– 1980-luvulla kukaan ei kyseenalaistanut maidonjuontia, Tiina Sarja muistelee.
Sarjan lapsuuden molemmat mummolat olivat maitotiloja ja lapsenlapset pääsivät mukaan tilan töihin navettaan, niin pieni Tiinakin. Kului vain pari vuosikymmentä ja maitoon alettiin liittää sellaisia tekijöitä kuin kova rasva, ilmastonmuutos ja hiilijalanjälki.
– Yhtäkkiä maito ei enää ollutkaan elämän eliksiiri, Sarja kertoo muutoksesta ja omasta havahtumisestaan maidon muuttuneeseen maineeseen.
– Yritin etsiä aiheesta luettavaa, mutta en löytänyt minkäänlaista kokonaisvaltaista koontia, Sarja kertoo asiaa kohtaan virinneestä kiinnostuksesta ja tiedonhalustaan.
Tietokirjailijana ja tiedeviestinnän maisterina Sarjan johtopäätös oli selvä: tässähän olisi aihe kirjalle. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että Sarjan teos Maito – superjuomasta kiistakapulaksi on juuri ilmestynyt
Sarja käsittelee kirjassaan muun muassa maidontuotannon historiaa, eri maitotuotteiden terveysvaikutuksia, maidon mainontaa, maidontuotannon vaikutuksia ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen sekä eläinten hyvinvointia.
– Aiheesta on kirjoitettu hirveästi, Sarja toteaa sirpaleisesta tiedosta.
Lähteisiinsä Sarja tutustui niin perusteellisesti, että kirjaston lainausmäärän kattokin tuli tutuksi.
Asiantuntijahaastattelujen tekemisen ja alan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin tutustumisen lisäksi Sarja seurasi sosiaalisessa mediassa työstään kertovia maidontuottajia ja päätti myös vierailla nykyaikaisilla maitotiloilla. Toinen tiloista oli parsinavetta Tyrnävällä, toinen 250 eläimen luomutila Utajärvellä. Sarja kertoo tuottajien olevan hyvin tietoisia maidosta käytävästä keskustelusta.
– Monia tuottajia ahdistaa se, että heitä pidetään syyllisinä, vaikka me kuluttajat heidän tuottamansa maidon juommekin, Sarja kertoo.
Tuottajat korostavat kotimaisuutta ja eläinten hyvää hoitoa.
– Suomalaisen ruoan arvostukseni nousi, Sarja kertoo tutustumisestaan maidontuottajien sitovaan ja vastuulliseen työhön.
Toisaalta Sarja huomauttaa, että kokonaisuutena suomalaisesta maataloudesta löytyy myös parantamisen varaa ja elintasoltaan vauraana maana Suomella pitäisi olla varaa tehdä ruoantuotannosta ympäristö- ja eläinystävällistä, mutta siihen pitäisi kehittää nykyistä parempia kannustimia tuottajille.
Kirjan myötä Sarjalle tuli selväksi, että yksiselitteisiä totuuksia maidontuotannon kiisteltyihin teemoihin on harvassa.
Esimerkiksi karjankasvatuksen kiistaton haitta luonnon monimuotoisuudelle on se, että Suomen luonnon alkuperäisiä elinympäristöjä, metsiä ja soita, on raivattu laitumiksi ja pelloiksi. Samalla kuitenkin maaseutuympäristö voi tarjota elintilaa perinnebiotooppien lajeille.
Maidontuotanto on muuttunut ja muuttuu edelleen. Tilakoot kasvavat ja maidon kulutus Suomessa laskee hitaasti. Ympäristövaikutusten vähentämisestä tulee jatkuvia paineita.
– Maidontuotanto muuttuukin koko ajan ympäristö- ja ilmastoystävällisempään suuntaan, Sarja korostaa.
– Luomu on askel oikeaan suuntaan esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden tukemisessa, hän lisää.
Maidon ja maitopohjaisten tuotteiden vaihtoehdoksi on noussut kasvipohjaisia uutuuksia, mutta Sarja vierastaa korvike-sanan käyttöä niistä puhuttaessa.
– Korvike viittaa johonkin, joka ei ole alkuperäisen veroinen. Näissä tuotteissa ei kannata jäljitellä vanhaa, vaan pitää luoda uutta, Sarja pohtii.
Sarja aikoo edelleen lorauttaa kahviin lehmänmaitoa, mutta pohtii toisaalta juuston ja voin käytön vähentämistä ilmasto- ja terveyssyistä.
Kokonaan oma näkökulmansa on ruokaturva, jonka merkitys nousi Ukrainan sodan kiihdyttyä helmikuussa Sarjan kirjan mentyä juuri painoon. Sarja uskoo omavaraisuuden teeman osaltaan pitävän huolen siitä, että keskustelu maidosta jatkuu lähitulevaisuudessakin.