillä suojeltu laji. Lajistokartoissa sitä näyttäisi olevan Suhangon alueella erityisen paljon. Syy on mitä luultavimmin siinä, että kaivoshankkeen myötä aluetta on tutkittu poikkeuksellisen tarkoin.

Viitasammakko ei juuri poikkea ulkonäöltään tavallisesta sammakosta eli ruskosammakosta. Molemmat lajit ovat Suomessa rauhoitettuja, mutta viitasammakon suojelumääräykset ovat tiukemmat. Sen lisääntymis- tai levähtämispaikkoja ei saa tuhota tai heikentää.

Erityisen uhanalainen se ei kuitenkaan ole. Viitasammakkoa tavataan koko maassa ja kanta on elinvoimainen. Pohjois-Suomessa havaintoja tehdään jatkuvasti lisää.

ELYn ylitarkastajan Merja Lipposen mukaan syy lienee siinä, että pohjoisessa on paljon viitasammakon elinympäristöjä eli reheviä soita, joita tutkitaan jatkuvasti lisää.

Viitasammakko on Lapissa nykyisin eräänlainen rakennushankkeiden liito-orava eli jos tiedossa on viitasammakkoesiintymä, se tietää mutkia matkaan hankkeen toteuttajalle.

Lipposen mukaan suojelumääräykset perustuvat Euroopan unionin määräyksiin. Vaikka lajilla menee Suomessa hyvin, Euroopan mittakaavalla se on harvinainen ja siksi tiukasti suojeltu.

EU:n alueella viitasammakkoa tavataan lähinnä pohjoisessa ja eteläisessä Euroopassa, mutta Etelä-Euroopassa kosteikot ovat käyneet vähiin.

Ylitarkastaja huomauttaa, että luonnonsuojelun näkökulmasta asiaa ei kannata ajatella vain viitasammakon näkökulmasta.

– Sen elinympäristöt ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta todella arvokkaita. Ne ovat esimerkiksi reheviä kosteikkoja, soita ja lehtoja, jotka ovat monille lajeille tärkeitä.

Kutu ja vaellukset piti turvata

Suhangon kaivostien suurin ongelma oli, että Tuumasuolla tielinja kulkee kahden kutualueen välissä.

Viitasammakon tiukat suojeluehdot olivat kaivosyhtiölle tuttuja. Varsinaisen kaivosalueen luontokartoituksissa löytyi 24 viitasammakkojen kutu- ja levähdyspaikkaa, joista ainakin puolet tuhoutuu kaivoksen myötä.

Sitä varten yhtiön piti hakea ELYltä luonnonsuojelulain mukainen poikkeamislupa, johon sisältyy muun muassa korvaavien kutuympäristöjen rakentamista.

– Ne pitää tehdä, vaikka täällä on viitasammakkopopulaatioita joka puolella, yhtiön ympäristöpäällikkö Erkki Kantola sanoo.

Hänen mukaansa viitasammakkopopulaatioita on löytynyt paljon myös kaivospiirin ulkopuolelta Ranuan, Tervolan ja Rovaniemen kuntien alueilta.

– Se viittaa viitasammakoiden yleisyyteen Etelä-Lapissa.

Tienrakennuksessa poikkeamisluvan hakeminen haluttiin välttää. Siksi sammakoiden kulkumahdollisuudet huomioitiin tiesuunnitelmissa mahdollisimman hyvin. ELY piti suunnitelmaa riittävänä ja totesi, ettei poikkeamislupaa tarvita.

Kantolan mukaan siinä säästettiin sekä aikaa että resursseja – sekä yhtiön että viranomaisten.

– Kaivosaluetta koskeva poikkeamislupaprosessi kesti vuoden, hän vertaa.

Suojelutoimien tavoite on turvata sammakoiden kulku kutualueiden välillä, ja siksi sammakkoliikenne ohjataan tien ali.

Alitusmahdollisuuksia tulee useita. Sillan molemmin puolin asennetaan viisi tierumpua. Lisäksi tien viereen tehdään johdeaidat, jotta sammakot ohjautuisivat alituksiin eivätkä loikkisi tielle ja liiskaantuisi malmirekkojen alle.

Siltaan tulee kaksi kulkuaukkoa. Niiden korkeus on noin 1,3 metriä, joten tien ali mahtuvat kulkemaan myös monet sammakkoa isommat eläimet.

Rumpujen läpimitan pitää olla vähintään puoli metriä. Minimikorkeus perustuu tutkimushavaintoihin.

ELYn Merja Lipposen mukaan sammakoita tutkittaessa on huomattu, että 40–50 senttimetriä korkea aita riittää ohjaamaan ne pyydyksiin. Lipposen mukaan sammakko ei välttämättä edes hyppää, vaan usein myös kävelee tai ryömii.

– Hypyt ovat enemmänkin eteen kuin ylöspäin.

ELYn lausunnossa on ohjeet myös tietöiden ajoittamiseen. Tuumasuon työt pitää tehdä talvella, etteivät sammakoiden lisääntyminen ja kutuvaellukset häiriinny.

Heikkilän mukaan se tuo hankkeeseen jonkin verran lisäkustannuksia. Tavallisesti silta rakennettaisiin sulan maan aikana.

Reilut 200 000 euroa

Kaikkiaan viitasammakon suojelu maksaa kaivostiellä hieman yli 200 000 euroa.

Heikkilän mukaan suurin osa rakentamiskustannuksia, minkä lisäksi suojelutoimien suunnittelu ja työaikojen rajoitukset lisäävät kuluja jonkin verran.

Lisäkuluja tulee myös toisesta suojeltavasta lajista. Kaivospiirin alueella on rauhoitetun petolinnun pesä, minkä vuoksi tieaineksen louhintaa ja murskausta ei saa tehdä lainkaan alkuvuodesta heinäkuulle.

Jos lintu ei pesäänsä tänäkään vuonna käytä, töiden aloittamiseen voi hakea lupaa alkukesälle.

– Täällä on tehty loka-, marras- ja joulukuussa pitkää päivää, kun on tehty louhetta ja mursketta varastoon, Heikkilä sanoo.